Kuusitoista vuotta sitten näin netissä myytävänä purjehduskunnossa olevan Myrskypääsky-mallisen purjekanootin.  Kyseessä oli IIIC-luokan purjekanootti, joita tehtiin yhdestä muotista muutamia yksilöitä vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Purjekanootin piirustukset löytyvät Laukka & Kalarin Kanoottikirjasta vuodelta 1933. Valitettavasti tuolla kertaa kanootti löysi jonkun toisen omistajan, mutta kipinä kanoottipurjehduksesta jäi itämään.

Samana kesänä tutustuin kanoottipurjehdukseen Suomen Kanoottipurjehtijat ry:n kesäretkellä, jonne osallistuin tavallisella kajakillani, mutta siellä pääsin kokeilemaan purjehdusta muutamalla eri kanootilla, joista yksi oli Myrskypääsky. Samana syksynä osallistuin kanoottipurjehduksen SM-kisoihin ACA-luokan lainakajakilla. Kisassa tipuin välinerikon takia lähes varmalta mitalisijalta neljänneksi.

Tuon kesän jälkeen aloin tekemään itselleni jokamies-mallista purjehdittavaa retkikajakkia, mutta sen valmiiksi saattaminen on hiipunut innostuksen puutteeseen.

Tänä kesänä netin myyntipalstalta vastaani tuli samanlainen Myrskypääsky purjehduskuntoisena ja varsin edullisesti. Päätin heti tarttua tilaisuuteen ja varasin kanootin itselleni. Mallin alkuperäinen riki oli kaksimastoinen ketsi, mutta tässä kuten muissakin näkemissäni uustuotantomalleissa on normaali nykyaikainen yksimastoinen sluuppi.

Mitään kokoamisohjetta ei kanootin mukana tietenkään tullut, vaan kaikki on pitänyt yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla oppia. Useimmille varusteille olen jo paikan keksinyt ja saan rikin kohtuullisen helposti noin puolessa tunnissa koottua. Köysikassissa on vielä paljon köysiä ja heloja, joille en ole keksinyt käyttöä ja spiirapuomiksi otaksumastani laskuituputkesta en ole keksinyt, miten sitä käytetään.

Kanootin purjehdusvarustus on asiantuntevasti laadittu. Purjeet ovat purjeneulomon tekemiä. Etupurjeena on rullafokka, mitä on helppo käyttää. Isopurje tulee mastoon kiinni muoviseen liikiuraan. Se vaan on hieman löysä, joten purjetta pitää tarkkaan ohjata, että pysyy urassaan. Purjehdusvarustus vaikuttaa melko hyväkuntoiselta.

Kanootin rungossa aika taas näkyy. Uloin maalikerros kesii helposti etenkin mekaanisessa rasituksessa. Kansi ja pakkaustilat kaipaa pesemistä ja kansiluukut ovat irti liimauksista, joten kannelle pärskyvä vesi pääsee sisään pakkaustilaan. Niissä riittänee huoltamista ensi talvena.

Iso purje pullistuneena heikossa tuulessa.

Köysihässäkkä ja näkymä eteenpäin.

Pippuri katselee maisemia.

Muutaman kerran olin kanootilla käynyt purjehtimassa ja purjehduksen perusteet olin saanut haltuuni, kun halusin kokeilla sitä yöretkellä. Pippurin kanssa olen paljon tehnyt retkiä, mutta merelle hän ei ole kanssani päässyt, kun en ole häntä kajakissa saanut kuljetettua. Nyt purjekanoottiin hän mahtuisi hyvin seurakseni. Sääennuste lupasi pariksi seuraavaksi päiväksi maltillisia 3-5 m/s tuulia, joten olosuhteet purjehduksen harjoitteluun olisivat hyviä. Niinpä lähdimme Airistohotellilta lyhyelle yhden yön purjehdusretkelle.

