Marraskuun puolessa välissä pääsin kokeilemaan riippumattoani uudestaan. Pakkasta oli Turun lentoaseman mittausten perusteella noin 7 astetta, joten olosuhteet talviselle testille olivat erinomaiset. Samanaikaisesti ryhmä opiskelijoitani yöpyi laavulla tulilla siinä vieressä ja minulle lankesi keskiyönvuoro vahtia tulta.
Riippumaton pystytyksessä on tärkeää, että puut, joiden väliin se tulee, sijaitsevat sopivalla etäisyydellä. Käytännön kokemuksieni perusteella riippumatto notkahtaa jonkin verran yön aikana. Siten, mitä kauempana puut, joiden varassa se on, sijaitsevat, sitä alemmas matto laskeutuu. Köyttä matossa kyllä riittää ripustaa se melko kaukaistenkin puiden väliin. Pystytyksessä tulisi olla tarkka, että kiinnitykset asettuvat mahdollisimman tarkkaan samalle korkeudelle, jotta riippumatto olisi suorassa.
Riippumattoa ei pidä sitoa puuhun liian tiukalla solmulla, sillä se yön aikana kiristyisi liian tiukkaan. Valmistaja suosittelee tekemään varsin yksinkertaisen solmun, jossa tehdään yksinkertaisia lenkkejä köyden ympäri. Solmun rakenne on sellainen, että köyden kiristyminen ei kiristä solmua, joten sen avaaminen aamullakin oli helppoa.
Tässä kuvassa on riippumaton pystytys vaiheittain talvivarustuksineen. Ylhäällä vasemmalla on pelkkä riippumatto ripustettuna puiden väliin. Hyttysverkon läpi näkyy tasku, johon voi laitta esimerkiksi silmälasit tms. pikkuesineitä. Ylhäällä oikealla riippumattoon asennettu vaahtomuovipatjasta ja ohuesta kankaasta koostuva lisäeristys alapuolelle. Alhaalla vasemmalla riippumattoon on laitettu yläpuolelle hengittävä kangas, jossa näkyy myös hengitysilman takaamiseksi oleva reikä. Oikealla alhaalla riippumatto on valmiina käytettäväksi kun siihen on vielä asennettu sadekatos.
Lisäeristyksen mukana tulee nippuside ja koukku, jotka kiinnitettään solmujen ulkopuolelle. Sekä ylä- että alapuolisessa lisäeristyksessä on reikä, josta riippumatto pujotetaan läpi, minkä jälkeen kuminauha pujotetaan nippusiteellä kiinnitettyyn koukkuun. Myös vaahtomuovipatjassa oleva kuminauha pujotetaan tähän. Näin ollen lisäerityksen asentaminen edellyttää solmujen avaamista, joten kätevintä on pakata lisäeristykset ilman vaahtomuovia riippumaton mukana pakettiin. Tällöin pystys nopeutuu huomattavasti.
Riippumaton sivulla olevat kuminauhat pujotetaan vaahtomuovissa olevien lenkkien ja eristyskankaissa olevien reikien läpi ja kiristetään, joko maakiiloilla maahan tai sivulla oleviin puihin kiinni. Valmistajan mukaan näiden kiinnitys ei ole aivan välttämätöntä, mutta itse on ole kokeillut pystytystä ilman.
Makuupussina minulla oli vanha Suomen Höyhenen Erikoistunturi, jossa lämpimyyttä olisi riittänyt kovempiinkin pakkasiin. Edellisestä käyttökerrasta olin oppinut, että vaatteiden riisuminen riippumatossa on hyvin hankalaa, joten riisuin ylimääräiset vaatteet jo ennen riippumattoon kapuamista. Untuvaliivin levitin vaahtomuovipatjan päälle tuomaan lisäeristystä altapäin ja kuoritakit ja housut ym. muut vaatteet laitoin vaahtomuovipatjan alle säilytykseen.
Riippumattoon kapuaminen on tavattoman helppoa. Avaan pohjassa olevan kulkuaukon, istun sen reunalle ja nojaudun taakse. Samalla riisun kengät pois, jolloin ne jäävät odottamaan maton alle sateensuojaan aamua. Kun jalat on saanut nostettua sisään, oma paino sulkee oviaukon automaattisesti. Riippumatosta pääsee pois, kun taas painaa jalat vain oviaukon läpi ulos ja nousee pystyyn.
Riippumatto oli lämmin nukkua. Maton ilmatila sisällä oli sen verta pieni, että se lämpeni mukavasti ja hengitysilma ei tuntunut kovinkaan kylmältä. Toisaalta ilma vaihtui kuitenkin riittävästi, ettei tullut tukahduttavaakaan tunnetta. Ensimmäisen jakson omaan kipinävahtiini nukuin sikeästi, enkä herännyt mihinkään. Ensimmäisen yön vierastusta en enää tuntenut. Herätessä olin kauttaaltani lämmin. Kipinävuoroni jälkeen nukahdin taas asentoon, jossa jalkani olivat painuneet riippumaton kylkeä vasten, missä ei lisäeristystä ollut. Kun makuupussikin oli tästä kohdassa painunut kasaan olivat jalkani jääkylmät herätessäni. Kumma kyllä, en yöllä ollut herännyt jalkojeni kylmyyteen.
Riippumatossa asennon vaihtaminen on hankalampaa kuin kovalla alustalla. Se kuitenkin on mahdollista ja ainoa nukkuma-asento ei ole selällään vaan myös kyljellään nukkuminen on mahdollista ja peräti mukavaa. Asento on sillä tavalla hyvä, että minä ainakaan en kaipaa mitään tyynyä. Talvivarustus vaikuttaa toimivalta, sen eristyskykyä on helppo lisätä ylimääräisillä vaatteilla ääritapauksessa voisi ajatella laittavansa eristeiden väliin ylimääräisen kesämakuupussin. Kuitenkin nukkuminen edellyttää huolellisuutta siinä, ettei nojaa liian voimakkaasti kohtiin, joissa tuota lisäeristettä ei ole.
Loppukaneettina voisi todeta riippumaton olevan varsin toimiva, muttei ylivertainen yöpymisväline myös talvisissa olosuhteissa.
Vastaa