Huhtikuussa piti olla aikaa pidempäänkin varhaiskeväiseen melontaretkeen. Sitten syöpähoidossa ilmeni komplikaatioita eikä kaikki mennytkään ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Lopulta pääsin tekemäänkin vain lyhyen piipahduksen Sandöseen tiistai-illasta keskiviikkoiltaan.

Tallören ja kuutamo, Sandö.

Ilta oli jo pimentymässä, kun lähdin liikkeelle kohti Sandön saarta. Sen verta valoa kuitenkin oli, että Sandö erottui pimeydestä koko matkan ajan. Oli upeaa meloa pimeydessä kuunnellen haahkojen kevätsoidinta. Kuinka olinkaan odottanut tuota ääntä ja kuinka olin pelännyt, etten olisi sitä enää päässyt kuulemaan.

Matka oli lyhyt, alta tunnin, mutta lähestyessäni saarta oli jo pimeää. Vesi oli korkealla ja itäinen riutta pitkälti veden alla. Koetin kiertää sen riittävästi oikealta, mutta ajauduin pimeässä kuitenkin sen päälle. Tunsin melan osuvan kiville matalassa vedessä, jota hädin tuskin kajakillani pystyin kulkemaan.

Leiripaikan rannassa näkyi valoa: nuotiopaikalle olivat tehneet tulet, vaikka oli metsäpalovaroitus ja metsä hyvin kuivaa. Vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanan ja menin rippumattoineni sivummalle.

Västäräkki.

Seuraavana päivänä katselin ja kuvasin lintuja saaren pohjoisrannalla. Laitoin röllipuvunkin päälle, mutta vesilinnut olivat turhan kaukana kuvattavaksi. Jokunen västäräkki pyöri siinä rannassa etsien ruokaa. Siitä sain rauhallisella hiippailulla jokusen kuvan. Lopulta lähdin kiertämään saaren rantoja pitkin ympäri.

Lintuhavaintoja kertyi kohtuullisesti: nauru-, kala-, harmaa- ja merilokkeja, telkkiä, isokoskeloita, haahkoja, sinisorsia ja haapanoita, meriharakoita, tyllejä, kuoveja (tai pikkukuoveja) ja punajalkavikloja, västäräkkejä, korppeja, variksia, peippoja ja laulurastaita, sepelkyyhkyjä sekä yksi merikotka.

Sandön itäriutta, Sandö åsen.

 

Tallören, Sandö.

Illan suussa pakkasin kajakkini ja tein vielä lyhyen kierroksen lähisaarten ympäri ennen paluutani lähtöpisteeseen. Sää tyyntyi kauniin rasvatyyneksi ja otin kauniin kuvan ennen paluutani autolle.

Tyyni meri.