Suurimman osan matkastamme teimme Huippuvuorten pääsaaren lakijäätiköillä. Etukäteen kartasta katsottuna jäätiköt loivat vaikutelman suhteellisen tasaisesta ja piirteettömästä lakijäätiköstä. Paikanpäällä äkkiä huomasin ensi vaikutelman olleen täysin väärä. Jäätikköalueen vuoret jakoivat jäätikön lukuisiin erillisiin jäätikköihin, jotka kaikki virtasivat omaan suuntaansa. Vuoret eivät olleetkaan vain satunnaisia maakaistaleita jäätikköalueen keskellä vaan niitä lukemalla pystyi hahmottamaan jäätikön muodon ja jakaantumisen erillisiin jäätiköihin. Samoin jäätikön korkeuserot ja niiden merkitys sen rakenteelle ja toiminnalle alkoivat hahmottua. Samalla alkoi myös hahmottua se, miksi samalla jäätikköalueella oli niin paljon erinimisiä alueita.
Matkamme kulki aluksi Rabotbreenia pitkin ylös, Fimbulisenin ja Von Postbreenin poikki ja sen jälkeen taas Philippbreeniä ylös kunnes saavutimme yli kilometrin korkeuteen nousevan Lomonosovfonnan laen. Näitä alkumatkan jäätiköitä reunustivat kauniit, usein hieman tunturimaisen loivapiirteiset vuoret. Lakijäätikölle saavuttuamme vuoret jäivät melko kauas jäätikön reunoille. Useimmat reuna-alueen vuoret jäivätkin korkeudessa jopa jäätikön laen alapuolelle, joten laaksoista käsin mahtavan näköiset vuoret olivat mitättömiä pikku nyppylöitä jäätiköltä katsottaessa. Toki huono sääkin näinä päivinä esti näkemästä maisemia kunnolla.
Huippuvuorten korkein nyppylä Newtontoppen oli vielä melko tunturimaisen loivapiirteinen, mutta siirryttäessä siitä kohti Perriertoppenia alkoivat vuoret muuttua jyrkkäpiirteisemmiksi ja terävähuippuisemmiksi. Jäätikön laskiessa alaspäin, myös vuorten suhteellinen korkeus alkoi taas kasvaa. Itse Perriertoppenin ympäristössä jäätikköalue hajosikin täysin erillisiksi jäätiköiksi vuorten väleissä.
Toisen kerran palasimme jäätiköille vielä Austfjordenin ja Billefjordenin välissä. Kun kapusimme Mittag-Lefflerbreeniä ja McWhaebreeniä ylös puolen kilometrin korkeuteen ja laskeuduimme taas Ragnarbreeniä toiselta puolelta alas. Tällä matkalla pääsimme tutustumaan jäätikön alaiseen jääluolaan, joka pääosin oli kahdessa vuodessa romahtanut, mutta tarjosi pieniä aavistuksia siitä minkälainen oli mahtavimmillaan ollut.
Vastaa