Vuoden vaihteeksi Ilmatieteenlaitos lupasi taukoa vesisateisiin ja maltillisia tuulia. Siinä oli hyvä sääikkuna lähteä merelle melomaan, mitä olin jo kytännyt joulun jälkeen. Telttamajoitus ei kuitenkaan näin kylmään aikaan tuntunut enää erityisen houkuttavalta vaan kaipasin mahdollisuutta saada päivän aikana kostuneet melontavaatteet kuivatuksi. Niinpä suuntasin reissuni Konungsskärin autiotuvalle. Lähtöpaikkana toimi sama Gölpin satama kuin marraskuun alussakin.
Reitti Gölpistä Konungsskärille oli suhteellisen suojaisa ja helppo. Suurimmat aukeat ja aallot olivat Fagerholmin merivartioaseman tuntumassa. Lähtö venähti turhan myöhäiseksi ja perille selvisin vain vaivoin ennen pimeän tuloa. Sain kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä täyteen 1000 melontakilometriä sille vuodelle takaiskuista huolimatta, mikä oli ollut tavoitteenani koko vuoden.
Konungsskärissä oli 1800-luvulla torppa, jonka viimeinen asukas muutti vuonna 1916 saarelta pois. Saarelle rakennettiin vanhojen herrojen metsästysmaja, missä itse Mannerheimkin on oleillut. Sittemmin SPR:n toimesta metsästysmaja on muutettu autiotuvaksi ja tullut myöhemmin Metsähallituksen haltuun. Autiotuvaksi mökki on varsin pramea sisältä, mutta turhan iso. Ei oikein lämpene säästeliäällä puunkäytöllä, mitä Metsähallitus lämpimästi toivoo. Pyrinkin lämmittämään tupaa säästeliäästi, vain sen verta, että vaatteet kuivuisivat. Vasta toisena yönä torppa alkoi jo tuntua vähän lämmenneeltä.
Konungsskär ja etenkin naapurisaari Birgsskär ovat kallioisia saaria, joilla on korkeita kallioita. Konongskärillä myös lampaat laiduntavat kesäisin ja pitävät saarta suhteellisen avoimena. Saarten ympäristössä ei juurikaan ole kesämökkejä, mikä on maisemakuvauksen kannalta hyvä. Etäisyys Turkuun ja muihin asutuskeskuksiin on myös riittävä, joten paikka on pimeä, joten tänne kannattaa tulla jatkossakin yrittämään yökuvausta.
Uudenvuodenpäivänä keskityin aika paljon valokuvaukseen ja kiertelin Konungsskäriä ja Birsskäriä ympäri kuvaten vuoden pimeimmän ajan maisemia. Puolilta päivin pakkasin kajakin ja lähdin käymään Stora Hästössä kiertämässä siellä olevan luontopolun läpi. Muistaakseni Stora Hästö on saaria missä tulin käyneeksi 80-luvun lopulla kesätöiden yhteydessä, mutta Konungsskärillä en muista käyneeni aikaisemmin.
Sää päivisin oli pilvinen, vaikka hetkittäin aurinko pilkistelikin pilvien välistä. Jälkimmäinen yö oli kirkas ja osin pilvetön, mutta kirkkaan kuutamon takia tähtitaivasta en pystynyt kuvaamaan, mutta muutaman hyvän kuvan kuutamosta sain kuvatuksi. Toisena yönä kävinkin retkeilemässä pitkin saarta kuunvalossa.
Kyhmyjoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä oli suurissa määrin liikkeellä. Merikotkankin näin, mutta vain pari kertaa menomatkalla. Yleensä niitä sentään näkyy päivittäin. Joitain pikkulintuja kuljeksi saaren katajapuskissa, mutta en nähnyt niitä riittävän hyvin tunnistaakseni kunnolla.
Stora Hästön sisälahdessa tein kummallisen havainnon. Kolmesti täysin tyhjästä jokin iso eläin nousi voimalla pintaan tehden suurehkoja aaltoja. Siinä en oikein hahmottanut, mistä oli kyse, mutta jälkeenpäin olen päätellyt niiden olleen hylkeitä, jotka kalastivat aivan pinnassa uineita kaloja. Enpä ole moista käytöstä koskaan ennen nähnyt, joten havainto oli melko yllättävä.
Kylmien vesien aikaan yksi hienoimpia asioita on veden kirkkaus. Nytkin vesi oli aivan käsittämättömän kirkasta verrattuna keskikesäisiin levän samentamiin vesiin. Konungsskärin ympäristön vedet osoittautuivatkin yllättävän kivisiksi ja sainkin joitain pohjakosketuksia.
Paluumatkalla tein vielä pienen kierron pohjoisen kautta meloakseni ohi Lohmin aseman, mikä toimi tukikohtanamme aikoinaan kesätyöprojektissa. Melontakilometrejä ei tällä reissulla ihan hirveästi kertynyt, mutta mukavaa merellä vietettyä aikaa ja useita onnistuneita valokuvia sain plakkariin.
Vastaa