Toteutunut tuuli jäi vielä huomattavasti ennustettua heikommaksi. Hauskaa oli vaikka vauhti ei niillä tuulilla vielä päätä huimannutkaan. Yllättävän pienelläkin tuulella kanootti kuitenkin kulki eteenpäin. Vielä silloinkin, kun meri oli ihan peilityyni, purjeet kiristyivät muotoonsa ja kanootti hissukseen kulki eteenpäin. Melaa jouduin käyttämään lopulta muutaman kilometrin matkalla, kun en saanut kanoottia enää tuulella liikkumaan mihinkään. Melominen oli kuitenkin hidasta ja hankala, joten mieluummin sitä purjehtii, jos vähääkään kulkee eteenpäin.

Kumpanakin päivänä purjehdimme noin 10 kilometrin matkan. Ensimmäisenä päivänä siihen meni 4 tuntia aikaa ja toisena kaksi tuntia, joista ensimmäinen meni hyvin tyynessä yhden selän ylitykseen, mutta sen jälkeen tuuli reilusti voimistui jopa 8 m/s:ssa ja lopussa kanootti kulki ainakin hetkittäin kovempaa kuin kajakki olisi kulkenut.

Purjekanootti leirisaaren rannassa.

Purjekanootti leirisaaren rannassa.

Hiljainen nopeus tarkoitti myös hiljaista menoa. Menomatkan nopeuksissa kanootti oli käytännössä äänetön, joten kuulin kaikki eläinten, ihmisten ja luonnon äänet hyvinkin kaukaa.

Kanootiksi ei, mutta purjealukseksi kanootti oli melkoisen kiikkerä. Etenkin köli alhaalla se ei kyllä helposti kaadu hetkellisestä painopisteen muutoksesta. Moderni purjevarustus on kuitenkin alkuperäistä korkeampi ja siten herkempi kallistelulle. Tuulen puuskat kallistelevatkin sitä melkoisesti ja etenkin tiukassa luovissa, kun purjeet ovat kiristettynä äärimmilleen, saa skuutin ja pinnan kanssa olla tarkkana. Puuskan osuessa purjeisiin on oltava valmiina kääntämään kanoottia vastatuuleen ja löysäämään skuuttia.

Luovikulma vastaiseen etenkin heikossa tuulessa ei ollut kovin suuri, joten sellaisissa tilanteissa joutui turvautumaan melaan. Nostoköli mahdollisti rantautumisen kaikkiin niihin rantoihin mihin kajakillakin pääsisi. Varusteita tuohon mahtuisi melkoisesti, joten sillä pystyy tekemään pitkiäkin reissuja ja ottamaan mukaan vähän tilaavievempiäkin tavaroita.

Laivakoira Pippuri.

Pieni ruuanlaitonuotio.

Teltta kauniissa metsässä.

Menomatkalla oli useampi utelias hylje, jotka ihmettelivät menoani. Yksi ihan lähietäisyydeltä niin, että saatoin nähdä sen naamakarvat. Muuten lajisto oli sitä normaalia, merikotkia, lokkeja ja merimetsoja. Joku haukka oli yösaaressa.

Keittimestä olin unohtanut kaasupullon kotiin, joten jouduin turvautumaan pieniin kynsituliin ruuanlaitossa. Meni se ruuan laitto sitenkin, mutta edessä oli kova työ kattiloiden putsauksessa tervasta ja noesta.

Auringonlasku.

Auringonlasku.

Illalla ruokailujen jälkeen teimme kävelyretken saaren keskiosassa olevalle korkealle mäelle ihastelemaan auringonlaskua. Pippurilla ikä jo painaa ja matka huipulle oli sille aika raskas. Muistelin vaan niitä meidän yhteisiä suunnistuksiamme hänen ollessa nuori, jolloin hän juoksi edeltä rastille mäen päälle ja sieltä haukahdellen kannusti minua juoksemaan ylämäkeä kovempaa.