Lintuja, sumua ja Ahvenanmaan kevättä

Helatorstain viikonloppu tarjosi mahdollisuuden viiden päivän melontaretkelle. Ilmatieteen laitos lupaili kaunista, vähätuulista ja lämmintä keliä, joten päätin lähteä Kustavin Pleikilästä Kihdin toiselle puolelle Ahvenanmaan koilliseen ulkosaaristoon. Keskiviikkona minulla oli päivällä vielä töitä, joten lähtö pääsi hieman venymään ja kajakki oli lähtövalmiina Kustavissa vasta varsin myöhään. Ensimmäisenä iltana en siis melonut pitkään.

Alun perin suunnittelin melovani Kihdin reunaan Sanskeriin yöksi, mikä on eräs Lanskerin luonnonsuojelualueen ulkopuolisista mökittömistä saarista. Koko päivän oli tuullut navakasti etelästä ja vaikka tuuli olikin nyt tyyntynyt illaksi, teki se Kihdin suunnalta kohtuullisia aaltoja. Päivä oli myös ehtinyt muuttua yöksi, olin jo kolistellut pimeässä kiville ja pienille luodoille eikä pimeä aallokko tuntunut houkuttelevalta, joten käännyin reitiltäni suunniteltua aikaisemmin Löökooran saarelle yötä.

Jo kaukaa hahmotin saaren rannassa jotain poikkeavaa, veneitä? Lähestyttyäni niitä tarpeeksi hahmotin ne kahdeksi kajakiksi. Vielä lähempää tunnistin ne tutuiksi itsetehdyiksi kajakeiksi. Matti ja Reijakin olivat siis saaressa yötä. Koska ilta oli jo myöhä, koetin rantautua mahdollisimman hiljaa, etten herättäisi muita retkeilijöitä. Reija kuitenkin oli kuullut kolinan ja nousi tervehtimään.

Ilta vaikutti kauniilta ja minua ei huvittanut ryhtyä teltanpystytykseen pimeässä, joten jäin yötä pelkässä makuupussissani rantakalliolle. Iso alliparvi yöpyi saaren pohjoispuolella ja valvotti minua äänillään, mutta allit ovat niin upeita lintuja, että mieluusti sen suon heille. Allien kanssa samoilla alueilla yöpyivät myös haahkat. Aamulla käytinkin jonkin verran aikaa lintujen valokuvaamiseen aamiaisen lomassa.

Suunnitelmani seuraavana päivänä oli samat kuin Matilla ja Reijalla, tai oikeastaan suunnitelmani olivat niin väljät, että liityin mieluusti heidän seuraansa kohti Ahvenanmaata. Sää oli yöllä tyyntynyt täysin ja pääsimme helposti Kihdin ylitse Ahvenanmaan puolella. Alue oli Matille ja Reijalle minua tututumpaa, joten he esittelivät minulle tietämiään hienoja kohteita. Norrön kaakkoispuolella he ohjasivat minut hienoon suojaisaan ’sisäveteen’, jonka läpi pääsi melomaan ja jonka läpi muinainen kauppatiekin oli kulkenut.

Lounastauolle pysähdyimme Nölestholmin pohjoiskärkeen. Ruokatauolla kyhmyjoutsen tuli uteliaana tutkailemaan meitä lähietäisyydeltä ja sainkin siitä muutaman hyvän kuvan, kunnes se siirtyi kauemmas.

Illaksi meloimme Hullbergan saariryhmän suurimman saaren, Storlandetin pohjoisrannalla olevalle melojien suosimalle leiripaikalle. Siellä Matti esitteli minulle Storbergetin kupeessa olevan luolan, mitä tuskin olisinkaan löytänyt isojen kivien lomasta ilman opasta. Paksut pilvet enteilivät sadekuuroja, mutta tällä kertaa ne kiersivät meidät, mutta loivat upean auringonlaskun.

Perjantaina oli täydellisen tyyni keli, jonka päätin hyödyntää pohjoiseen aukeavan ulkosaariston tutkimiseen. Matti ja Reija tulivat samaa matkaa Småskäriin, mutta siitä tiemme erkanivat, heidän lähtiessä jo paluumatkalle. Minä jäin retkeilemään yhdeksi yöksi pidempään. Småskär oli minulle tuttu saari juhannukselta 25 vuoden takaa, jolloin kävin siellä kalastajamallisella keskimoottoriveneellä kaverini sekä silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni, Eevan kanssa. Yövyimme tuolloin eräässä saarella olevista vanhoista kalastajamajoista, joista jokunen vieläkin palveli vaatimattomana autiotupana.

