Karttoja netistä tulostettavaksi

Kotimaisten paperikarttojen painaminen ja myynti loppuu Suomessa. Kansallispuistoihin ja retkeilyalueille jää ruotsalainen karttatoimittaja, jonka karttojen laatuun monet tuntuvat olevan tyytymättömiä. Itse en voi hirveästi surra karttojen loppumista, sillä olen jo toistakymmentä vuotta hyödyntänyt Maanmittauslaitoksen avoimia aineistoja tulostanut itselleni kartat sieltä.

Erityisen käytännölliseksi olen kokenut piirtää karttoihin neulapohjoiseen osoittavat viivat, jolloin karttojen käyttäminen maastossa kompassin kanssa on yhtä helppoa kuin kilpasuunnistuskarttojenkin. Tässä kerron, miten olen kartat tehnyt. Itse käytän suosituinta kaupallista kuvankäsittelyohjelmaa, Photoshoppia, mutta homma mennee kutakuinkin samalla tavalla myös Gimpillä, sen maksuttomalla vastineella.

Ensimmäiseksi tarvitaan tietysti kartta-aineisto. Kymmenkunta vuotta sitten joku harrastelija laati loistavan palvelun, Pikakartan, mikä tuotti laadukkaita vektorikartta aineistoja helposti tulostettavaksi. Valitettavasti karttadata ei tuossa palvelussa ole päivittynyt, joten etenkin Etelä-Suomessa aineisto alkaa olla vanhentunutta ja toisaalta palvelun käytettävyydessäkin on ollut ongelmia. Siispä nykyisin täytynee turvautua maanmittauslaitoksen palveluihin.

Sieltä saatavat vektoriaineistot ovat tarkoitettuja paikkatieto-ohjelmistoille ja ovat siten tavallisen tietokoneen käyttäjän ulottumattomissa. Ne, jotka osaavat ohjelmia käyttää niitä, eivät kaipaa tämän kirjoituksen neuvoja. Siispä ladataan tiedostot bittikarttamuodossa.

Bittikarttamuotoisista aineistoista lähinnä kaksi on sopivia tavalliseen retkeilykäyttöön. 1:10 000 aineisto on tarkin ja se on parhaimmillaan muutettuna 1:20 000 tai 1:25 000 mittakaavaan, kumpi nyt käyttäjälle sopii parhaiten. Tuossa alkuperäisessä muodossaan se vie turhan paljon paperia ja pienemmässäkin mittakaavassa pystyy kyllä näkemään kaikki yksityiskohdat.

Toinen etenkin pitkille vaelluksille sopiva mittakaava silloin, kun maasto on vähän suurpiirteisempää, on 1:50 000. Lapissa olen käyttänyt usein tätä. Tarkkasilmäiselle voi toimia sama tarkempikin aineisto pienennettynä tuohon mittakaavaan, mutta ainakin minulle valmiiksi pelkistetty aineisto tuohon mittakaavaan on helppolukuisempi.

Maanmittauslaitoksen sivuilta valitaan ensin haluttu aineisto, jonka jälkeen karttasivulta valitaan karttalehdet, jotka haluaa ladata itselleen. Aluejako noudattelee viimeisimpien paperikarttojen jakoa ja on tarkimmassa aineistossa 12 km × 12 km. Kun kartat on valittu, painetaan lisää ostoskoriin, jonka jälkeen voi vielä valita lisää aineistoja vaikka eri mittakaavassa. Lopuksi klikataan ostoskoria ja tilaus etenee kuten normaalissa verkkokaupassa tosin sillä erotuksella, että missään kohdassa ei vaadita maksua ja sähköpostiosoite on ainoa vaadittu henkilötieto. Tämän jälkeen sähköpostiin tulee linkki, jonka kautta kartat voi ladata itselleen.

