Syksyllä tuli Kristianin kanssa puhetta talvivaelluksista ja päätimme lähteä kaamosaikaan yhteiselle vaellukselle. Tavoitteena oli löytää kohde, missä olisi hyvin autiotupia ja syvää upottavaa lunta ei olisi liikaa, jotta tunturisuksilla pärjäisi. Aikamme pähkäiltyämme Inarijärvi valikoitui sopivaksi kohteeksi. Matkaan lähdimme tammikuun puolenvälin aikoihin, varasimme aikaa reilun viikon olla maastossa ja matkat Lappiin teimme yöjunalla ja Rovaniemeltä eteenpäin bussilla.
Jäimme bussista Ukonjärven rannassa pienellä levikkeellä päivän jo pimennyttyä. Teimme viimeisen silauksen tavaroiden pakkaukseen, laitoimme sukset jalkaan ja lähdimme matkaan. Juuri ennen reissua lunta oli satanut Inarissa runsaasti, joten löysää lunta oli maastossa runsaasti. Hiihdimme muutaman kilometrin matkan ja jäimme telttaan yöksi Ukonjärven rantaan. Suksilla saimme tampata kunnon tasanteen teltalle.
Seuraavat päivät yövyimmekin autiotuvissa, joita Inarijärven eteläosissa on retkeilijän kannalta riittämiin: Jääsaari, Kärppäsaari, Kahkusaari ja Petäjäsaari luetellussa järjestyksessä. Kärppäsaaressa olimme kaksi yötä, joiden välissä lähdimme päiväseltään kiertämään Varttasaarea ympäri. Pidimme lounastauon pienellä tervasnuotiolla ja paluumatkalla oikaisimme Varttasaaren läpi metsiä, soita ja sisälampia pitkin.
Valoisa aikaa oli viitisen tuntia, mikä ei yleensä riittänyt seuraavalle kämpälle saakka. Pimeässä kämppien löytäminen ei ollut ihan suoraviivaista. Kartasta oikea paikka oli kyllä helppoa löytää muutaman sadan metrin tarkkuudella, mutta kämpän tarkkaa paikkaa oli välillä vaikea kartasta hahmottaa. Niinpä otimme GPS:n avuksi kämppien löytymisessä. Olin etukäteen tallettanut niiden koordinaatit laitteeseeni, joten oli helppoa katsoa siitä, mistä kannattaa lähteä kämppää etsimään. Kärppäsaaren koordinaateissa olin tehnyt pienen virheen ja ehdimme jo hiihtää siitä ohi, ennen kuin tajusin koordinaattien vievän meitä aivan väärään paikkaan.
Inarijärven merikorttiin oli merkitty runsaasti heikon jään alueita, jotka moottorikelkkailijat näyttivät säännöllisesti kiertävän. Meilläkään ei ollut halua lähteä niissä onneamme testaamaan. Paikoin alueet olivat nähtävissä selvinä sulapaikkoina, osa oli selvissä salmipaikoissa, mutta osa oli melko ennalta-arvaamattomissa paikoissa. Ehkä joissain matalikoissa, missä veden alaiset virtaukset sulattavat jäätä altapäin.
Reissun päätimme Inarin keskustaan. Bussimme kohti etelää lähti puolen päivän aikaa, joten jäimme telttaan yöksi sopivalle etäisyydelle Inarin keskustasta. Viitisen kilometriä ennen keskustaa hiihdimme moottorikelkkabaanalta sivuun ja menimme yötä pienelle luodolle. Suhteellisen lämpimän viikon jälkeen viimeinen yö olikin kylmä. Lämpötila tippui jonnekin 25 pakkasasteen tienoille.
Olin edelliskeväänä uusinut talvimakuupussini uuteen kevyempään ja lämpimämpään sekä hankkinut sen päälle ohuen kuitupussin. Tästä yöstä tuli sen tulikoe. Keskellä yötä heräsin pissalle aivan litimärkänä. Olin hikoillut makuupussini märäksi. Kävin alusvaatteisillani ulkona pissalla ja jäin vielä vähäksi aikaa vilvoittelemaan ulos. Sisään tultuani menin takaisin makuupussiini ja avasin sisemmän pussin vetoketjun pitkältä matkalta. Loppu yön nukuinkin mukavasti noin ja aamulla makuupussikaan ei tuntunut enää kovin märältä.
Vastaa