Noin 40 vuotta sitten tein kahden partiotoverini kanssa parin viikon purjehduksen Saaristomerellä isosta soutuveneestä tehdyllä purjeveneellä. Yksi pysähdyspaikkamme oli silloin Ahvensaari vanhoine kaivoksineen. Paikka jäi mieleen varsin kiinnostavana ja kauniina saarena.

Sen jälkeen kahdesti olen yhden yön retkellä pyrkinyt melomaan Ahvensaareen pääsemättä perille. Periaatteessa matka Rymättylän Röölästä tai Haapalasta ei pitäisi olla liian pitkä. Silti molemmilla kerroilla lähtö on viivästynyt ja aika on vaan päässyt loppumaan. Nyt varasin retkeen pidemmän ajan, peräti kolme yötä, mutta samalla lähdin myös aiempaa kauempaa eli Airistohotellilta Paraisilta.

Lähtö tapahtui kauniissa aurinkoisessa säässä kovan itätuulen säestämänä. Lähdin illansuussa myötätuulessa ja pikkaisen saarten suojassa melomaan kohti Seilin saarta, jossa on aina kiva käydä muistelemassa siellä viettämiäni kesiä. Seilistä jatkoin matkaa kohti Ominaista, mutta tuuli oli vielä sen verta kova, että jäin yötä Ominaisten aukon reunaan. Ruotsinlauttojen väylä kulki aivan leiripaikkani läheltä, joten nostin kajakin reilusti ylös rantakalliolle, mutta varotoimenpide oli hieman turha. Silloin 40 vuotta sitten lauttojen aallot olivat huikeita, nyt niitä oli vaikea erottaa tuulen luomista aalloista.

Illan mittaan kaakosta oli lähestynyt pilven reuna, joka hitaasti hivuttautui ensin päälleni ja lopulta peitti laskevan auringon. Samalla sää muuttui kertaheitolla kesäisen aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisen sateiseen, tuuliseen ja kylmään. Ennen illan lopullista pimenemistä pilvi ja aurinko loivat yhdessä yhden upeimmista koskaan näkemistäni valon ja värin leikeistä.

Ilta-aurinko, Ominaisten aukko, Stora Träskholm.

Auringonlasku, Ominaisten aukko, Stora Träskholm.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä, mutta poutaisena. Tuuli ei juurikaan ollut laantunut. Kovassa tuulessa Ominaisten aukon ylitys suoriltaan ei nytkään houkuttanut. Jatkoin matkaa siis lounaaseen myötätuulen ja aallokon siivittämänä. Pian matka keskeytyi ukkoseen ja rantauduin erääseen saareen odottamaan sen ohi menemistä. Ukkonen pysyi pitkään kymmenkunta kilometriä takanani ja kun sääennusteen mukaan ei ollut odotettavissa muutosta päätin jatkaa matkaani kohti Ahvensaarta.

Airiston ohitin lopulta Ominaisten aukon jälkeen Innamon kohdalta, missä oli yllättävän miellyttävät olosuhteet kovasta itätuulesta huolimatta. Isoa laivaväylää ylittäessä kohtasin Meripelastusseuran paatin, jonka aallot olivat moninkertaiset isojen autolauttojen aaltoihin. Innamosta jatkoin hyvässä myötätuulessa suoraan Ahvensaareen. Härkilotissa pidin lyhyen evästauon.

Sadekuuro, Ominaisten aukko, Stora Sådik.

Ominaisten aukko, Stora Sådik.

Illansuussa saavuin Ahvensaareen, josta oli hieman vaikeaa löytää hyvää rantautumispaikkaa. Rannat olivat melko jyrkkäreunaisia ja tehtyjä kaivoksen jätekivestä. Löysin yhden veden syövyttämän rantakallion ja sain siitä kajakin vedettyä kuiville. Ilta oli sateinen, joten vetäydyin sateensuojaan vanhaan tehdasrakennukseen tekemään ruokaa. Sitä ennen tein pienen kierroksen ympärilläni kuvaten vanhaa louhosmiljöötä. Illalla ukkonen iski täysillä Ahvensaareen ja useita salamia löi alle kilometrin päähän leiristäni.

