Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Esko junaili kaveriporukalleen retken Jurmoon. Yhteysalus kuljetti meidät perjantai-iltana pimeään ulkosaaristoon ja sunnuntai-iltapäivällä takaisin. Majoituimme puolijoukkueteltassa viralliselle leiripaikalle ja olimme varanneet riittävästi polttopuita kamiinaa varten. Retken puitteet olivat siis kunnossa kovempiinkin pakkasiin. Valitettavasti vain puolijoukkueteltan kiinnittäminen jäiseen maahan ei ollut aivan helppoa. Niinpä tuuli vähän irrotteli naruja, joita saimme muutamaan kertaan kiinnitellä uudestaan paikalleen.

Ohjelmassa saaressa oli vapaamuotoista valokuvausta, saarella kävelyä ja maisemien ihailua. Minä ja Esko päätimme käyttää lauantain melontaan saaren ympäri. Lyhyen maatauon päätimme pitää saaren eteläpuolella olevalla Sandvikharunilla, missä on vanhoja Jurmolaisten kalamajoja. Sää melontaretkellä ei ollut ihan paras mahdollinen: napakkaa tuulta ja räntäsadetta. Kuivapuku ja sen alla lämpimät vaatteet kuitenkin mahdollistaa melomisen kylmässäkin säässä.

Merisirrejä Sandvikharun rannassa (kuva: Esko Sorakunnas).

Lintu ja luontoharrastajille talvisessa Jurmossa on yksi kohde ylitse muiden: merisirrit. Merisirrit saapuvat pohjoisesta talvehtimaan ulkosaariston sulille rannoille ja Jurmo onkin yksi varmimpia paikkoja nähdä merisirrejä. Muille retkeläisillä ei ollut onnea nähdä lintuja, mutta kajakilla saaria kiertäessä näimme useammankin kerran merisirriparven. Sandvikharunilla saatoimme hiljaa meloen päästä aivan sirrien viereen.

Koko lauantain satoi räntää, mutta sunnuntai valkenikin sitten kauniissa säässä. Saari oli saanut ylleen kauniin valkoisen asun, mikä näin nykyisin alkaa olla jo melko harvinaista talvellakin.

Sandvikharun.

Estrevlarna.

Estrevlarna, läntisin kärki.

Västerrevet ja Moringharu.