Sähköpostin liitetiedostona on pakattu kansio, jossa on hieman hankala kansiorakenne, mutta siellä tilatut kartat ovat png-tiedostoina sekä paikkatieto-ohjelmia varten niihin liittyvät ohjaustiedostot, mille meillä ei ole käyttöä. Varsinaiset kuvatiedostot tullee kopioida johonkin pakkaamattomaan kansioon jotta ne saa avatuksi kuvankäsittelyohjelmaan.

Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että ohjelmassa on Snap-toiminto valittuna, jolloin karttojen asemointi toistensa viereen on helppoa. Tällöin ollessaan lähellä kartta asettuu itsestään oikeaan kohtaan. Seuraavaksi kannattaa valita kuva, jonka ympärille kokonaisuus kootaan. Helpoin on aloittaa jostain kulmasta. Png tiedoston väritila on indeksoitu, joka kannattaa muuttaa RGB:ksi ennen kuin jatketaan tästä eteenpäin. Riittää, että tuon muutoksen tekee vain sille kartalle, minkä päälle muut kartat liitetään.

Tämän jälkeen valittu kuva laajennetaan lopullisen kuvan kokoiseksi. Tässä esimerkissä olen valinnut lähtökohdaksi oikealla keskellä olleen kartan ja olen laajentanut kartta-alueen leveyssuunnassa kahden ja korkeussunnassa kolmen kartan levyiseksi. Sen jälkeen kartat lisätään yksi kerrallaan samalle pohjalle leikepöydän kautta (Ctrl-A, Ctrl-C ja Ctrl-V). Kun kaikki kartat on saatu paikalleen, kannattaa eri tasot yhdistää.

Tämän jälkeen kannattaa kartan mittakaava muuttaa halutuksi. Jos tavoiteltava mittakaava on 1:20 000, pienennetään karttaa 50 %: iin ja jos tavoitellaan 1:25 000 mittakaavaa niin pienennetään 40 %:iin. Resoluutio kannattaa säilyttää alkuperäisenä 254 pikseliä tuumalla, koska tulostimet eivät sitä suuremmasta terävyydestä hyödy. Isomman tiedoston käsittely on vain hankalampaa. Toteutunut mittakaava kannattaa vielä tarkistaa. Kahden ristin väli on 50 mm mittakaavassa 1:20 000, 40 mm mittakaavassa 1:25 000 ja 20 mm mittakaavassa 1:50 000.

Tämän jälkeen piirretään kompassiviivat. Piirretään yksi pitkä pystysuora viiva koko kartan läpi pystysuunnassa. Viiva voi alkaa ja päättyä hieman kartan ulkopuolelle. Kun pitää Shift-näppäintä pohjassa viiva on tarkkaan pystysuora. Viivatyökalussa täyttö väri pitää olla tyhjä, piirtoväri haluttu, minulla punainen ja viivapaksuus on määritetty tässä 5 pikseliksi. Noita voi määritellä haluamikseen, jos tuntuvat vääränlaisilta.

Piirretty viiva näkyy tasopaletissa omana tasonaan. Noita tasoja voi sitten hiiren oikean painikkeen takaa kopioida haluttu määrä. Etäisyyksien arviointia kartalta helpottaa, jos viivat ovat tasan kilometrin (tai jonkun muun vakiomitan) välein. Sitä varten kannattaa viivoja kopioida kartan leveyden verran. Eli kun esimerkissä kartta on 24 kilometriä leveä ja molemmissa reunoissa on yksi viiva, tarvitaan yhteensä 25 viivaa. Kopioitaessa Photoshop numeroi tasot juoksevalla numerolla, jossa alkuperäistä tasoa ei ole numeroitu. Siten, kun suurinumeroisin kopio on yhtä suuri kuin kartan leveys kilometreinä, viivojen määrä on oikea, tässä tapauksessa 24.

Nyt yksi viivoista pitäisi hiirellä siirtää aivan kartan oikeaan reunaan ja toinen viivoista vasempaan reunaan. Sillä ei ole väliä, mitkä viivat siirtää. Huomaa, että epäintuitiivisesti Photoshop siirtää sitä viivaa, minkä taso on valittuna, ei sitä viivaa, mihin hiirellä kosket. Sen jälkeen valitaan kaikki tasot paitsi pohjalla oleva varsinainen karttataso.

