Kantasolujen keruun jälkeen oli vajaa viikko vapaata ennen koronapiikkiä ja sytostaatteja, joten lähdin vesille. Kantasolujen keruussa olikin käytetty voimakkaampia lääkkeitä, jotka näkyivät reissun aikana hiusten irtoamisena päästä, mikä oli lievä järkytys, kun olin jo tuudittautunut ajatukseen, että näillä myrkyillä hiukset olisivat pysyneet päässä.

Reittisuunnitelmassa lähdin ensimmäiseksi yöksi Konunskärin autiotuvalle ja siitä Saaristomeren kansallispuiston tunnetuimmille alueille Aspöseen, Nötösen ja Berghamniin, vaikka yhdelläkään noista en pysähtynyt, meloin vain ohitse. Sen sijaan pysähdyin saarilla, joilla olin joskus aikoinaan ollut töissä.

Reitti.

Vuonna 1988 teimme polkukokeita Fårön hiekkasaaren upeilla rannoilla Saaristomeren kulutuskestävyys ‑projektissa. Tarkoituksemme oli selvittää, kuinka monen ihmisen tarvitsee kävellä samasta paikasta, jotta siihen syntyisi polku. Niinpä teimme koealoja, joista kävelimme 250–1000 kertaa läpi. Hieman toista sataa tallausta hiekkamaalla vaadittiin, jotta kasvillisuuteen alkoi muodostua polku ja tuhat tallausta hävitti kasvillisuuden suhteellisen täydellisesti.

Samana vuonna vietimme aikaa myös Björkössä, missä on hieno sisäjärvi, jonka 28 asteisessa vedessä kävimme uimassa. Yövyimme kansallispuiston ostamassa mökissä ja teimme saaresta kasvillisuuskarttaa. Omaa osuuttani tutkimuksissa en tarkkaan enää muista, kun oma kasvien lajituntemukseni ei oikein riittänyt kartoituksen tekoon. Oikeat lajituntijat bongasivat kasveja mökin kuistilta kiikareilla, mukaan lukien heiniä ja saroja.

Paljon myöhemmin 2000 luvulla olimme opiskelijoiden kanssa kunnostamassa Bådon merivartioaseman pihapiiriä ja avasimme siellä umpeenkasvanutta pihapiiriä, jotta paikka olisi paremmin vuokrattavissa yrittäjille. Ei ihan varsinainen perinnemaisemakohde, mutta ihan hyvää harjoitusta moottorisahan ja muiden työvälineiden käyttöön tuli. Muutaman ison puunkin kaadoimme, joita kaataessa jouduimme köysillä varmistamaan, etteivät kaadu rakennuksien päälle. Nyt asema olikin yrittäjän käytössä, mutta tulin liian myöhään, jotta olisin oikein mitään palveluita saanut ostettua.

Ramsö.

Ramsö.

Ramsö.

Etukäteen reitin jännittävin kohta oli ison laivaväylän ylitys Aspöstä Björköhön. Väylä on Turun ja Naantalin pääväylä ja siten kohtuullisen suosittu. Laivat myös ajavat jo melko kovaa alueella.  Väylä on leveä ja tekee mutkan ylityskohdassa, mitkä hankaloittavat sen arvioimista, kuinka kauan meloja on riskialueella. Jouduinkin tovin odottelemaan laivan menemistä ohi ennen, kuin lähdin väylää ylittämään. Väylä on suora ja paljon kapeampi Fagerholman merivartioaseman kohdalla, missä ylitys onkin paljon mutkattomampi.

Säätiedotus lupaili tyyntä, aurinkoista ja lämmintä säätä. Sään lämpeneminen herätti sateisten päivien kypsyttämät hyttyset ja kun tuulikaan ei niitä puhaltanut pois tekivät ne olon välillä varsin tukalaksi. Paikoin ne ajoivat minut riippumattooni lukemaan kirjaa, kun ulkona niiden parissa ei kestänyt olla. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei oikein innostanut valokuvaamaan. Vain yhtenä iltana ja aamuna meren ollessa peilityyni kaivoin kamerani esiin.