Koronaviruksen pelko on läpäissyt Suomen niemen ja fanaattisimmat ovat jo julistaneet lähes kaiken ulkoilun pannaan, koska siellä voi tavata ihmisiä. Valkoinen talo sen sijaan on painottanut, että melonta on mitä parhain tapa vältellä ihmisiä ja suojautua koronavirukselta. Minä päätin uskoa Valkoista taloa ja lähdin yhden yön melontaretkelle saaristoon. Sanottakoon se heti tähän aluksi. Koronaeristys oli toimiva: muutaman kalastajan näin alle sadan metrin päästä, mutta lähituntumassa en tavannut ketään.

Lauantaiaamu valkeni yllättäen lumisena, yöllä oli ollut pakkasta ja maahan oli satanut useamman sentin lumikerros. Pohjoistuuli oli napakka. Sisäsaariston suojaisimmat paikat olivat saaneet jääpeitteen, mutta siellä mihin olin menossa, meri toki oli jäätön. Päivän aikana aurinko lämmitti jo mukavasti ja suojaisilla etelärannoilla oli suorastaan lämmin. Yöksi tuuli tyyntyi ja sen seurauksena lämpötila laski reilusti pakkasen puolelle ja aamulla niin teltta kuin kajakkikin oli paksun kuuran peitossa. Aamu oli kuitenkin tyyni, joten aurinko alkoi lämmittää pian noustuaan.

Kajakki valmiina lähtöön.

Lähdin melomaan Haapalan yhteysaluslaiturista kohti Ahvensaarta osin tuttuja vesiä. Valitettavasti aamu oli päässyt vähän venähtämään ja kun pidin kunnon tauon Pyytin upealla kalliosaarella, alkoi ilta pimetä ennen aikojaan. Halusin nauttia illan auringon laskusta maissa, joten rantauduin yöksi Iso-Ristiluodon etelärannalle.

Edellisestä kunnon meriretkestä olikin jo ihan liikaa aikaa, joten alkumatkasta melontatuntuma oli jotenkin hukassa. Tasapaino sivumyötäisessä aallokossa, jonka kohtalainen pohjoistuuli oli tehnyt ei tuntunut kovin hyvältä alkuun. Myös ihan perusmelontatekniikka tuntui olevan hieman hukassa. Toisena päivänä melontarytmi ja tasapaino alkoivatkin sentään löytyä. Paluumatka menikin ihan hyvällä vauhdilla myötäiseen tuulen. Melontakilometrejä viikonloppuna kertyi yhteensä 31.

Saariston luonto oli jo hyvää vauhtia heräämässä kevääseen. Näin kyhmyjoutsenia, merihanhia, isokoskeloita, haahkoja, telkkiä, tukkasotkia, sinisorsia, merimetsoja, merilokkeja, harmaalokkeja, merikotkia, korppeja ja variksia. Hienointa saariston keväässä on kuitenkin kalkkaiden soidinääntely tyvenen meren yllä, vaikka olihan se vielä vähän vaisua.

Pyytti.

Iso-Ristiluoto ja Lokvesi.

Iso-Ristiluoto ja Lokvesi.

Iso-Ristiluoto ja Hevonkack.

Iso-Ristiluoto ja Flintta.