Nyt voidaan kaikki piirretyt viivat jakaa tasavälein klikkaamalla päävalikon alta valikon oikeassa reunassa olevaa painiketta (Distribute horizontal centers). Nyt kannattaa zoomata lähelle ja tarkistaa, että viivat osuvat ruksien kohdalle. Jos näin ei tapahdu niin syy todennäköisesti on viivojen määrässä. Silloin pitää lisätä tai vähentää viivoja tarpeen mukaan ja klikata uudestaan tuota painiketta. Kun viivat ovat oikean välisiä, ne kannattaa yhdistää yhdeksi tasoksi. Punaisten viivojen kanssa olen kokenut hyväksi säätää peittävyydeksi n. 70 % ja sekoitustilaksi Darken. Tällöin viivan alle jäävät kohteet kuultavat viivojen läpi ja tärkeää informaatiota ei jää viivojen alle piiloon.

Seuraavaksi tarvitaan tieto erannon määrästä, mikä nykyään helpoimmin löytyy Maanmittauslaitoksen erantokartasta. Siinä klikataan, jotain kartta-aluetta nyt piirretyn kartan keskialueella. Aukeaa valikko, jonka kahdeksannella rivillä (F8KOK) on ns. kokonaiskorjaus, joka kertoo kyseisen alueen karttapohjoisen ja neulapohjoisen välisen eron. Nyt valitaan taso missä viivat ovat, valitaan vapaa muokkaus -työkalu (Free Transform), missä kierroksi syötetään juuri katsottu kokonaiskorjaus. Tässä esimerkissä 12,47 astetta myötäpäivään.

Viimeisenä jäljellä on enää tulostettavan alueen valinta. Tavallisissa väritulostimissa ylärajana usein on A3-koko, jonka arvot voi syöttää rajaustyökaluun. Valitettavasti työkalu ei suoraan tee oikeankokoista aluetta, pelkästään oikean muotoisen. Hiirellä sitten alue pienennetään oikeankokoiseksi. Kannattaa huomata, että tulostimet eivät yleensä pysty tulostamaan aivan reunaan saakka, joten kannattaa tehdä muutaman sentin pienempiä karttoja, jottei niistä rajautuisi yllättäen jotain pois tulostusvaiheessa.

Käännön jälkeen neulapohjoisen viivat usein jäävät puuttumaan aivan kartan kulmista, joten jos tarvitsee juuri tuota kulma palaa kannattaa viivoja siirtää sinnepäin ennen tulostusalueen leikkuuta.

Näin saatuja karttatiedostoja voi sitten tulostaa paperikartoiksi haluamassaan tulostuspalvelussa tai omalla tulostimellaan, jos sellaisen sattuu omistamaan. Kartan voi halutessaan tulostaa kalliimmalle vedenkestävälle tulostuspaperille tai sitten tulostaa tavalliselle paperille ja säilyttää sitä muovitaskussa. Kahden litran Minigrip-pussit ovat sopivasti A4-kokoisia, joihin A3-kokoinen kartta mahtuu kivasti taitettuna kahtia.

Kompassisuunnanotossa voi käyttää suoraan piirrettyjä viivoja, jolloin suunta on eksaktin tarkka ilman erannon miettimistä enää maastossa. Toki pitää muistaa, että eranto muuttuu koko ajan, mutta pysyy suunnistajalle riittävän tarkkana ainakin 10-15 vuotta, minä aikana kartta muutenkin varmaan vanhenee.

Valitettavasti retkeilykarttojen palvelutiedot eivät ole saatavilla näihin suunnistuskarttoihin. Useimmat polut, kämpät ja nuotiopaikat ovat omilla merkeillään kartassa, mutta niissä ei ole eroteltu esim. yksityisiä mökkejä autiotuvista. Palvelut, jos niitä tarvitsee, pitää sitten käsin lisätä karttaan – tietokoneella tai kynällä