Melko tarkkaan vuosi sitten Posti toi minulle halvan sovitteen, millä saatoin liittää yli 30 vuotta vanhan lintukuvausobjektiivini uuteen peilittömään järjestelmäkameraani. Automaattitarkennusta ei tietenkään ollut ja käsitarkennus digitaaliselta näytöltä oli hankalaa. Se kuitenkin mahdollisti palaamiseen yhteen nuoruuden rakkaimmista harrastuksista eli lintukuvaukseen. Tuleva vuosi syöpähoitoineen jännitti ja lintukuvaus olisi mielekästä tekemistä niihin päiviin, milloin fyysisesti vaativampi luonnossa liikkuminen ei olisi mahdollista.

Itse kuvaamiselle en asettanut hirveästi tavoitteita. Lajeina minua eniten kiinnostivat kaupunkiympäristön helposti kuvattavat lajit ja yksilöt. Koronan takia Aamu oli paljon etäopetuksessa ja alusta asti hän oli mukanani retkillä. Usein myös Pippuri tuli ulkoilutettua samassa. Oli hienoa huomata Aamussa heräävän kiinnostuksen lintuihin ja luontoon. Pian tavoitteeksi meille muodostui saada edes yksi hyvä lintukuva joka kuukausi.

Piilokojua en nyt vielä käyttänyt, mutta keväällä Posti toi minulle ’röllipuvun’. Sen käyttö julkisilla paikoilla oli hämmentävää ja ihmisiin tottuneiden lintujen kannalta ehkä turhaakin, että se jäi muutamaan kertaan ja en vielä oikein osaa arvioida sen tuomaa etua.

Röllipuku.

Joulukuu

Kuvaukset aloitin ihan lähiympäristöstäni omalta lintulaudaltani sateettomana päivänä. Kävin myös lyhyesti katselemassa, mitä Haunisten altaalla näkyisi. Kuvaaminen oli innostavaa yli 20 vuoden tauon jälkeen. Digikuvaus tuntui siinä ihmeelliseltä, että valoa oli aina riittävästi, kun herkkyyttä saattoi nostaa melkoisesti. Kuviakin saattoi kuvata miettimättä filmikustannuksia.

Muutamia kertoja kävin Raision ja Turun keskustoissa kuvaamassa yllättävän heikolla menestyksellä, edes puluja tai naakkoja en saanut kuvatuksi. Sitten joku vinkkasi, että Kupittaan puistossa olisi hyvin lintuja ja olihan siellä paremmin naakkojakin kuin Tuomiokirkkopuistossa. Jonkun ruokintapaikka tietysti auttoi asiaa. Keli oli sateinen, mutta pääsin ulkoiluttamaan kameraa ja harjoiteltua kuvaamista. Kävelevään puluun tarkentaminen ei ollut helppoa, kun ne ei olleet hetkeäkään paikallaan.

Kuusi- ja talitiainen.

Puluja eli kesykyyhkyjä.

Tammikuu

Tammikuun alussa kävimme Aamun ja Pippurin kanssa kävelemässä jäätymäisillään oleva Haunisten altaan ympäri. Pari nuorta kyhmyjoutsenta käyskenteli vielä yhdessä sulapaikoista. Suhtautuivat melko välinpitämättömästi meihin ja Pippuriin. Olivat todennäköisesti samat kaksi lintua, joita olin jo joulukuussa tarkkaillut.

Loppiaisena käytiin katselemassa lintuja Katariinanlaaksossa, missä on useita ohikulkijoiden ylläpitämiä ruokintapaikkoja linnuille ja oraville. Siksi eläimet suhtautuvat siellä varsin luottamuksellisesti ihmisiin. Pyhäpäivä ja kaunis sää olivat saaneet ihmiset liikkeelle, mikä jo vaikeutti kuvaamista. Minulla oli tällä kerta myös aiempaa enemmän ongelmia tarkennuksen kanssa. Muutaman uuden lintulajin sain kuvatuksi.

Nuoria kyhmyjoutsenia.

Käpytikka ja sinitiainen.

Helmikuu

Helmikuussa säät kääntyivät kunnolla talvisiksi. Kävimme Katariinanlaaksossa katselemassa sinitiaisia ja olihan siellä yksi punarintakin. Päästivät lähelle, mutta eivät sentään käyneet syömässä kädestä. Yritin saada kuvia, joissa olisivat istuskelleet muuallakin kuin talipallolla. Vikkeliä olivat ja suurin osa kuvista oli huteja.

Talvilomaviikolla teimme päiväretken Latokartanonkoskella, jossa tunnetusti talvehtii hyvin koskikaroja. Siellä olikin yksi sinisorsanaaras ja useita koskikaroja, joita pääsin kuvaamaan. Aamu ihmetteli sinisorsan uintiponnisteluja koskessa ruuanhankinnassa ja vertaili sitä Aurajokirannan kesysorsiin.

