Pältsan ja kolmen valtakunnan kierto

Tänä talvena minulla oli mahdollisuus kahden viikon talvilomaan. Ensimmäisen viikon olin tyttäreni kanssa Syötteellä mutkamäessä ja toisena viikkona lähdin kiertämään Ruotsin ja Norjan rajalla sijaitsevaa Pältsan tunturialueen. Matkaseurana minulla oli monivuotinen hiihtovaelluskaverini Otso. Lisäksi mukaamme lähtivät Otson tytär Kaisa ja hänen kaverinsa Heidi. Heidän oli ollut tarkoitus lähteä Ankarien Avotunturien kahden viikon vaellukselle, mutta sen peruunnuttua he lähtivätkin meidän mukaamme.

Syötteellä olin lasketellut liian kevyesti pukeutuneena ja vilustuttanut itseni. Reissun aikana se äityi aika pahaksi yskäksi, joka kesti pitkään vielä reissun jälkeenkin. Pikkaisen hankalaa näin korona-aikaan. Koronaa se tuskin oli ja jos olikin, niin erittäin huonosti tarttuvaa, koska kukaan muu ei saanut tartuntaa. Reissun aikana olinkin välillä kuumeinen sekä huonovointinen ja näin jälkeenpäin ajatellen, olisi ehkä ollut fiksumpaa olla lähtemättä. Tauti varmaan osaltaan johti huonoon hiihtokuntoon ja ruokahaluttomuuteen reissulla. Söin reilusti vähemmän, kuin normaalisti talvireissuilla. Syyllistyi vieläpä puoskarointiin ja söin antibioottikuurin ehkäistäkseni sen etenemistä pahemmaksi. Öisin yskin aika paljon, mikä myös häiritsi yöunia.

Saana, Kilpisjärvi ja Salmivaarat.

Otso nousemassa Duoibal-ylängölle.

Duoibal-ylängöllä.

Gualbanoaivi ja Saana.

Duoipbal-ylänköä.

Duoipbal-ylänköä: Geahpesjávrrit ja Geahpeshoŋkkat.

Kummaenon laakso ja Pältsan massiivi.

Juoksavátnjunni ja Pältsan.

Vaelluksen reitti oli yksinkertainen. Lähdimme liikkeelle Kilpisjärven hotellin rannasta, johon myös viikon päästä palasimme. Ensimmäinen ilta oli lyhyt, joten oli luontevampi kiertää massiivi myötäpäivään, jolloin ensimmäisenä iltana hiihdimme vain Kilpisjärven poikki vastarannalle yötä. Sään salliessa olimme varautuneet koettamaan talvinousua Norjan puolella olevalle ikoniselle Bárrákselle.

Pältsan massiivi oli kyllä upea. Parhaat ja jylhimmät maisemat olisi varmaankin olleet Isdalenissa, mutta juuri se päivä oli pilvinen ja sumuinen, joten jotain jäi vielä seuraavaankin reissuun.

Sydäntalvi on luonnossa aina hiljaista aikaa, joten luontohavaintoja ei ihan hirveästi kertynyt. Poroja nyt tietysti näkyi jonkin verran ja yhdet ahman jäljet. Linnuista pääsimme näkemään kerran kotkan, korppeja ja riekkoja.

Pältsan sivuhuippu hallitsi maisemaa tällä leiripaikalla.

Pältsan aikaisin aamulla.

Pältsan massiivi.

Juoksavátnjunni.

Moskángáisi.

Isdalen ja Moskángáisi.

Isdalsfjella, Isdalen ja Moskángáisi.

Säät olivat melko vaihtelevat. Sumua, pilvistä, auringon paistetta, tyyntä ja kovaa tuulta. Viidentenä päivänä jouduimme kovaan lumimyrskyyn. Jostain syystä juuri silloin Silvan kilpakompassi, jonka juuri olin hankkinut tällaisiin olosuhteisiin, petti meidät ja ajauduimme reilusti sivuun reitiltämme. Jouduin turvautumaan gps-laitteeseen, jotta sain meidät takaisin reitillemme.

Tuulen käytyä turhan kovaksi päätimme leiriytyä paikalle. Leirin pystytyksen aloitimme lumimuurin rakentamisella, mikä oli varsin haastava. Tuulen puuskat pyrkivät hajottamaan jo rakennettua muuria, lumi oli liian kevyttä, jotta siitä olisi helposti saanut lohkottua kestäviä harkkoja ja lapiota oli välillä vaikea hallita puuskissa, kun tuuli yritti repiä sitä kädestä. Lopulta saimme kohtuullisen tuulimuurin aikaiseksi ja pystytimme teltat sen taakse yksi kerrallaan. Yhden maatessa avatun telttakäärön päällä, muut pujottelivat kaaret paikalleen, kiinnittivät teltan toisen reunan maahan ja kun se sitten nostettiin pystyyn, pingotettiin kaikki narut mahdollisimman nopeasti paikoilleen.

Myrskyssä vastaamme tuli myös ryhmä hollantilaisia lumikenkäilijöitä, jotka olivat matkalla vastatuuleen seuraavalle autiotuvalle. Tuuli yltyi vielä sen jälkeenkin ja olin varsin huolissani heidän selviämisestään. Onneksi reissun jälkeen Heidi ja Kaisa näkivät heidät Kilpisjärvellä.

Lumimyrsky järjestää aina kaiken irtolumen uudestaan ja lumivyöryjen riski on korkeimmillaan. Siispä Bárráksen huiputus jäi tältä reissulta väliin.