Tammi-helmikuun vaihteessa osallistuin Ankarien Avotunturien ja Korpijaakon vetämälle talvivaelluskurssille Taipalsaarella. Olin seikkailukasvatuskoulutuksessa päässyt perehtymään amerikkalaisen kiipeilyperinteen mukaiseen talviretkeilyyn ja nyt halusin tutustua kotimaiseen retkikuntatyyliseen talviretkeilyyn.

Ennen kurssia olin osallistunut seikkailukasvatuspäiville Helsingissä. Perjantai-iltana tapasin tulevan telttakaverini Vantaalla ja matkustimme jo illalla kurssipaikalle. Jaakko oli jättänyt meille valmiiksi majoittumistarpeita, jotta saatoimme yöpyä teltassa jo kurssia edeltävän yön. Kurssipaikkana toimi paikallisten reserviläisten omistama Konstun maja.

Tauko.

Kurssi alkoi teoriajaksolla sisätiloissa. Jaakko luennoi varsin asiantuntevasti, mutta olisin toivonut, että kurssilla esitetyt materiaalit olisi jaettu meille kurssilaisille. Nyt oppi jäi pelkän muistin varaan, mikä ainakin minulla on varsin lyhyt. Luennon jälkeen kävimme läpi varusteet ja pakkasimme ahkiot. Testasimme keittimien toiminnan, tankkasimme polttoainepullot ja kävimme läpi periaatteet, millä keitintä käytetään sisällä teltassa.

Iltapäivällä lähdimme ulos hiihtämään ja testaamaan asioita käytännössä. Hiihtäessä tutuksi tulivat retkikuntavaeltamisen periaatteet. Aikataulutus oli sotilaallisen kellontarkka: 50 minuuttia hiihtoa, jonka jälkeen kymmenen minuuttia taukoa. Kukin telttapari vuorollaan toimi ladunaukojan ja samalla tarkkaili kellosta aikataulua. Kurssilaiset olivat varsin hyväkuntoista porukkaa ja vauhtimme Saimaan jäällä oli reipasta, muttei kuitenkaan liian kovaa. Kolmen legin (=50 minuutin hiihtorupeama) ja vajaan kymmenen kilometrin jälkeen oli aika pysähtyä leiriin.

Vielä yksi legi.

Pystytimme teltat jäälle. Aloimme lumen sulatuksen ja iltapalan valmistuksen. Illalla Jaakko kävi vielä tervehtimässä meitä teltoissamme ja tarkistamassa, että kaikki sujui miten pitää. Yö oli lämmin, joten siitä ei saanut täyttä tuntumaa siitä, miten varustus olisi toiminut kovassa pakkasessa.

Leirimme aamulla.

Seuraavana aamuna söimme aamiaisen, tankkasimme termospullon sekä purimme ja pakkasimme teltan. Telttaa emme pakanneet pakkauspussiinsa vaan jätimme sen sisään ison routamaton sekä makuualustat ja rullasimme sen isolle käärölle ahkion päälle. Sen jälkeen olikin jäljellä enää paluumatka eteläsuomalaisessa sohjoisessa säässä.

Luottaisitko tähän mieheen?

Suurin osa kurssin opeista oli itselleni ainakin jollain tavoin tuttuja ja en usko paljoa oppineeni uusia asioita, joita en olisi voinut itseopiskella kirjallisista lähteistä. Oli kuitenkin mukava tutustua oppaaseemme ennen pidempää reissua. Tämä reissu kyllä vakuutti minut niin Jaakon osaamisesta kuin persoonasta. Hänen kanssaan retkeily on varmasti mukavaa myös jatkossakin.