Sinitiainen.

Koskikara.

Maaliskuu

Kuun puolessa välissä kävimme jälleen kerran Katariinanlaaksossa katselemassa, mitä ruokintapaikoille kuuluu. Linnuilla oli jo kevättä rinnassa ja eloisia olivat. Parhaat kuvat tulivat toiselta kiveltä kuin siltä kaikkein suosituimmalta ruokintapaikalta. Kivi itsessään ja taustan kuusen oksat loivat kauniit kulissit linnuille. Päivän päätteeksi poikkesimme vielä Saaronniemessä katsomassa meren sulamista. Sulat ulottuivat jo rantaan ja niissä käyskenteli muutamia kyhmyjoutsenpariskuntia ja niiden viimevuotisia poikasia.

Kuun lopulla kävimme Kuusistossa ja Järvelän kosteikolla. Järvelä oli vielä ihan jäässä ja ainoaksi havainnoiksi tuli läheisessä ojassa ollut sinisorsapari, jolla oli varmaan jo pesäntekosuunnitelmat menossa. Kuusistossa Röllipuku pääsi testiin kuvatessani pelloilla olleita joutsenia ja hanhia. Vaikea oli arvioida sen vaikutusta lintuihin, mutta eräs pikkulapsi luuli minua karhuksi hiipiessäni kohti lintuja.

Mustarastaskoiras.

Laulujoutsenia.

Huhtikuu

Huhtikuun alussa kävimme katselemassa vesilintuja Ruissalon Saaronniemessä. Sain kuvatuksi lokkeja kyhmyjoutsenia ja valkoposkihanhia. Parhaat kuvat sain kalalokeista. Kuvassa olevat linnut Aamu nimesi Beatleseiksi, kun niitä oli neljä ja pitivät kovaa ääntä.

Kuun puolessa välissä kävimme Järvelän kosteikolla. Aiempina vuosin kosteikko on kuhissut lintuja, ja niitä on helposti päässyt lähelle, mutta tänä vuonna kosteikolla on ollut hiljaista ja linnut liian kaukana kuvaamiselle. Nokikanoja saimme kuvatuksi ja yhtä västäräkkiä.

Kalalokkeja.

Nokikana.

Toukokuu

Kesäkuuna alkupuolella kävimme kameran kanssa Koroisten Kulttuuritilan ympäristössä katselemassa lintuja. Aamu oli aiemmin nähnyt alueella paljon fasaaneja, joita koetimme kuvata ja yhtä pariskuntaa pääsimmekin aika lähelle.

Loppiaisviikonloppuna tein usean päivän melontaretken Ahvenenmaalle. Ensimmäisenä aamuna vielä kustavin puolella leirisaaren läheisyydessä oli paljon lintuja: haahkoja, alleja, kyhmyjoutsenia, lapintiiroja ja lokkeja. Kuvasin niitä jonkun hetken ennen siirtymistäni Ahvenenmaan puolelle.

Fasaaninaaras.

Lapintiira.

Kesäkuu

Kesäkuussa oli kaikenmoista touhua ja vasta kuun loppupuolella kävimme ulkoiluttamassa kameraani ja Pippuria Ruissalon Saaronnimessä. Valkoposkihanhia oli runsaasti kuvattavaksi niin merellä kuin leirintäalueen nurmikoillakin. Niiden lisäksi saimme kuvattua kalatiiraa ja -lokkia. Myöhemmin illalla kävimme vielä samassa paikassa vanhan äitini kanssa. Sillä kertaa ei tullut otetuksi kameraa mukaan, vaikka ehkä olisikin pitänyt. Kahvilan ympäristössä päivysti lokkeja, joista olisi voinut saada kiinnostavia kuvia.

Valkoposkihanhia.

Kalatiira.

Heinäkuu

Heinäkuun alussa käytiin Aamun kanssa kokeilemassa haaskakuvausta. Koska aika ei riittänyt oman haaskan perustamiseen, niin hyödynsimme toriparkkirakennustyömaan nurkalla sijaitsevaa Valion jäätelökioskin, Cafe Einon ja Tori Burgerin yhdessä muodostamaa haaskapaikkaa. Paikan ehdoton plussa oli se, että kuvaukset saattoimme suorittaa samalla juustokakkua ja hyvää teetä nauttien.

Aamu oli käynyt Kuralan kylämäessä ja nähnyt siellä kohtuullisen pelottomia lintuja. Niinpä mekin eräänä aurinkoisena päivänä menimme sinne katselemaan perinnemaatilan lintuja. Parhaiten kuvattavaksi asettuivat varpuset, pikkuvarpuset ja haarapääsky.

Naakka.

Pikkuvarpunen.

