Kesäkuun alussa tein itsekseni melontaretken Ahvenanmaan pohjoisosiin, missä on vallan upea kallioinen ja lähes mökitön saaristo. Varsinaista reittisuunnitelmaa minulla ei ollut, aikaa ja varusteita olin varannut neljän yön retkeen. Retkelle lähdin Kustavin Pleikilästä, mikä on ja melko vakiintunut melojien lähtösatama.

Yöksi meloin suojaisia reittejä Lanskerin saaren itäkärjen silokallioille. Illalla kävin ihastelemassa auringonlaskua saaren pohjoisosissa.  Keli oli hyvä ja päätin jäädä rantakalliolle nukkumaan bivi-pussissani.

Kivi rannalla, Lanskeri

Auringonlasku, Lanskeri.

Silokallioita, Lanskeri.

Kihti on vain reilun kilometrin levyinen ja helposti ylitettävissä Lanskerin kohdalta, joten kiersin Lanskerin ja Fiskerin pohjoispuolelta siirryin Ahvenanmaan puolelle. Ahvenanmaan puolella suuntasin selvän maamerkin ohjaamana Lillklyndanin vanhalle luotsiasemalle, jossa pieni rantamökki toimitti autiotuvan virkaa. Varsinainen luotisasema oli jo romahduksen partaalla.

Iltapäivällä tuuli alkoi nousta ja meloin Jurmon pohjoispuolista saaristoa saarten suojissa länteen. Lounastauon pidin Södra Häranilla. Jatkaessani matkaa alkoivat silmäni oireilemaan talviseen tapaan, vaikka olin käyttänyt aurinkolaseja koko melonnan ajan. Niinpä rantauduin Yttre Björkskärin rantaan yöpymään ja jäin varjoon lepäilemään.

Pieni saari Kihdin reunalla.

Iltapäivän auringonpaistetta, Södra häran.

Seuraavana päivänä lähdin melomaan länteen, mutta kova tuuli ja silmien vuotaminen lopulta esti melonnan. Myötä aurinkoon edessä oli turhan suuria selkiä tähän tuuleen ja vasta aurinkoon ei näillä silmillä pystynyt melomaan. Niinpä jäin Killingskärin läheisyyteen päivälevolle odottelemaan auringon kääntymistä länteen, jolloin pääsisin melomaan kaakkoon rasittamatta liikaa silmiäni.

Myöhään illalla lähdin jatkamaan matkaani kaakkoon myötätuuleen ja myötä aurinkoon hakien saarista pikkasen suojaa. Kiersin Ängskärs Fjärdenin ympäri hakien suojaa vähän saarista ja ilta oli jo varsin hämärtynyt, kun menin maihin suojaiseen pikku lahteen Åvan eteläkärjessä.

Seuraavana aamuna keli oli entisestään koventunut ja tuulen nopeus oli jotain 16 m/s. Se ei kuitenkaan tuntunut leiripaikassani, joka oli varsin suojainen. Niinpä päätin lähteä melomaan kohti pohjoista ja katsomaan, mistä Kihdin ylitys olisi mahdollista. Pian kuitenkin selvisi, kuinka kova tuuli oli. Pienessäkin aukossa sai tosissaan tehdä töitä, puskiessaan tuulta päin. Tässä kelissä ei Kihdin ylitys enää innostanut etenkin, kun tuuli puhalsi Kihdin suuntaisesti. Rantauduinkin Jurmon satamaan miettimään, mitä tehdä.

Rantakivikko, Yttre Björkskär.

Kivikkoranta, Yttre Björkskär.

Kallioranta, Yttre Björkskär.

Männyn siitepölyä, Yttre Björkskär.

Jurmosta pääsisin yhteysaluksella helposti Kustavin puolella ja kun vastaan sattumalta tuli vielä vanha opiskelija, joka auttoi kajakin kantamisessa alukseen, niin suunnitelma oli selvä. Ensimmäisellä lautalla pääsin Långön puolella, jossa seuraavaa lauttaa odotellessani ehdin keitellä ruokani. Lopulta illan suussa olin Kihdin toisella puolella Vuosnaisissa.

Vuosnaisista oli vielä reilut 12 kilometriä kovaa vastatuulta Pleikilään, jonka päätin meloa vielä illalla. Aaamupäivällä olivat melontavaatteet päässeet jo hiestä ja roiskeita kostumaan, enkä ollut niitä kunnolla saanut kuivumaan, joten jouduin pukemaan kosteat vaatteet päälleni. Melonta vaati aika paljon voiman käyttöä ja hikoilin varmastikin kohtuullisesti samalla, kun pärskeet heittivät päälleni lisää kylmää vettä. Aivan Pleikilän tuntumassa olo oli hieman heikko ja päätin rantautua hetkeksi Haminaholmaan. Kun sitten olin rantautunut, tunsin, että aivan pienellä ei oloni tästä paranisi. Päätin pystyttää leirini tähän, ruokailla ja jatkaa huomenna paremmilla voimilla. Kylmää oli ollut vain tavattoman vaikea tajuta, kun oli fyysisesti työskennellyt kovaa, mutta kova viima, kylmä vesi ja kosteat vaatteet kostean kuivapuvun alla viilensivät minua niin tehokkaasti, että olin päässyt kylmettymään. Olin varmaankin rantautuessa ollut jo lievästi hypoterminen ja päätös jäädä siihen lepäämään oli viisas.