Vuonna 1899 I. K. Inha kuvasi suomalaista maataloutta Pariisin maailmannäyttelyyn. Näyttelyä varten hän kuvasi maatalouskouluja, mallitiloja tai muuten edustavia maatalous kohteita. Näillä kuvausmatkoillaan hän pysähtyi kuvaamaan myös Kuralan kylämäen Kaarinassa. Muita kohteita olivat mm. Kurkijoen, Koivikon (Muhos), Korsholman ja Mustialan (Tammela) maatalouskoulut sekä Halolan (Maaninka) ja Vuojoen (Eurajoki) kartanot.

Noin 13 vuotta sitten kävin Suomen käsityön museossa, Jyväskylässä kuvaamassa I. K. Inhan näyttelyä varten kuvaamien kuvien säilyneet lasinegatiivit. Näissä negatiiveissa oli myös kolme negatiivia, jotka yhdistämällä syntyi mielestäni yksi kauneimmista sarjan panoraamoista. Harmi vain, että lasinegatiiveissa itsessään ei ollut tietoja siitä, mistä kuvat olivat peräisin.

Vain muutamissa levyissä oli viitteitä kuvauspaikasta. Kyläkirjaston kuvalehti julkaisi aikanaan osan kuvista tietoineen. Näiden perusteella sain aikanaan yli puolet lasilevyistä paikannettua. Joitain kuvia pystyin tunnistamaan kuvissa olevia rakennuksia tunnistamalla, varsinkin läheltä jo tunnistettuja kohteita. Tai sitten löysin rakennuksen jostain muusta teoksesta julkaistuna.

Tämä yksi kuva kuitenkin pysyi tunnistamattomana. Jotain tuttua siinä kuitenkin oli. Se olisi voinut hyvin olla kotiseudultani Varsinais-Suomesta, mutta samanlaisia jokilaaksoja oli myös Uudellamaalla ja Laatokan Karjalassa. Tosin Laatokan suunnalla metsät olivat tuohon aikaan paljon parturoidummat kuin tässä kuvassa. Usein sovitin kuvassa näkyvää kohtaa, jossa joki sukeltaa metsäsaarekkeiden väliin Liedon Vanhalinnan maisemaan, mutta valon suunta ja rakennukset eivät istuneet siihen. Kuva jäi sivuun vaikka aina silloin tällöin palasikin mieleen.

Nyt tänä keväänä käydessäni Valokuvataiteen museolla selasin Väinö Voionmaan teosta Ahvenanmaasta ja Varsinais-Suomesta, jossa kyseinen kuva oli piirroksena julkaistu paikkamerkinnällä: Aurajokivarresta. Totesinkin kuvan paikannuksen sen jälkeen olevankin läpihuutojuttu. Yhden illan selasin aurajokivarren karttaa Turusta Auraan ja takaisin, kunnes silmäni kiinnittyi Kylämäkeen .

Toki Kuralan Kylämäki oli aiemminkin käynyt mielessäni, mutta kun tiesin Kylämäen rakennuskannan olevan vanhaa ja noin päälisin puolin nykyinen rakennuskanta ei mitenkään vastannut kuvaa olin sen aina hylännyt. Nyt katselinkin enemmän ympäristöä ja vastaavuuksia alkoi kummasti löytyä. Kaikille kuvan mäille ja sivujoille löytyi selityksensä. Kylämäen ja joen välissä kulki suurehko tie siinä missä nykyäänkin kulkee Hämeentie. Nyt piti vain selvittää, mikä Kylämäen rakennuskanta oikein Inhan aikaan olikaan ollut.

Lainasin Johanna Viitaharjun teoksen Kylämäen rakennuksista ja siinä heti kirjan alussa oli taas tuo sama piirroskuva, joten tapaus oli sillä selvä. Myöhemmin sain vastauksen tiedusteluuni kuvasta myös Kylämäen tutkijoilta, joka vahvisti epäilykseni, kuva oli otettu Virmumäeltä kohti Kylämäkeä.

Kuvauspaikan paljastuttua oli hämmästykseni valtava, sijaitsihan lapsuudenkotini alle puolen kilometrin päässä kuvanottopaikasta ja ensimmäisen luokan koulumatkani kulki Virmumäen juurta kiertänyttä polkua aivan kuvauspaikan alta. Samoin Säkönmäen ja Jaaninojan maisemat olivat lapsuuteni tavallisia hiihto ja leikkipaikkoja. Ehkä kuvan maisema oli liian läheinen, jotta olisin sen voinut tunnistaa. Ja ehkäpä juuri siksi tämä kuva oli tuntunut minusta kauniimmalta kuin muut, että se oli lapsuuteni maisema, johon olin leimaantunut.