Neljä vuotta sitten ostin itselleni uuden kajakin. Uutena malli olisi maksanut useita kiloeuroja, joten oli onni, että löysin haluamani mallin vähän käytettynä ja halvemmalla. Kaikin puolin kajakkini on ollut laadukas ja monissa kohtaa tekniset ratkaisut ovat olleet tinkimättömiä. Kuitenkin sen pienet pedaalimalliset jalkatuet eivät ole olleet missään suhteessa kajakin muuhun laatuun. On jotenkin uskomatonta, kun koskikajakeissa hyvä levyjalkatuki on ollut vakiona jo 30 vuotta, niin retkikajakeissa ilmeisestikin Rockpool on ainoa valmistaja, joka tarjoaa kajakkejaan vakiona levyjalkatuella. Jossain malleissa on sentään mahdollista siirtää laipio tilauksesta haluamaansa kohtaan, jolloin erillistä jalkatukea ei tarvitse lainkaan.

Levyjalkatuen edut ovat kiistattomat. Kajakin sivuilla olevat pedaalit pakottavat kääntämään jalkaterät sivuille, mikä tapahtuu lantion lihasten avulla. Samalla istuinasento menee ’sammakko’-asennoksi. Tuossa asennossa lantio jäykistyy ja sen kierto melonnan mukana hankaloituu. Tästä syystä kilpamelojat melovat jalat vierekkäin ja polvet suoraan ylöspäin, jolloin oikea lantion liike eteenpäin melonnassa on paljon helpompi toteuttaa. Omassa kajakissani reisituet tukevat myös kilpamelontatyylistä asentoa, mutta silloin en yllä pedaaleille ja tehokas melonta ilman jalkatukia on mahdotonta.

Muita etuja levyjalkatuessa on se, että sen taakse on helppo pakata varusteita, ilman pelkoa niiden karkaamisesta istuinaukkoon esim. kaatumistilanteessa. Toki varusteiden saaminen jalkatuen takaa on hieman työlästä, joten sinne ei kannata pakata sellaista, mitä tarvitsee jatkuvasti. Levyjalkatuki mahdollistaa myös jalkojen asennon vaihtelun vapaammin melonnan aikana, kuin pedaalit ja se tuntuu jalkoja vasten mukavammalta. Monet pelkäävät, että levy estäisi jalkojen oikaisun tarvittaessa, mutta se täytyy vain säätää niin, että jalat saa tarvittaessa suoriksi. Näistä syistä aloin suunnitella jalkatukien vaihtamista parempiin. Kaupasta sellaisia ei enää saanut, joten ei auttanut kuin tehdä itse.

Levyjalkatuen malli pohjautuu 90-luvulla ostamaani tarvikejalkatukeen, jonka ostin pääkaupunkiseudun melontatarvikeliikkeestä silloista koskikajakkiani varten. Viisi vuotta sitten tein toiseen retkikajakkiini vastaavan jalkatuen ja tämä noudattaa samaa rakennetta kuin tuo edellinenkin. Toki mitat ja muoto ovat erilaisia ja tuen kiinnitys kajakkiin on hieman erilainen.

Jalkatuen mittojen saaminen kajakista on aina aika hankalaa. Minun täytyi pujottautua mittanauhan kanssa kajakin sisään, alkuperäiset polkimet olivat vähän tiellä ja mittanauhakin kanssa toimiminen oli hankalaa. Oman vaikeutensa mitoitukselle teki jalkatilan yläosassa oleva kansiluukku, jonka ohi tuki on saatava. Saatuani jonkinlaiset mitat niin tein pahvista hieman liian pienen mallin, jonka kanssa tunkeuduin kajakkiin. Sen kanssa oli paljon helpompi mitata se, kuinka paljon mallia voisi eri suuntiin vielä suurentaa, jotta se vielä hyvin mahtuisi paikalleen.

Jalkatuen piirustukset.

Itse jalkatuki koostuu kolmesta osasta:

Ensimmäiseksi sahasin 4 senttiä paksusta solumuovista jalkatuen muotoisen kappaleen. Vielä viisi vuotta sitten Etrasta sai ostaa sitä pieninä palasina, mutta nyt minimitoimituserä oli kaksi neliötä. Eli jos joku kaipaa, niin minulta sitä saa omakustanne hintaan. Piirustuksessa on paksulla viivalla piirretty vaahtomuovin rajat.

Pehmustesolumuvi leikattuna.

