Erinäisten hankaluuksien jälkeen vihdoin pääsin kauden ensimmäiselle pitkähkölle päivämelonnalle. Lähdin liikkeelle tutulta Airistohotellilta. Kiersin Seilin sekä Haverön saaret ja tutkailin Seilin ympäristön kauniita saaria. Airisto näytti parhaita puoliaan. Kevätaurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Alkuun oli lähes tyyntä, vain hyvin heikkoa vastatuulta. Paluumatkalla olikin jo kohtuullinen myötätuuli.

Pilvi ja tyyni Airisto.

Kajakki, Matinkari ja Airisto.

Menomatkan meloin Måsgrundetin ja Matinkarin kautta, joita tyydyin ihastelemaan kajakistani, jotten olisi häirinnyt pesiviä lintuja. Matinkarilta kävimme aikanaan yliopiston vesibiologian kenttäkurssilla keräämässä Daphnia magna -vesikirppuja. Evästauon pidin Jäämäluodolla, jolla tein myös lyhyen kierroksen ympäri saarta. Komeat rantakalliot innostivat minut lyhyisiin valokuvaustauokoihin Päiväluodolla ja Stora Träskholmilla. Paluumatkalla pidin vielä lyhyen evästauon Björkholmenissa.

Jäämäluoto.

Päiväluoto.

Stora Träskholm.

Melontakilometrejä kertyi ihan kohtuulliset 26, mikä on ihan hyvin solusalpaajahoitojen heikentämällä kropalla. Alkuun melonta tuntui keväisen kankealta, mutta aikani melottua selkä vetreytyi. Lopun myötätuulessa vauhtikin alkoi löytyä ja tekniikka tuntui luonnollisen hyvältä. Liikkeellä olin kahdeksan tuntia, josta ainakin kolme kului eväs- ja kuvaustauoilla.

Kolkka.

’Auo auuo’ — vielä sain kuulla haahkojen kevätsoidinta. Suurimmaksi osaksi parit olivat jo selvästi muodostuneet ja suurin osa naarashaahkoista oleili parinsa kanssa. Sukupuolten välinen runsausero ei ollut niin silmiinpistävä kuin huhtikuun lopulla. Muita lintuhavaintoja olivat harmaa-, kala- ja merilokit, kalatiirat, telkät, isokoskelot, merihanhet, rantasipi ja tietysti merikotka, jonka vanhan asumattomalta näyttävän pesänkin löysin. Alleja ja hylkeitä olisin toivonut näkeväni, mutta ei niitä osunut silmiini.