Erään repun anatomia

Olen jo useamman vuoden ajan täydentänyt retkeilyvälineitäni keveillä yhden hengen retkeilyyn soveltuvilla varusteilla. Nyt lähtiessäni oppilaitteni kanssa Kuusamoon päätin testata kuinka keveäksi reppuni osaan pakata. Neljän yön vaelluksen repun lähtöpainoksi muodostui noin 11,5 kiloa, missä oli kaikki tarpeellinen yhden ihmisen vaellukselle.

En kuitenkaan tunnustaudu fanaattiseksi grammanviilajaksikaan, vaikka toki osa retkeilyvälineistäni tuon genren vaatimukset täyttääkin. Kuitenkin jo toistakymmentä vuotta ovat retkeilyvälineiden hankinnassa varsin pienetkin painoerot olleet ratkaisevassa roolissa. Kunhan tuotteet ovat täyttäneet asettamani laatukriteerit, olen valinnut niistä yleensä keveimmän, mikä useimmiten on myös ollut halvin. Olen myös aina arvostanut retkeilyvälineissä rakenteiden ja toimintojen yksinkertaisuutta, kunhan kestävyydestä ja tärkeistä ominaisuuksista ei ole tingitty.

Grammanviilauksessa kuitenkin itseäni on aina viehättänyt tietty askeettisuus: pyrkimys tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Kotiin jätetty varustehan on aina kevyin vaihtoehto. Toisaalta retkeilyfilosofiaani sopii hyvin myös varusteiden korvaaminen taidoilla ja kokemuksella. Tunnettuahan on, että kokemuksen karttuessa on helppo tietää mitä todella tarvitsee ja mitä ei.

Päätin tällä kerralla laittaa kaiken reppuuni keittiövaa’an kautta, jotta tietäisin mistä reppuni paino muodostuu. Painot olen mitannut pakkauspusseineen, jotta ne olisi mahdollisimman todellisia painoja. Vaaka ei tietenkään ole täydellisen tarkka, mutta tuskin siinä kovin suurta systemaattista virhettä on.

Repuksi valitsin Granite Gearin Vapor Trail -repun, jota olen tähän mennessä käyttänyt lähinnä retkiluistelussa ja päiväreppuna lyhyillä retkillä. Reppu pitää sisällään hyvän kantojärjestelmän tukevine vatsavöineen, varsinainen reppuosa on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen ja kevytrakenteinen. Kameraa varten olen liittänyt repun vatsavyöhön pienen taskun.

Majoitusvälineeksi otin mukaani Hennesy Hammocin riippumaton, joten varsinaista makuualustaa en tarvinnut mukaani. Makuupussiksi otin Joutsen 900 QTM -makuupussin, joka oli hieman kaikkein kevyintä lämpimämpi. Tämä siksi, koska elokuun lopulla yöt saattavat olla jo hieman kylmiä ja toisaalta riippumatossa on ehkä hieman viileämpi nukkua kuin teltassa.

Retkikeittimeksi otin Kelly Kettle -käpykeittimen, jonka ansiosta erillistä polttoainepulloa ei tarvinnut ottaa mukaan. Pieni kaasukeitin titaanikattilalla ja pienellä kaasupullolla olisi painanut lähes saman, mutta käpykeittimellä puuhastelussa on oma viehätyksensä. Näillä varusteilla perusretkivälineideni paino jäi alle neljän kilon.

Vaatteita oli mukanani ohut fleece kylmien kelien varalta ja untuvaliivi taukotakiksi, sekä hieman vaihtovaatteita, yhteensä reilu kilo. Vaelsin Haltin vedenpitävällä retkeilypuvulla, joten sadevaatteita ei repussani ollut. Kuumien päivien varalta aion jatkossa liittää mukaani yhdet juoksushortsit. Ne ei juurikaan olisi repun painoa kasvattaneet, mutta lämpiminä päivinä kävely olisi ollut paljon nautinnollisempaa.

Hieman enempi tuli kaikesta pikkusälästä, joiden tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. EA-välineet oli ihan apteekista ostettu paketti täydennettynä rakkolaastareilla, ideal-siteellä ja joillain lääkkeillä. Saha ja puukko oli varmuuden vuoksi tulentekovälineinä. Otsalamppu oli tarpeellinen yöllä kulkiessa ja leirissä. Kaikenlaisia korjaustarpeita oli hieman yli tarpeen, osaksi siksi etten ollut yksin liikkeellä.

Näiden päälle tuli valokuvaustarpeita reilut 1,3 kiloa. Jalustan tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta vasta se saa minusta räpsimisen tuntumaan valokuvaukselta. Kaiken kaikkiaan jäi kiinteiden varusteiden kokonaispainoksi alle 8 kiloa, mistä jättämällä valokuvauksen pois ja karsimalla pikkusälää olisi painon voinut saada helposti laskettua 6 kilon tuntumaan, mitä voinee pitää melko pienenä painona.

Ruokia oli repussani neljäksi päiväksi runsaat 3,5 kiloa, energiasisällöltään runsaat 14000 kcal. Tästä saadaan yhden päivän energiasisällöksi 3500 kcal, mikä on aika lähellä kokoiseni miehen päivittäistä energiakulutusta, kun kevyttä liikuntaa on 8 tuntia päivässä.

Ruoka koostui pelkästään sellaisista ruoka-aineista, joiden valmistuksessa tarvitsi vain lisätä kuuma vesi. Silmiinpistävää näin jälkeenpäin oli se, että yli kolmannes ruoan energiasisällöstä tuli suklaasta ja kekseistä. Ehkä ensi kerralla täytynee kiinnittää tuohon terveellisyyteenkin hieman enemmän huomiota. Jos pelkkää painoa ajattelee, niin tuotteita, joiden energia sisältö jää alle 330 kcal/ 100 g, tulisi välttää. Keksien energiasisältö itse asiassa on hämmästyttävän korkea, siihen ei pelkällä sokerilla pääse, vaan niissä täytyy olla melkoisesti rasvaakin.

Ruokaa oli juuri sopivasti, takaisin tuli puolipakettia näkkileipää, hieman juustoa ja voita. Nälkää en reissussa tuntenut, mutta hieman vähemmälläkin olisin varmasti tullut toimeen. Hieman tuossa ruoka asiassa mietityttää tuo roskan määrä. Nyt pakkausjätettä kertyi 225 g, vaikka osan olin keittimessäni polttanut. Seuraavalla kerralla tullee kiinnittää tuohon asiaan hieman huomiota.

Näinkin pitkän reissun tekeminen näin kevyellä repulla oli uusi kokemus. Usein pelkkä kamerareppu on painanut toistakymmentä kiloa raskaine jalustoineen. Usein reissussa painavan rinkan kantamiseen on liittynyt tietty tuskan tunne ja on ollut suuri helpotus, kun sen on voinut laskea selästään. Ei reppu nytkään mikään ihan olematon ollut, mutta kyllä matkanteosta ja maisemista saattoi nauttia myös rinkka selässä. Hieman on vielä varaa tiputtaa repun painoa, mutta paljoa en enää pysty tinkimättä mukavuudesta tai valokuvauksen ilosta.