Tavalliset telttakiilat ovat liian pieniä käytettäväksi talvella lumihangessa. Talveksi tarvitaan jotain tukevampaa ja suurempaa. Monet telttavalmistajat tekevätkin omia telttakiiloja lumelle ja hiekalle.

Teltta Sarekin yössä.

Pikainen selvitys osoittaa tehdasvalmisteisten kiilojen painavan reilut 50 g ja maksavan noin 5–15 euroa kappale. Talvitelttani vaatii 20 kiinnityspistettä kunnolliseen pystytykseen, joten pelkistä lumikiiloista kertyy merkittävä rahakulu ja painoerä. Teltan pystytykseen voi tarvittaessa toki käyttää myös suksia, sauvoja ja muita varusteita, mitä ahkiosta löytyy. Tavallisesti käytänkin sekä suksia että sauvoja teltan ankkurointiin, mutta siltä varalta, että tarvitsen varusteitani siihen mihin ne varsinaisesti ovat tarkoitettu, olen pitänyt ahkiossani riittävästi lumikiiloja mukana.

Monet tehdasrakenteiset lumikiilat ovat lumeen turhan leveitä ja samalla painavia, koska ovat tarkoitettuja myös hiekkamaalle. Lumessa kiilan pitävyydelle ratkaisevaa on kiilan pituus ei niinkään sen leveys. Lumi kovettuessaan jakaa rasitusta tehokkaasti myös sivuilleen, joten kapeakin kiila pitää lumessa hyvin. Tämän huomaa helposti aamulla kiiloja irrottaessa, kun pienen kiilan mukana irtoaa kymmensenttinen lumipaakku.

Valmis lumikiila.

Nämä mielessä lähdin suunnittelemaan itselleni toimivia ja silti suhteellisen keveitä lumikiiloja. Hain lähirautakaupasta 15×15×1,5 mm:n alumiinista T-profiilia, joka vaikutti riittävän lujalta käyttötarkoitukseensa. Kaksimetrisen tangon pilkoin 6 yhtä suureen osaan, jolloin yhden kiilan pituudeksi tuli 333 mm. Arvioin tuon mittaisen kiilan jo riittävän lumessa pysymiseen.

Kiilan toisen pään teroitin niitä tilanteita varten, kun teltan pääsee pystyttämään tuulen kovettamalle hangelle. Kiilan toiseen päähän porasin reiän, jonka sahasin auki telttanarun pujottamista varten. Kiilan keskelle porasin toisen reiän, johon solmin pienen narulenkin tilanteisiin, joissa kiila painetaan poikittain lumihankeen. Kaikki sahaukset ja poraukset viimeistelin siisteiksi viilalla. Kiilojen hinnaksi tuli n. 1,5 euroa kappaleelta ja painoksi selvästi tehdasrakenteisia vähemmän 39 g.

Kiilaa voi käyttää tavallisen maakiilan tapaan, silloin kun teltan pääsee pystyttämään avotunturiolosuhteissa tuulen erittäin kovaksi kovettamalle hangelle. Kuitenkin näin pystytetyn kiilan pitävyys on selvästi heikompi kuin poikittain laitetun, joten kannattaa tällöinkin harkita kriittisten kiilojen kiinnittämistä varmemmin. Huomaa, että narun tulee olla 80–60 asteen kulmassa kiilaan nähden. Yli 90 asteen kulmassa naru alkaa kiskoa kiilaa ylöspäin.

Kiilan käyttö tavalliseen tapaan.

Huomattavasti tukevampi tapa on laittaa kiila poikittain hankeen ja kiinnittää naru kiilaan keskelle. Tämä toimii jopa alun alkaen pehmeässä ja kovaksi tampatussa pakkaslumessakin. Häiriintymättömässä ja kovettuneessa hangessa kiilalle voi myös kaivaa T:n muotoisen kuopan, jonka pohjalle kiila laitetaan ja peitellään lumella. Käytännössä lumi teltan ympäristössä on usein tässä vaiheessa sen verta rikkoontunutta, että kiilan joutuu vain hautamaan ja polkemaan maahan. Kiilan päällä voi hetken seistä, jotta lumen kovettuminen lähtee käyntiin. Kun telttanarun kiristää kevyesti, kiila alkaa kiteytyä paremmin lumeen kiinni ja noin tunnin päästä kiteytyminen on yleensä tarpeeksi pitkällä, jotta narut voi kiristää lopulliseen tiukkuuteensa.

Kiila poikittain hangessa.

Kiila poljettuna hankeen.

Jos mahdollista, kiilalle kannattaa kaivaa pieni T:n muotoinen ura.

Kiilan ollessa poikittain narulenkkiä käytetään telttanarun kiinnittämiseen kiilaan. Olen pujottanut telttanarun ensin narulenkin läpi ja sitten kiilan terävästä kärjestä läpi kiilan ja jättänyt siihen. Kiilaa ei kannata vetää lenkistä kokonaan läpi, koska silloin narulenkin ja telttanarun väliin syntyy solmu, jonka avaaminen seuraavana aamuna on työlästä. Kannattaa ottaa myös tavaksi laittaa kiilat samasta suunnasta lenkkiin, koska se myös irrotetaan samasta suunnasta. Kun kaikki on samalla tavalla pujoteltu, ei tarvitse aamulla arpoa joka kiilan kanssa, miten se saadaan irti narusta.

Narun pujottaminen kiilaan.

Mitään armeijaluokan kamaa nämä kiilat eivät ole vaan, jos aamulla käytetään lapiota liialla voimalla tai kiiloja muuten irrotetaan väkivaltaisesti ne saattavat vääntyillä ja vähän kärsiä. Vääntyneinäkin ne toki täyttävät tehtävänsä ja kotona olen kaikki vääntyilleet kiilat vielä saanut oiottua täysin käyttökuntoisiksi.

Käytössäni teltta on pysynyt näillä kiiloilla erinomaisesti Sarekin ja Huippuvuorten myrskyissä, joten minulla ne kyllä täyttävät tehtävänsä edullisina ja kevyinä lumikiiloina. Kovassa myrskyssä uskoisin teltassa kyllä jonkun muun osan pettävän ennen näitä kiiloja.

Teltta timmisti pystytettynä Sarekissa.