Seuraavaksi leikkasin 1,5 mm alumiinilevystä piirustuksen mukaisen levyn. Koetin ensin taivuttaa sen muotoonsa koulun yksinkertaisella kanttikoneella, mutta aika äkkiä huomasin kappaleen liian monimutkaiseksi siihen. Onneksi Henryn pajalla oli parempi kanttauskone, jossa oli enemmän säätövaraa ja sillä toi muotoonsa taivutus onnistui. Piirustuksessa yhtenäisellä ohuella viivalla on piirretty alumiinilevyn leikkauspinnat ja katkoviivalla taivutuskohdat.

 

Jäykistelevy sahattuna ja taivutettuna.

Jäykistelevy sahattuna ja taivutettuna.

Kolmanneksi taivutin 3 × 40 mm alumiini tangosta kiinnitysvarret tuelle. Piirustuksessa on pitkällä katkoviivalla merkitty kohta mihin se kiinnitetään. Koska varsi kiinnitetään alumiinilevyn ulkopuolelle, niin tein tangon taitokset n. 5 mm kauemmaksi toisistaan kuin mitä piirustukseen on piirretty. Se oli ehkä hieman runsaasti. Varmaan 3 mm olisi ollut riittävä. Ensimmäisen yrityksen tangosta tein huonolaatuisesta alumiinista, joka ei taipunut kunnolla vaan mureni poikki taivutuksen yhteydessä. Toisella kerralla käsissäni oli parempaa alumiinia ja taivutus onnistui hyvin. Kannattaa huomata, että tuki tulee hieman vinoon kajakin sisään ja tuon vinouden saamiseksi tanko tulee taivuttaa kahta n. 60° kulmassa toisiinsa olevaa linjaa pitkin. Lopuksi porasin molempien varsien päähän riittävän määrän 8 millin reikiä 25 millin välein.

Jalkatuen kiinnitysrauta.

Lopuksi liitin alumiiniset osat toisiinsa vetoniiteillä. Solumuovia piti hieman muotoilla terävällä veitsellä, jotta se sopisi paikalleen alumiinilevyä vasten sekä tehdä siihen muutama viilto levyn kanttauksia varten. Lopuksi laitoin vielä hieman ilmastointiteippiä varmistamaan solumuovin pysyminen paikallaan.

Jalkatuki koottuna.

En halunnut porata kajakin runkoon lisää reikiä jalkatukien kiinnittämistä varten, joten tein haponkestävästä 1 mm teräksestä reikälevyn, johon Henry hitsasi kiinni 6 millin haponkestävät pultit. Haponkestävän teräksen hitsaus ei vissin ole ihan helppo homma, joten oli parempi antaa se asiantuntijan tehtäväksi. Tämän jälkeen rälläkällä poistimme pois pulttien päät ja hioimme reikälevyn taustapuolen riittävän sileäksi. Nämä reikälevyt laminoin kajakkiin istuinaukon sivuille. Laitoin kerroksen lasikuitumattoa levyjen päälle varmistamaan kiinnityksen. Tässä vaiheessa oli vielä vanhat pedaalit paikoillaan mittoina. Ennen reikälevyjen laminointia unohdin käsitellä pultit muottivahalla, joten epoksia pääsi myös ruuvien kierteisiin haittaamaan niiden käyttöä. Edellisen kajakin kohdalla muistin tämän ja mutterien kierto paikoilleen oli huomattavasti helpompaa.

Reikälevyn piirustukset.

Reikälevyt valmiina kinnitettäväksi.

Reikälevy paikallaan.

Tämän jälkeen irrotin vanhat jalkatuet ja laminoin parilla lasikuitumaton palasella ruuvin reiät umpeen. Ulkopuolelta käsin täytin kolot topcoatilla ja tasoitin kajakin ulkopinnan. Nyt tarvitsikin enää vain kiinnittää jalkatuki paikalleen ja lähteä koemelonnalle.

Ruuvinreikä paikattuna.

Kajakki valmiina koemelonnalle eräänä sateisena helmikuun sununtaina.

Koemelonnassa uusi jalkatuki osoittautui paremmaksi kuin olin odottanutkaan. Lantio lähti mukaan melontaan ihan itsestään. Eteenpäin melonnan tekniikka parani enemmän kuin olin oikeastaan pitänyt mahdollisena. Tehoa oli huomattavasti enemmän käytettävissä jopa niin, että hapenottokyky asetti omat rajoituksensa. Nyt on helpompi meloa itsensä väsyksiin.