Läntisellä louhosalueella oli yksi kirkasvetinen louhosjärvi, sataman jäänteet, tehdas, masuuni ja jonkun rakennuksen vanha kivijalka. Masuunin katto kasvoi koivuja ja siihen oli turvallisuussyistä asennettu ristikot estämään uteliaiden pääsy sisään. Tehdasrakennuksessakin oli välikatto paikoin sortunut ja pilareista oli ruostuneet betoniraudoitukset tulleet esiin, mutta rohkenin sen hyväkuntoisimmassa osassa pitää sadetta. Kasvillisuuskin oli alkanut vallata sitä yhdeltä sivulta. Vanha kivijalka olikin jo alkanut vähitellen sulautua kasvillisuuden sekaan — luonto voittaa lopulta.

Vanha tehdasrakennus, Ahvensaari.

Vanha tehdasrakennus, Ahvensaari.

Masuuni ja louhosjärvi, Ahvensaari.

Rakennuksen kivijalka, Ahvensaari.

Aamulla sade taukosi ja aamiaisen jälkeen meloin itäiselle louhokselle lahden toiselle rannalle, jossa oli osittain veden täyttämä luola sekä punatiilinen masuuni, josta tiilet ja niiden teräksiset tukirakenteet olivat alkaneet jo rapista alas. Luolassa ei olisi saanut vierailla, mutta arvioin riskit sen verta pieneksi, että päätin käydä kurkkaamassa sitä.

Louhosalueiden välissä oli vielä pieni luoto, missä oli pieni vaja, varmaankin räjähdysaineiden varasto. Meloin siitä ohi, mutta en rantautunut luodolle. Sen sijaan kävin vierailulla läheisellä Kälklotin saarella, missä vaimoni muisteli käyneensä kasvillisuuskartoitusten merkeissä. Saarelta löytyi pieni saarnimetsikkö ja suurin osa saaresta oli haavikkoa, missä oli äärimmäisen tiheä ja hankalakulkuinen pensaskerros. Avokallioalueet olivat varmastikin vahvasti kalkkivaikutteisia, joten oletettavasti kasvillisuus saattoi olla varsin poikkeuksellista.

Masuuni, Ahvensaari.

Kalkkikaivoksen luola, Ahvensaari.

Storö fjärden, Ahvensaaren ranta.

En halunnut lähteä Ahvensaaresta suoraan melomaan kohti Airistohotellia, olihan minulla kaksi täyttä päivää vielä aikaa. Tein siksi pienen lisälenkin Ahvensaaresta pohjoiseen. Tuuli oli yhä navakkaa, mutta tuli nyt enempi etelästä. Lokveden kohdalla oli oudon tyyni hetki, ylitin sen helposti ja pääsin Iso Ristiluodon taakse, missä olin yöpynyt kevätretkelläni. Tämän jälkeen tuuli yltyi taas kovaksi ja alkoi sataa kaatamalla. Saarten suojissa päätin meloa kohti länttä. Olin toivonut pääseväni pidemmälle, mutta Pähkinäisten kohdalla päätin rantautua Turun kaupungin leirialueen saareen nauttiakseni siellä grillikatoksen kuivuudesta ja lämmöstä. Olinhan kastunut sateessa ja tuulessa käytännössä läpimäräksi.

Viimeinen päivä valkeni selkeänä mutta kovatuulisena. Lähdin Pähkinäisistä liikkeelle hakien saarten väleistä suojaa. Kaltsaaren ja Maskinnamon kohdalla meloin suoria vastatuuliosuuksia, mitä olivat todella raskaita ja tuntui, että etenin etanan vauhti ponnisteluista huolimatta. Kolmen tunnin melonnan jälkeen pidin Innamon eteläpuolella lyhyen tauon, jonka jälkeen käännyin myötätuuleen. Loppumatkan sainkin lasketella myötätuuleen lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä vastatuulipätkää. Pähkinäisestä Airistohotellille meloin lopulta peräti 37 kilometriä kuudessa tunnissa jaettuna 2,5 legiin.