Maaliskuun alusa osallistuin Ankarat avotunturit-koulutusohjelman puitteissa Korpijaakon opastamalle Sarekin vaellukselle. Vaelluksella pääpaino oli ahkion kanssa hiihtämisessä ja talvivaellustaidoissa, joten kuvaaminen tapahtui sen ehdoilla. Kerran tunnissa oli n. 10 minuutin tauko, joka oli riittävä kuvaamiseen tai juomiseen ja eväiden syönttin. Harvemmin oli mahdollista tehdä kaikkia kolmea asiaa yhden tauon aikana. Maisemat olivat kuitenkin usein niin upeita, että tingittyä tuli yleensä eväistä ja juomisesta.

Säät alueella oli vaihtelevat ja yleensä aamulla ei pystynyt ulos katsomalla arvaamaan, missä säässä päivä päättyisi. Kuvaamiselle näin vaihtelevat säät olivat plussaa ja onneksi kirkastakin säätä riitti reiluksi vuorokaudeksi, jotta paikan vuoristoisia maisemia pääsi näkemään. Melkoinen pettymys olisi ollut vaeltaa viikko usvassa pääsemättä kertaakaan näkemään kunnolla maisemia. Pakkanen reissussa vaihteli nollan ja kahdenkymmenenviiden välillä, joten oman ongelmansa toi pokkarin akun toiminta. Tälle reissulle olin kuitenkin varannut mukaan ulkoisen akun kameralleni, jota pidin puseron alla, mikä takasi melko hyvään kameran toiminnan koko reissun ajaksi. Toki pokkarin pieniä säätimiä oli tuskallisen hankalaa käyttää kovassa pakkasessa ohuet sormikkaat kädessä.

Áhkká-tunturi kuutamossa.

Áhkká-tunturi aamulla auringon paistaessa sen takaa.

Pienen kurun seinämää jonka takaa Áhkká-tunturipilkottaa.

Kisuriskåtan-tasanko.

Niják eli ’mörkö’ kuunvalossa.

Ruohtesvággen maisemia lähes kaikenpeittävässä usvassa.

Ilta-aurinko laskee Skårvatjåhkkån taakse.

Ruohtesvágge kuunvalossa.

Ålkatjin tunturialue kuunvalossa, edessä oikealla Skárjátjåhkkå-tunturi.

Yksinäisen suden jälkijono tunturissa.

Ruohtes-tunturit.

Guohpervagge-laakso, vasemmalla Guohperskájdde- ja oikealla Ruohtes-tunturit.

Guohpervagge-laakso ja Sjielmátjåhkå-tunturi.

Härrábákte- ja Ruohtes-tunturit, taustalla Lánjektjåhkkå- ja Guohper-tunturit.

Sama maisema lounastauon lopulla selkeämmässä säässä.

Lánjektjåhkkå- ja Guohper-tunturit.

Lánjektjåhkkå-tunturi, takaa pilkottaa Njahke.

Guohper-tunturi.

Kuun nousu Guohpervággen suulla.

Padjelanten loivapiirteisempiä maisemia Guohpervággen suulta.

Luminen Áhkká-tunturi pilkottaa Gisuriksen takaa.

Sjnjuvtjudis-tunturi, jonka takana Áhkká pilvien peittämänä.

Reissun onnistuneinta kuva-antia oli mielestäni monet yökuvat. Edellisellä kamerallani oli ollut niin paljon ongelmia yökuvien ottamisessa, joten nytkään en ihan niin paljon satsannut yökuvien ottamiseen, kuin olisi kannattanut. Tällä kameralla ei ollut samanlaisia ongelmia pitkien aikojen kanssa kun edellisellä ja melko kovassakin tuulessa pitkät, jopa minuutin valotusajalla kuvatut kuvat onnistuivat erinomaisesti.