Tyynen kelin jatkuessa meloin Båtskärenin kautta Vestärhamneniin, mikä olikin sillä suunnalla uloin kohtuullisen kokoinen saari ennen Selkämeren avointa selkää. Vain muutama kallioluoto siinä enää oli selän ja saaren välissä. Vesterhamnenin suunnalla näin vedessä yksinäisen vappupallon, jonka puhkaisin ja otin mukaan merta likaamasta. Yöksi palasin Hullbergan pohjoispuolelle Långrån saarelle.

Vappupallo.

Parin päivän kuuma auringon paiste oli tehnyt tehtävänsä ja pilannut kajakissani olleen lihan. Sitä paistaessani nenääni tuli voimakas lannan haju, joten iltapala tällä kertaa oli kasvisruokaa. Tänäkin iltana pilvet tarjosivat upean näytelmän auringon laskiessa pilvien sekaan. Pilvet tällä kertaa tiesivätkin sadetta, mitä jatkui seuraavaan aamuun.

Aamu valkenikin tuulisena ja sateisena. Jäin odottelemaan sateen loppumista telttaan kirjaa lukien. Vasta sateen tauottua nousin aamiaiselle. Etelätuuli oli melko navakkaa ja lähdin liikkeelle suhteellisen myöhään. Iltapäivällä aurinko alkoi paistaa, tuuli vähitellen heikkeni ja aallot pehmenivät.

Illaksi palasin Kihdin tuntumaan Greggosärille. Väylän mantereen puolta peitti sankka sumu, jonka haituvat välillä tulivat Ahvenanmaankin puolelle, vaikka suurimmalta osalta sää saarimaakunnan puolella oli selkeää. Illalla paksut pilvet peittivät taivaan yhtenäiseen peittoonsa.

Lämmin kostea ilma ja kylmä meri tekivät sunnuntaiaamusta sumuisen. Jo ennen aamiaista riensin kuvaamaan sumuisia maisemia ympäri saarta. Etenkin saaren pohjoisrannalla oli otolliset olosuhteet kuvaamiselle.

Kihdin ylitystä piti vähän odotella, kun ison ja leveän laivaväylän ylitys sumussa muutaman sadan metrin näkyvyydellä ei tuntunut järkevältä. Jotenkin ajatus siitä, että keskellä reilun kilometrin levyistä väylää alkaisi yllättäen iso meridiesel jyskyttää ilman mitään tietoa siitä, mihin pitäisi väistää…  Sään seljettyä ylitys meni hyvin, vaikka pikkasen se jännittikin kevään aiempien ongelmieni johdosta, jolloin toki tuuli oli ollut paljon kovempi. Nyt tuulta oli reilusti alle 10 m/s, joten se ei aiheuttanut ongelmaa, vaikka aallot kastelivatkin kajakin kantta.

Minulla oli vielä aikaa paluuseen runsaasti, joten päätin vielä kiertää Katanpään linnakeniemen pohjoisen kautta ympäri. Lanskerissa ja Katanpäässä pidin lyhyet valokuvaustauot. Aivan viime metreillä ennen reissun viimeistä rantautumista vastaani ui metsäkauris, mikä oli lähtenyt ylittämään pientä selkää Katkurusta Tammiluotoon.

Kevät oli hienossa vaiheessa. Puihin alkoivat lehdet puhjeta. Saarissa lintujen konsertti oli upeaa. Saaristossa oli vielä jonkin verran haahkoja ja isokoskeloita liikkeellä. Tukkakoskeloita, pilkkasiipiä ja alleja näkyi suuria parvia. Saarten suojissa näkyi puolisukeltajasorsia: sinisorsia, taveja ja haapanoita, lapasorsakin tuli vastaan. Telkkiä ja tukkakoskeloitakin oli runsaasti. Kyhmyjoutsen oli todella runsas tuolla alueella. Tyllejä, rantasipejä ja punajalkavikloja oli rannoilla. Lapintiirat ja merikihut olivat jo saapuneet ja kala- harmaa-, meri- ja naurulokkeja näkyi runsaasti. Merikotkia näkyi jonkin verran, enempi Kustavin, kuin Brändön puolella. Satakieli, pajulintu, laulu- ja mustarastas sekä pensas- ja hernekerttu vastasivat saarten äänimaailmasta.

Melontakilometrejä reissussa kertyi lopulta noin 80, mikä ei ihan valtavasti ole viiden päivän retkelle. Reissun jälkeen lihaksissa melonta kyllä tuntui, mutta toisaalta selkäkivut olivat tipotiessään. Sytostaattihoitojen heikentämänä, tuskin olisin silti ihan hirveän paljon pidempiä matkoja jaksanut meloa. Aika paljon käytin aikaani valokuvaamiseen, mille olosuhteetkin olivat otolliset. Myös jonkun verran sain luettua kirjaani. Ahvenanmaan saaristo on kyllä tavattoman hieno mökittömyydessään ja sen tuomassa luonnonrauhassa. Muita veneilijöitäkään en kohdannut tällä retkellä.