Tälle vuodelle olin asettanut tavoitteeksi olla melomassa vuoden jokaisena kuukautena. Joulukuun alku näytti siltä, että säiden suhteen kuukausi saattaisi olla haastava. Niinpä lähdin heti kuun alussa lyhyelle yhden yön melontaretkelle Seilin saaristoon.

Keli on kylmähkö, 2–6 astetta pakkasta ja tuultakin sellaiset 3–6 m/s. Eihän tuollainen tuuli normaalisti mitään merkitsen, mutta nyt etenkin torstaina 6 m/s tuuli 6 asteen pakkasessa sai aallot pärskimään vettä päälle, joka jäätyi ohueksi kuoreksi niin kajakin kuin melojan vaatteidenkin päälle. Aukkopeitekin oli paksussa jääkuoressa tullessani maihin. Keskiviikkona kaksi aurinkoa sentään lämmitti kivasti ja piti kajakkia ainakin auringonpuolelta vapaana jäästä.

Ådholm ja Gullbrant, Utterholm.

Yleisesti pakkasessa melominen ei vaadi mitään erityisiä järjestelyjä. Vaatetta täytyy pukea kuivapuvun alle riittävästi. Melontatossut on syytä olla muutaman numeron isommat kuin kesällä, jotta jalkaan voi pukea ylimääräiset villasukat ilman puristavaa tunnetta. Jalkatukea joudun myös säätämään talveksi hieman kauemmaksi, jotta mahdun vaatteineni mukavasti kajakkiin. Käsissä siirryn pakkasilla neopreenisista sormikkaista kintaisiin. Käsineitä on hyvä varata mukaan muutamat ylimääräiset, jotta kostuneita voi tarpeen mukaan vaihtaa kuiviin. Tauolta lähtiessä olen myös tarvittaessa kaatanut termospullosta kuuma vettä kostuneisiin hanskoihin, jotta ne olisivat heti lämpimät.

Jäistä rantaa.

Dyvikholm.

Jäinen saari, Matinkari.

Leirisaari.

Monipäiväinen melontaretki asettaa omat haasteensa pakkasella. Pakkasella meloessa etenkin neopreeninen aukkopeite ja käsineet keräsivät kosteutta huomattavia määriä. Niiden saaminen käyttökuivaksi ulkona kuivaamalla ei olisi ollut mahdollista, joten otin ne sisään telttaan kuivumaan. Sen sijaan kuivapuku ei kastunut niin pahasti, joten sen jätin ulos oksalle kuivumaan. Aamuyön tuuli olikin kuivannut sen yllättävän hyvin. Jatkossa voisinkin miettiä, onko näin talvikaudella neopreeni ihan paras mahdollinen aukkopeiton materiaali.

Hiekkaranta, Korkiasaari.

Jäätynyt kallioranta, Korkiasaari.

Kalliomännikkö, Korkiasaari.

Näköala Airistolle, Korkiasaari.

Seili, Päiväluoto ja Jäämäluoto Korkiasaaren huipulta.

Jäätynyt ranta, Korkiasaari.

Telttaa lämmitin talvivaellusten tapaan bensakeittimellä saadakseni varusteet kuivumaan, mihin ilta ja aamu sekä bensakaan eivät ihan riittäneet. Olin varannut litran polttoainepullollisen bensaa mukaani, josta kulutin yli puolet. Riittävän kuiviksi varusteeni kuitenkin sain. Keitinlaatikko ei olisi mitenkään mahtunut kajakkiin mukaan, joten olin korvannut sen pyöreällä alumiinivuoalla, joka juuri ja juuri mahtui kajakin pakkausluukusta sisään. Sen lisäksi minulla oli pari vanerilevyä ja alumiinilevy, jotka olin joskus saanut estämään keittimen vajoamista lumeen. Vanerilevyt toimivat hyvinä pannunalusina. Foliovuoan pohjalta oli helppo havaita esilämmitysbensan tulleen yli ja pyyhkiä ylimääräiset pois ennen keittimen sytyttämistä.

Sisäkeittiö.

Seuraavana päivänä paljastui vielä yksi monipäiväisen talvimelonnan ongelma. Kajakin nostoevä oli tietystikin jäätynyt umpijäähän yön aikana. Hyväksyin asian laidan, enkä lähtenyt kokeilemaan sen sulattamista. Se oli kuitenkin heti selvää, että väkivaltaa oli siihen turha yrittää. Kajakkini hallitseminen napakassa sivu- ja myötätuulessa ilman evää ei sinänsä ole mahdotonta, mutta raskaampaa ja työläämpää se on. Toimiva evä kyllä tekisi melonnasta tasapainoisempaa ja nautinnollisempaa. Täytyy seuraavalla kerralla miettiä, voisiko tuon asian jotenkin ratkaista.

Auringonnousu, Korkiasaari.

Rantaleppiä, Korkiasaari.

Kuusikko, Korkiasaari.

Luonnon puolesta talvi alkoi olla jo käsillä ja havainnot hyvin vähäisiä. Yöpaikalla tinttiparvi valmistautui talveen, mutten nähnyt niitä tarpeeksi hyvin tarkempaan lajimääritykseen. Käpytikka naputteli myös saaressa. Kyhmyjoutsenia, telkkiä, molempia koskelolajeja ja yksi merimetso oli vesillä. Jokusen harmaalokin näin lentämässä ja aivan lopuksi, juuri ennen rantautumista, harmaahylkeen pää kohoili vedestä edessäni. Merikotkan näin vasta kotimatkalla autonikkunasta.

Aamupäivän aurinko.

Jäätynyt etukansi, aukkopeite ja kartta.

Jäätynyt rannekello.

Toisenkin haasteen olin itselleni asettanut tämän vuoden melonnalle, mikä on ollut jo jokavuotinen haaste. Saada melotuksi tuhat kilometriä vuodessa. Sekin tuli nyt retken ensimmäisenä päivänä täyteen.