Teltta pystyyn kirkkaalle jäälle

Teltan pystyttäminen talvella lumiseen maastoon on helppoa, sillä lumi kovettuu nopeasti pitäväksi, missä tavallista suuremmat lumikiilat toimivat hyvin. Lumettomalla tai vähälumisella jäällä tilanne on toinen. Lumikiiloista ei juuri ole hyötyä. Joskus olen käyttänyt vahvoja teräsnauloja, vasaraa ja raakaa voimaa: toimii kohtuullisesti, mutta on työläs ja naulat usein vääntyvät jo ensimmäisellä käyttökerralla kelvottomiksi.

Joidenkin tiedän käyttävän jääruuveja tähän tarkoitukseen, mutta telttani kaikkien 20 kiinnityspisteen kiinnittäminen jääruuveilla vaatisi telttaa kalliimman ja monikiloisen paketin jääruuveja mukaan, mikä ei ehkä ole kovin tarkoituksenmukainen ratkaisu. Jonkun tiedän poranneen jääruuvilla kolon tavallisia maakiiloja varten ja kiristäneen teltan niillä. Varmastikin toimiva ratkaisu, mutta en ole kokeillut. Itse olen jo muutaman vuoden halunnut kokeilla jääkiipeilystä tuttua tekniikka eli abalakovia. Helmikuussa teimme Olli-Pekan kanssa luisteluretken Kustaviin, missä pääsimme testaamaan tätä tekniikkaa.

Valmis abalakov.

Jääkiipeilyssä abalakovia käytetään laskeuduttaessa köydellä jääputoukselta alas. Jääruuvi on turhan kallis väline uhrattavaksi joka laskeutumispisteessä, joten abalakovin avulla selvitään pelkän narun pätkän uhraamisella tai parhaassa tapauksessa voidaan itse kiipeilyköysi pujottaa abalakovin läpi, jolloin ei tarvitse uhrata mitään. Kiipeilyssä abalakov tehdään pitkällä 19–22-senttisellä jääruuvilla maksimaalisen kestävyyden saavuttamiseksi. Teltanpystytyksessä ei sellaisia voimia ole kyseessä, joten käytin tässä 16-senttistä jääruuvia. Naruna käytimme luonnonkuituista sisalnarua, koska oli ilmeistä, että narut saattavat jäätyä reikiinsä ja meri ei kaipa yhtään lisää muoviroskaa.

Abalakovin vaiheet.

Abalakovin teon vaiheet:

1. Porataan jääruuvilla jäähän reikä n. 45 asteen kulmassa sopivaan syvyyteen. Jatko on helpompi, jos reikä ei täyty vedellä, joten kannattaa pyrkiä välttämään jään läpi poraamista.
2. Porataan toinen reikä edellistä vastaan, niin että reiät kohtaavat sopivassa syvyydessä. Abalakov koukkua tai vaikka suoraa oksaa voi käyttää apuna tähtäyksessä. Reikien osuminen kohdakkain lienee vaikein vaihe abalakovin teossa, mutta niissä 21 abalakovissa, jotka nyt tehtiin, kaikissa osuimme riittävän hyvin toiseen reikään.
3. Pujotetaan naru toisesta reiästä, mikä kalastetaan abalakov-koukulla toisen reiän kautta jään pinnalle.
4. Narut solmitaan yhteen ja kiinnitetään teltan naruun.

Abalakovien porausta.

Koukua voi käyttää apuna tähdätessä.

Kokonaisuutena 20 abalakovia syntyi kyllä yllättävän helposti ja nopeasti. Nyt meillä molemmilla oli oma jääruuvi ja abalakov-koukku, mutta aivan yhtä tehokkaasti olisi voinut toimia yksillä välineillä niin, että toinen olisi porannut reiät ja toinen olisi pujottanut narut. Lopulta teltta oli kyllä niin tukevasti pystyssä, että ei varmaan koskaan aiemmin ole ollut.

Telttaa purkaessa kävi kuten olin ounastellutkin, että narut olivat jäätyneet reikiinsä kiinni. Niinpä katkaisimme narut jäänreunaa myöten poikki ja otimme mukaan niin paljon naruista kuin pystyimme. Pienet pätkät jouduimme kuitenkin jättämään kevään sulatettavaksi.

Valmista.

Teltta pystytettynä.

Kokonaisuutena tekniikka osoittautui riittävän helpoksi ja nopeaksi, joten tästä tullee jatkossa minun normitapani pystyttää teltta jäälle. Jääruuvi, koukku ja narukerä painavat todennäköisesti jopa vähemmän kuin lumikiilatkin, joten tekniikka jopa hieman säästää painoakin. Lisäksi tällä tavalla saa hyvää rutiinia abalakovin tekoon, mistä saattaa olla hyötyä jääkiipeilyssäkin.

Telttapaikkana kirkas jää oli tasainen ja kova alusta. Lumen tarjoamaa lisäeristystä ei pohjassa ollut, joten kaksi solumuovia olisi jossain tilanteessa saattanut olla jopa hieman riittämätön eristys. Makuupussini oli kuitenkin niin lämmin, että minulle tuo kaksi solumuovialustaa oli ihan riittävästi. Toki alusta oli myös kova, mutta hommattuani kotiin futonin ei retkilläkään kova alusta ole enää ollut ongelma.

Ulkokäyttöön tarkoitettu jouluvaloa antaa tasaista valoa teltassa työskentelyyn.

Toisena uutena asiana tällä retkellä kokeilin teltan sisävalona tavallista ulkokäyttöön tarkoitettua paristokäyttöistä jouluvaloa. Idean tähän olin bongannut FB-kaverini kuvista. Jouluvalo tuotti kyllä miellyttävän ja tasaisen valon teltan sisälle, mutta retki oli vielä liian lyhyt, jotta voisin esittää mitään arvioita paristojen kestävyydestä tässä ratkaisussa. Kannattaa kokeilla, lienee huomattavasti halvempi, kuin retkeilyvälineliikkeiden varsinaiset telttavalot.