Hyppy ultrakevyeen retkeilyyn

Nyt harrastettuani kevytretkeilyä muutaman vuoden ajattelin kokeilla siirtymistä ultrakevyeen retkeilyyn. Ultrakevyestä retkeilystä puhutaan kun vaellusrepun peruspaino on alle 10 naulaa eli noin 4,5 kg. Peruspainolla taas tarkoitetaan niiden vaellusvarusteiden painoa, jotka eivät kulu vaelluksen aikana. Matkan aikana syötyä ruokaa ja polttoainetta ei lasketa peruspainoon. Periaatteessa muitakaan matkalla kuluvia tavaroita kuten hyttysöljyjä, pesuaineita ym. ei lasketa peruspainoon, mutta niiden merkitys on kokonaisuuden kannalta merkityksetön.

Tutustuin kesällä kahteen mielenkiintoiseen teokseen kevytretkeilystä: Don Ladigin ja Mike Clelland: Lighten up! sekä Mike Clelland: Ultralight backpacking’ tips. Kummatkin oli varsin mielenkiintoisia teoksia ja avasivat kevytretkeilyn ideaa niin käytännössä kuin ajatuksellisesti. Niiden innoittamana ostin itselleni tarkan vaa’an, punnitsin kaikki retkeilyvarusteeni läpi ja kokosin tiedot yhteen excel-taulukkoon. Lisäksi tein samaiseen taulukkoon erilaisia pieniä laskureita, mitkä auttavat arvioimaan tarvittavan ruuan määrää ruuan kaloripitoisuuden perusteella sekä arvioimaan eri keittimien vaatiman polttoineen määrän eri olosuhteissa. Näiden laskureiden kalibrointi on vielä kesken, mutta jo nyt ne auttoivat erinomaisesti arvioimaan tarvittavia varustemääriä ja laskivat repun kokonaispainon helposti.

Yöpaikkani Taivalkönkään leiripaikalla.

Uudistin matkassa olleen varustuksen lähes kaikilla osa-alueilla, mutta kaikkein merkittävimmät muutokset tein vaatetukseen. Tärkeimpänä johtoajatuksena vaatetuksen suunnittelussa oli se, että tajusin varustutuvani Jukolan viestiin tai pitkälle koiranulkoilutuslenkille metsään aivan erilaisella vaatetuksella kuin vaelluksille. Koiraa ulkoiluttamaan ja Jukolan viestiin valitsen mahdollisimmat mukavat, siihen tilanteeseen sopivat vaatteet, kun taas vaelluksille minulla on hyvin vahvat ennakkokäsitykset siitä, minkälainen vaatetuksen ’pitäisi’ olla.

Niinpä puin päälleni hyvin kevyet ja suhteellisen halvat juoksuvaatteet sekä lämmittäväksi kerrokseksi pitkähihaisen merinovilla-alusasun. Jalkaan laitoin kevyet ja vettä pitämättömät, mutta nopeasti kuivuvat suunnistustossut. Hetken harkitsin lähteä reissuun Merrelin paljasjalkakengillä, mutta en ehtinyt ajaa niitä kunnolla sisään ennen reissua, joten aiheestakin pelkäsin jalkani kipeytyvän niissä. Suunnistustossuilla olin tehnyt kuitenkin jo lähes 15 kilometrin lenkkejä metsässä. Iltaisin jalkani olivat hieman väsyneen oloiset kovapohjaisissa suunnistustossuissa, mutta yön levossa ne palautuivat kyllä täysin.

Päällä ollut vaatetus:

Repussa minulla oli mukanani sadevaatteet, vaihtovaatteet, täydellinen varavaatekerta sekä lämmin vaatekerta. Kerrospukeutumisen ja kevytretkeilyn periaatteita noudattamalla nämä kaikki vaatekerrat painoivat yhteensäkin alle 900 grammaa. Sadevaatteina olivat erittäin ohuet ja kevyet kuorivaatteet sekä jalassa vedenpitävällä kalvolla varustetut sukat. Ensimmäisellä koevaelluksella kokeilin neopreenisukkiakin, mutta ehkä nämä kalvosukat olivat kuitenkin niitä mukavammat, vaikkakaan ei nekään märässä kelissä aivan kuivilta tuntuneet.

Vaihtovaatteina oli mukana vaihtokalsarit ja paita, jotka vaihdoin reissun puolessa välissä. Lämpimän vaatekerran muodosti ohut fleece-paita, jota saatoin käyttää tarpeen mukaan merinovillapaidan kanssa tai ilman. Aivan kylmimpinä aamuina puin vielä kalvovaatteetkin päälleni lisäeristykseksi. Kaikki repussa olleet vaatteet yhdessä muodostivat täydellisen varavaatekerran, jonka olisin pukenut tarvittaessa päälleni, jos varsinainen vaatekerta olisi esimerkiksi kastunut täydellisesti. Sitä kuitenkin sattuu sen verta harvoin, että loppumatkasta olisin ihan hyvin tarvittaessa voinut vetää käytetyt kalsarit ylleni.

