Uudenkaupungin saaristossa

Viime viikon käynti Isokarilla herätti mielenkiintoni Uudenkaupungin ja Kustavin pohjoisen saariston mataliin ja linnustollisesti rikkaisiin saariin. Heti seuraavana viikonloppuna minulla oli mahdollisuus hieman pidempään eli neljän päivän matkaan. Matkasuunnitelma oli suhteellisen yksinkertainen: ensin pari päivää Vekaran suuntaan, siitä Kustavin puolelle ja sieltä takaisin.

Jo jonkin aikaa olen kartalta haeskellut uutta lähtöpaikkaa Kustavin Pleikilän ja Uudenkaupungin välille. Nyt päätin kokeilla Humalkarin kalasataman yhteydessä olevaa pienvenesatamaa Lokalahdella. Sijainniltaan paikka olisi hyvä melojalle. Etäisyys Turusta on kutakuinkin sama kuin Pleikiläänkin ja matka Uudenkaupungin ulkosaaristoon on melko lyhyt.

Lauantaiaamuna tavaroiden keruu ja pakkaaminen vei aikaa, joten lähtö odotetusti venyi turhan myöhäiseksi. Illansuussa pääsin kuitenkin vesille ja suuntasin kulkuni kohti Putsaarta ja Vekaraa. Ilta oli upea tyyntyvässä säässä ja sain ihastella komeaa auringonlaskua. Auringon säteet siivilöityivät kostean ilman ja pilvien lävitse luoden upean valon.

Aurinko ja tyynehkö vesi.

Auringonlasku.

Reitti.

Putsaaren kohdalla etelästä tullut ukkosmyrsky yllätti minut ja käännyin nopeasti suojaisaan lahteen saaren lounaissyrjällä, Ristinniemessä. Ripustin rantaan sadekatokseni ja jäin sen suojaan ruokailemaan. Sateen väistyttyä kello oli jo niin paljon, että niemeen yötä.

Sunnuntaina olo oli voimaton sekä väsynyt ja kelikin oli aika kova, joten pitkää melontaa en tehnyt vaan päivä kului lähinnä kirjaa lueskellessa ja torkkuessa. Illalla meloin kuitenkin lyhyen matkan Vähä-Kiuskeriin yöksi. Myöhäinen ilta sujuikin riippumatossa jalkapallofinaalia seuratessa.

Ristinniemi, Putsaari.

Ristinniemi, Putsaari.

Maanantaina tein kierroksen Vekaran ja Putsaaren välissä olevalle saaristoalueelle, joka näytti olevan linnustollisesti rikas. Näiltä luodoilta tuskin olisi voinut löytää käypää yöpymispaikkaa lintujen pesimäaikaan. Koska tavoitteenani oli päästä käymään myös Kustavin puolella, jätin nyt käymättä Vekarassa ja käännyin näiltä saarilta takaisin kaakkoon kohti Krookloppeja. Krooklopeilta menin suoraan Seksmiilarin yli Kivikareille, Juhanöörinriutoille ja siitä Rouskeriin yöksi.

Sinneskerit.

Krooklopit.

Ilta ja etenkin yö Rouskerissa olivat upeita. Illan äänimaailma oli todella upea! Saaressa oli vain yksi tervaleppäpuska riippumatolleni. Sama puska oli houkutellut itseensä myös kottaraisparven, jonka yksilömäärää en osannut arvioida, mutta melkoinen kuhina kävi aivan mattoni yläpuolella.

Heräsin yöllä neljän tunnin unien jälkeen upeaan auringonnousuun, jota lähdin valokuvaamaan. Kiertelin aamuista saarta toista tuntia, kunnes paras valokuvaussää oli jo ohi ja palasin nukkumaan toiset neljä tuntia. Vielä herätessänikin valokuvaussää oli upean tyyni kauniine yläpilvineen.

Auringon lasku. Rouskeri.

Auringon nousu, Rouskeri.

Varhainen aamu, Rouskeri.

Varhainen aamu, Rouskeri.

Varhainen aamu, Rouskeri.

Ensisäteet, Rouskeri.

Yläpilviä, Rouskeri.

Kivikkoranta, Rouskeri.

Tiistaina tein vielä kierroksen kierrellen Kustavin pohjoisia lintusaaria, joille ei kyllä tehnyt mieli rantautua. Tauon pidin Hamskerissa, mikä oli sen verta suuri saari, että ei enää ollut varsinainen lintusaari. Siitä olikin aika lähteä paluumatkalle. Paluumatkalla poikkesin katsomassa, miltä vanha partiokämppämme Kiparluodossa näyttikään.

Hamskeri.

Hamskeri.

Surullisinta reissussa olivat sinilevälautat, jotka alkuviikon tyynillä keleillä nousivat pintaan. Ne muistuttivat siitä, että Selkämerikään ei enää ole niin puhdas kuin vielä muutamia vuosia sitten, jolloin sinileväkukinnot Selkämerellä olivat vielä melko harvinaisia ja pienialaisia. Ilmeisestikin viime kesinä juuri Selkämeren kaakkoinen avomerialue on ollut yksi pahimpia sinileväalueita Suomessa.

Sinilevää, Juhanöörinriutat.

Hienointa reissussa oli alueen linnusto. Ulkosaariston pienet saaret olivat lähes järjestään jonkintasoisia lintuluotoja. Pääsin näkemään merilintuja, joita en ihan joka vuosi olekaan päässyt näkemään. Merikihupariskuntia näytti olevan aika monella luodolla. Yhdessä saaresta löysin selkälokkiyhdyskunnan. Toiselta saarelta löysin itselleni tuntemattoman ruokkiyhdyskunnan. Riskilöitä oli vähän siellä sun täällä yksittäisiä yksilöitä.

Kahlaajien syysmuutto oli jo alkanut, joten näin muuttavia suosirri- ja metsävikloparvia. Paikallisesti näin meriharakoita, punajalkavikloja sekä karikukkoja. Saariston lokkilinnut olivat hyvin edustettuja. Selkälokin lisäksi näin myös meri-, harmaa-, kala- ja naurulokkeja sekä räyskiä että kala- ja lapintiiroja. Kustavin puolella merikotka kävi lokkien saattelemana muutamia kertoja leirisaaressani. Pilkkasiipiä oli edellisten viikonloppujen tapaan melko paljon vesillä, kuten myös isoja pesimättömien naarashaahkojen parvia. Tukkakoskeloita näkyi jonkun verran ja isommista sorsista kyhmyjoutsenia ja merihanhia.

Kyhmyjoutsen.

Lapintiira.

Komea melontareissu jälleen kerran ja melontakuntokin tuntuisi koko ajan paranevan. Kahden vaatimattomamman melontapäivän jälkeen kaksi seuraavaa päivää olivatkin sitten aktiivisia melontapäiviä ja kilometrejä kertyi lopulta rapiat seitsemänkymmentä.