Toipumiseni elokuisesta kantasoluhoidosta on jo edennyt siihen vaiheeseen, että olen päässyt taas vesille. Edellisviikolla tein lyhyen eväsretken Seilin lähialueen saarille. Lähdin Airistohotellilta ja siitä Haveron pohjoispuolta edestakaisin. Päivä oli kaunis, vaikka yhden sadekuuron päälleni sainkin. Etenkin aamu oli upean sumuinen ja tyyni. Iltapäivällä tuuli nousi kohtalaiseksi. Päivän lintuhavaintoja olivat yksinäiset alli ja mustalintu, isokoskeloita, telkkiä, kyhmyjoutsenia ja vanha merikotka.

Retkellä heräsi ajatus yöretkestä tuolla suunnalla, kuvattavaahan niissä maisemissa riittäisi. Seilin ympäristön metsäiset saaret ovat kyllä upeita. Ei sellaisia metsiä näe enää mantereen puolella oikein missään. Pienimuotoista eri metsätyyppien mosaiikkia ja etenkin upeaa vanhaa metsää. Ja aamuisin ja iltaisin valaistusolosuhteet ovat valokuvaamisen kannalta kuitenkin parhaita. Viikonlopuksi luvattiin hyvää melontakeliä, joten päätin lähteä silloin liikkeelle.

Korkiasaari, prologi.

Viikonlopun lähestyessä tuuliennusteet kovenivat, mutta koska maasto on suojaisaa, päätin siitä huolimatta lähteä liikkeelle. Pohjoistuuli oli lauantain kuitenkin jo niin kova, että päätin lähteä tavanomaisen Airistohotellin sijaan jostain Nauvon lautan toiselta puolelta.

Lähtöpaikkaa hain ensin vanhasta Pikku-Nauvon ja pääsaaren välisen lossin rannasta, mutta se oli nykyään yksityisaluetta. Samoin Biskopsön sillan pielestä, mutta siitäkään ei päässyt rantaan, joten lähdin Nauvon keskustasta, eteläisestä satamasta. Päätin lähteä alkuun nurinkuriseen suuntaan ja kiertää pienten sunttien kautta Ernholm ympäri. Näin sain alkuun nauttia hetken myötätuulesta ja Ernholmin tarjoamasta tuulensuojasta. Loppumatka olikin sarja vastatuuliosuuksia saarten tuomien suojapaikkojen välillä. Matkalla hyödynsin Seilissä töissä ollessani oppimaani suojaisaa ’preparaattorin reittiä’.

Ernholmin rantaa Nauvosta.

Kallioranta, Vättjan.

Kallioranta, Vättjan.

Ruovikkoa, Stora Träskholm.

Illan tullen pilvet väistyivät ja auringonlasku oli kaunis. Valitettavasti tuulinen syksy oli jo vienyt ruskan puista, mutta laskevan auringon säteet kultasivat syksyisen, keltaisen ruovikon kauniisti. Lyhyen valoisan päivän halusin käyttää kokonaan liikkumiseen ja kuvaamiseen. Vasta illan jo pimennyttyä pysähdyin rannalle tekemään illallista. Yöpaikkani oli hieman tuulelle alttiina ja jouduin ottamaan makuupussinkin lämmittämään itseäni. Myöhemmin illalla sain seurata aitiopaikalta jokailtaista autolauttojen ohipurjehdusta.

Ruovikkoa, Stora Träskholm.

Ruovikkoa, Stora Träskholm.

Rantalepikko, Stora Träskholm.

Auringonlasku, Stora Träskholm.

Yö oli kirkas, lämpötila laski pakkaselle, tuuli tyyntyi ja kääntyi. Minulla uni maittoi yöllä. Herätessäni turhan myöhään aurinko oli jo nousemassa ja ehdin ottaa vain yhden kuvan auringon ensi säteistä ennen sen menoa pilviverhon taakse.

Yöllä kettu oli käynyt leirissäni ja tutkinut keitintäni sekä jotain roskiani. Keittimen tuulisuojaan se oli tehnyt hampaanjälkensä. Onnekseni ruokasäkin se oli jättänyt koskemattomaksi. Aamutoimissa kului turhan paljon aikaa. Kun lopulta pääsin liikkeelle, tuuli oli jo noussut ja kun se myös yöllä oli kääntynyt, tiesi se taas vastatuuliosuuksia saarten tuomien suojapaikkojen välillä. Kävin rannan tarkkaan läpi, etten olisi jättänyt jälkeeni ketun levittämiä roskia ja samalla otin mukaani myös muuta aaltojen tuomaa muoviroskaa. Voisikin jatkossa olla ideaa ottaa tavaksi siivota leiripaikkansa muoviroskista mahdollisuuksien mukaan – ihan pohjattomasti kajakkiin ei roska kuitenkaan mahdu.

Auringon ensi säteet, Stora Träskholm.

Kaksi kalliomäntyä, Stora Träskholm.

Vastatuulesta huolimatta päätin kiertää Seilin saaren, käydä katsomassa maisemia Korkiasaaren huipulta sekä tutkia suojelualueen eteläisiä saaria, joiden suunnalla en ole aiemmin käynyt. Korkiasaaressa avokallioiden välissä oli upeaa monimuotoista luonnonmetsää ja kalliot komean paksun jäkälän peitossa. Hieno paikka pysähtyä tauolla.

Näköala Airistolle, Korkiasaari.

Syksy teki jo kovasti tuloaan. Saarissa tintti parvet varautuivat jo talveen. Parvissa oli tali-, töyhtö- ja kuusitinttejä sekä hippiäisiä ja puukiipijöitä. Hömötiaiset loistivat poissaolollaan. Käpytikat ja palokärki valmistautuivat samoin talveen. Löyhät varisparvet lensivät saarten yli kohti etelää. Telkät olivat kokoontuneet jo isoiksi parviksi. Koskeloita näkyi pieninä porukoina ja tietysti kyhmyjoutsenpoikueita. Leiripaikan läheisyydessä pääsin lähelle valkohäntäpeuraa ja sen kahta vasaa, kun ne eivät oikein tajunneet pelätä kajakkia ja melojaa.

Automatkalla Nauvosta kotiin lähestulkoon törmäsin valkohäntäpeuraan. Se oli todella lähellä, varmaankin vain sekunnin osista kiinni. Refleksinomaisesti ehdin hieman hidastaa, mikä saattoi ratkaista sen, ettemme törmänneet.

Melontamatkaa kertyi yhteensä 36 kilometriä, mikä on ihan hyvä matka myöhäissyksyiselle viikonloppuretkelle.