Reppuni sisältö:

Yöpymisen rakensin tarpin ja bivyn varaan. Makuualustalla yöpyminen on hieman riippumatossa nukkumista lämpimämpää ja kun bivy-pussikin lämmittää hieman niin saatoin makuupussiksi ottaa kevyimmän omistamani untuvapussin. Makuualusta oli kevyimpiä solumuovialustoja, mitä tehdään. Tarppi oli itse tehty ja hieman turhan pieni, joten varsinkin sateella osa makuupussista saattoi olla tarpin ulkopuolella. Niinpä vedenpitävä ja hengittävä bivy-pussi oli tarpeellinen makuupussin suojaksi.

Bivy-pussini oli kevyin hengittävästä ja vedenpitävästä kankaasta tehty, jonka löysin. Se on yksinkertainen ja askeettinen, mutta täytti tehtävänsä. Itikoiden varalta laitoin päähäni erillisen hyttysverkon, joka ei ihan täydellisesti kuitenkaan pystynyt suojamaan minua itikoilta. Odotin majoitteen askeettisuudessaan olevan epämieluisa. Kuitenkin kahdeksan sateisen ja yhden kuivan yön kokemuksella voin todeta sen olevan ihan toimiva ja varsin miellyttäväkin lukuun ottamatta kahta Pohjois-Norjassa, kovassa tuulessa vietettyä yötä.

Ruuan valmistukseen otin mukaan pienen titaanikattilan ja sille yksinkertaisen sprii-keittimen, joka koostuu virvoitusjuomatölkistä tehdystä polttimesta ja tuulisuojasta, joka samalla toimittaa myös kattilan kannattimen virkaa. Keittimellä saa kiehautettua seitsemän desiä vettä 25 ml:lla spriitä. Tuulisuojaa ei saa taittaa, joten sen kuljettaminen ehjänä on oma haasteensa. Itse kuljetin sitä käärittynä samaan rullaan makuualustan kanssa. Keittimen mukana tuli pieni mittakippa, jolla spriin määrän polttimeen saattoi mitata. Niinpä otin spriitä mukaan melko tarkasti tarpeen mukaan eli reilut 4 dl, jonka pakkasin puolen litran virvoitusjuomapulloon.

Viiden päivän eväät:

Ruokaa mukanani oli noin 700 grammaa päivää kohti. Sen suunnittelussa käytin hyväksi taulukkoa, jonka perusteella sain helposti arvioitua tarvittavan ruuan määrän sen energia sisällön perusteella. Pyrin löytämään eri ruoka-aineryhmistä tuotteita, joissa olisi mahdollisimman paljon kaloreita. Tuotteita, joiden energia pitoisuus oli alle 330 kcal/ 100 grammassa, en ottanut lainkaan mukaan.  Edellisillä reissuilla olleita keksejä korvasin kuivahedelmillä ja pähkinöillä. Näillä toimenpiteillä sain ruuan energiapitoisuuden kasvamaan ja samalla painon pienenemään viime vuodesta. Ruuan mitoitus onnistui lähes täydellisesti, sillä vaelluksen lopulla minulta jäi yli ainoastaan yksi teepussi. Ruokaa oli kuitenkin riittävästi ja viimeisellä lounaalla olisin tarvittaessa tullut toimeen hieman pienemmälläkin syömisellä.

Pientä sälää mukana oli tietenkin kaiken moista, minkä tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Reissut olivat työreissuja, joten mukana oli tietysti myös opetukseen liittyviä tarvikkeita, joita en ole en laskenut mukaan kokonaispainoon. Niihin olen myös lukenut ensiapu ja korjaustarpeet, jotka näillä reissuilla olivat huomattavasti laajemmat, kuin silloin jos olisin liikkunut itsekseni. Niistä tullee kuitenkin laskea 100 – 200 grammaa painoa lisää peruspainoon. Kameraa ja jalustaakaan en ottanut tähän laskelmaan mukaan, koska ne eivät ole varsinaisia vaellustarvikkeita ja ne voi aina halutessaan jättää pois.

Kaiken tämän oli pakannut Terra Novan 35-litraiseen ja alle puoli kiloa painavaan vaellusreppuun. Makuupussin ja vaatteet olin pakannut kahteen pieneen vedenpitävään pussukkaan. Makuualustan olin pidemmällä vaelluksella kiinnittänyt repun ulkopuolelle. Harjoitusvaelluksella ja pidemmän vaelluksen lopussa varusteita oli kuitenkin niin vähän, että taittelin silloin makuualustan repun selkäosaa vasten, jotta se olisi pysynyt paremmin ryhdissään.

Harjoitusvaelluksella reppuni lähtöpaino oli noin 5 kiloa kaikkiaan ja varsinaisella viiden päivän vaelluksella reilut kymmenen kiloa. Siitäkin noin kaksi kiloa oli opetukseen liittyviä välineitä ja yksi kilo tuli kamerasta ja jalustasta. Reilusti alle kymmenkiloisella repulla vaeltaminen oli uusi ja varsin nautinnollinen kokemus. Kävellessä sen painoinen reppu ei juurikaan rasita selkää, sen pois saaminen selästä ei ole ensimmäisenä mielessä tauolla ja liikkuminen itsessään on nautinto. Vaikka majoite olikin hieman askeettinen, en koe senkään vähentäneen retken nautinnollisuutta. Päinvastoin, yöllä oli ihan kiva ihastella kuunvalossa kylpevää maisemaa tarpin reunan alta vain avaamalla silmänsä.