Tämä kevät on ollut liian kiireinen, jotta olisin ehtinyt kunnon talvivaellukselle. Maaliskuun loppuun olin varaillut viikon vapaata, jolloin olisin päässyt lähtemään Pohjoiseen. Sitten tulikin kaikkea muuta järjestettävää ja työkiireet painoivat päälle, joten en pystynyt lähtemään lappiin, muutaman päivän kuitenkin pystyin pitämään vapaata, joten päätin lähteä melomaan Saaristomerelle. Pääsee jäisellä merelläkin kokemaan kylmyyttä kuten hiihtovaelluksellakin.

Jääkarttojen perusteella Saaristomeri ja Airisto olivat jo luoneet jäänsä ja niiden välinen salmikin oli jäistä vapaa. Sen sijaan Granvik ja monet muut normaalit lähtösatamat näyttivät olevan vielä jäiden keskellä. Airistohotelli valikoitui siten hyväksi lähtösatamaksi. Paikan päällä rannassa olikin vain satakunta metriä ahtojäitä ylitettävänä ennen vapaata vettä. Ei paha nakki. Melalla työntelin jäitä sivuun, tökin pohjasta vauhtia ja nostin käsillä itseäni jäälauttojen päälle ja lopulta olin vapailla vesillä.

Kajakkini lähtövalmiina.

Melontareitti kulki Airistohotellilta etelään. Ensimmäisen yön yövyin tutuksi tulleella paikalla Pensarin pohjoisrannalla. Mieluummin olisin yöpynyt Sandön puolella, mutta siellä taisi kaikki mökittömät rannat olla suojeltuja ja siten telttailukiellon piirissä. Pensarista jatkoin etelään Gullkronan eteläpuolelle toiseksi yöksi. Paluu matkan tein hieman eri reittejä ja viimeisen yön yövyin pienellä saarella aivan Pensarin eteläpuolella. Airistohotellilla oli taas edessä sama ahtojäiden yli melominen kuin lähtiessäkin.

Keli oli kaunis, mutta päivisin tuuli nousi ja useana päivänä tuuli ja aallokko oli varsin voimakasta. Kaksi ensimmäistä yötä ja aamua oli lähes tyyniä ja silloin yöllä lämpötila oli laskenut pakkaselle ja leirisaarten rannat jäätyneet. Ekana yönä peräti koko Pensarin ja Sandön välinen selkä oli jäätynyt kevyeen riitteeseen. Aamu menikin melko pitkäksi, kun odottelin, että tuuli hajotti riitteen pois. Myöhemmin päivällä parin saaren välissä riitettä oli vielä sen verta jäljellä, että jouduin pari sataa metriä rikkomaan riitettä kajakillani. Aurinko kuitenkin lämmitti tuulensuojaisissa paikoissa mukavasti ja iltaisin ja öisin pakkasesta huolimatta päivällä kostuneet vaatteet kuivuivat ulkona puun oksalle ripustettuina.

Pensarin pohjoisranta auringonnousun aikaan.

Riitteinen Pensar fjärden aamulla.

Kevät saaristossa on luontonsa puolesta mahtavaa aikaa. Haahkat lisääntyivät päivä päivältä ja aamuisin saatoin kuunnella haahkojen soidinta. Kyhmyjoutsenet olivat jo asettuneet pitkin saaristoa pariskunnittain. Monin paikoin näkyi isoja telkkä ja isokoskeloparvia. Merikotkastakin on tullut saaristossa hyvin yleinen näky. Päivittäin näin vanhoja merikotkia, useissa eri paikoissa, joten samasta parista ei voi olla kyse. Kerran näin, kun merikotka tuloksetta yritti pyydystää isokoskeloita.

Näin maaliskuussa saaristo on hyvin rauhallinen paikka. Muita matkailijoita ei juuri pääse näkemään. Surullisena panin kuitenkin merkille kesämökkien valtavan määrän. Ei ollut helppoa löytää kesämökistä vapaita rantoja nousta maihin. Lähes kaikissa kaukaa katsomistani hienoista saarissa yöpyä oli jo kesämökki. Ja missä ei ollut mökkiä, oli suojelualue liikkumisrajoituksineen. Sinänsä hyvä, mutta retkeilijälle huono. Ei voi kuin ihmetellä, miksi kaavoituksella olemme antaneet pilata näin hienon kansallisomaisuuden: vapaat rannat.

Ön ja Birsskär.

Birsskär.

Simpgropen ja Birsskär myöhään illalla.

Birsskärin ranta aamulla.

Vitharu ja Korpskärs fjärden.