Elokuu

Elokuu oli aika paljon touhua täynnä ja säät sateiset, joten ehdin vain kerran kuvaamaan lintuja. Käytiin Järvelän kosteikolla ja kun siinä ei paljoa lintuja näkynyt niin siirryttiin Littoistenjärven puolelle katselemaan lintuja. Kuiva kesä oli kuivattanut Järvelän kosteikkoa melkoisesti ja linnut liian kaukana kuvattavaksi. Littoistenjärvellä sentään nokikanapoikue antoi kuvata itseään, kun vaan hissukseen istui laiturilla ja seuraili niiden touhuilua.

Harmaahaikaroita.

Nokikana ruokkii poikasta.

Syyskuu

Syyskuun alkupuoli meni sairaalassa raskaissa hoidoissa. Kuun lopulla kävimme sitten tekemässä kolme pientä koiranulkoilutuslenkkiä Katariinanlaaksossa siinä sivussa kuvaillen lintuja. Ensimmäisellä kerralla kameran akku oli tyhjä, kun olin unohtanut sen päälle sairaalajakson ajaksi enkä ollut huomannut ladata sitä sen jälkeen. Linnut käyttäytyivät todella kesysti ja tulivat ihan väkisin hakemaan ruokaa tyhjästäkin kädestä. Riitti pelkästään se, että nosti sormen pystyyn. Seuraavalla kerralla kamera oli kuvauskunnossa ja linnut kylläisempiä, eivätkä ihan yhtä päälle käyviä.

Kolmannella kerralla otettiin myös vähän linnunsiemeniä mukaan ja Aamu saikin tärkeän roolin kuvauksissa ruokkia lintuja kädestä ja samalla houkutella niitä kuvauksellisten oksien lähelle. Kuvausten tuloksista voinee nähdä Aamun selviytyneen tehtävästä erinomaisesti. Pippuria sen sijaan ilmeisestikin liian läheltä siemeniä hakemaan tulleet tiaiset pelottivat kovinkin tai sitten se oli se niiden siipien pörinä, mitä harvoin pääsee noin läheltä kuulemaan. Yhtä kaikki, paluumatkan ensimmäinen kilometri taittui matalana häntä koipien välissä, kunnes hänkin vähän rauhoittui.

Sinitiainen.

Talitiainen.

Lokakuu

Lokakuun alussa kävimme kävelyllä Saaronniemessä Ruissalossa. Yksi kyhmyjoutsenperhe oli rannan tuntumassa ruokailemassa. Tikkoja, tinttejä ja hippiäisiä näkyi metsässä, mutta ei kuvausetäisyyksillä.

Kuun lopulla Turkuun, Forum Marinumin parkkipaikalle, ilmestyi erittäin kuvaajaystävällinen harvinaisuus, turturikyyhky, joten pitihän sitä minunkin käydä katsomassa, kun kerran tarjolla oli. Kävin yhteensä kolme kertaa sitä kuvaamassa noin tunnin kerrallaan. Tällä linnulla oli kyllä omintakeinen tyyli tehdä kuvaaminen hankalaksi. Kun olin puolitoista tuntia kytännyt sitä oksalla, niin päätti se lehahtaa maahan paremmin kuvattavaksi. Tietenkin kaikista maailman paikoista se valitsi paikakseen kamerani kolmijalan jalkojen välin. Jossain vaiheessa se tepasteli pois jaloistani ja uskalsin kävellä sen verta loitommaksi, että oli mahdollista sitä taas kuvata.

Kyhmyjoutsenpoikue.

Turturikyyhky.

Marraskuu

Marraskuun puolessa välissä kävimme jälleen ulkoiluttamassa Pippuria Katariinanlaaksossa. Tiaiset olivat tällä kertaa turhan vilkkaita kuvaamiseen. Sen sijaan sinisorsat olivat tulleet rantaan ja poseerasivat hyvin tammenrungollaan. Pippuri ei juuri sorsista perustanut, vaikka sorsat kävivät ruokailemassa aivan hänen vieressään.

Pari päivää myöhemmin kävimme taas Ruissalossa katselemassa lintuja. Saaronniemessä ei näkynyt kyhmyjoutsenia eikä sorsia, joten se oli vähän hukkareissu. Sitten päätimme käydä Kansanpuistossa, jossa näkemieni kuvien perusteella pitäisi olla hyvä ja kuvauksellinen ruokintapaikka. Aiemmin en ollut sitä löytänyt, mutta nyt se löytyi. Siellä sain kuvatuksi tikliparvea ja käpytikkaa. Viherpeippokin kävi poseeraamassa tiklin kanssa. Tinttejäkin olisi ollut tarjolla, mutten niitä juuri innostunut kuvaamaan, kun ei ollut juuri mahiksia parempaan kuin Katariinanlaaksossa.

Sini- eli heinäsorsanaaras.

Tikli ja viherpeippo.