Joulun alla oli pari upeaa päivää lyhyttä melontaretkeä varten. Retkeni tarkoitus oli olla enempi valokuvaus- kuin melontaretki. Haaveena oli saada kuvatuksi alkutalven tunnelmia saaristossa: jäisiä sekä huurteisia rantoja ja kaiken onnistuessa myös merisavua.
Kohteeksi otin Konungsskärin autiotuvan, mikä takasi hyvät olosuhteet kuivata melontavarusteita ja valokuvauksellisen ympäristön. Vesille lähdin Korpoströmistä, mistä oli vain reilun tunnin melonta saareen, vaikka automatka monine lauttoineen sinne olikin turhan pitkä.
Tyyni ja kylmä päivä.
Säätiedotus ennusti aurinkoisia päiviä. Pakkasta kymmenkunta astetta. Ensimmäisenä päivänä maltillista pohjoistuulta, mikä seuraavaksi päiväksi ennusteiden mukaan oli tyyntymässä. Olosuhteet merisavulle olisivat otolliset. Olin koko alkutalven seurannut meren jäätymistä ja vaikutti siltä, että vedet Korppoon ja Nauvon eteläpuolella olivat vielä sen verta lämpimiä, että niiden jäätyminen ei näillä pakkasilla olisi vielä ajankohtaista.
Menomatkalla saareen oli kohtuullisesti takatuulta ja aaltoja, jotka heittivät kajakin päälle vettä, mikä nopeasti jäätyi ohueksi glaseeraukseksi kajakin pintaan. Kymmenen asteen pakkanen ja tuuli, mikä maalla ei edes tuntuisi kylmältä, tekivät kelin vilakaksi. Hainkin matkalla tuulensuojaa Stora ja Lilla Södön saarista. Konungsskärin rantaan tullessa jäätä oli kertynyt sellainen sentin parin kerros, mutta aukkopeite irtosi vielä helposti kajakista. Aukkopeitteen jäätyminen kiinni kajakin kanteen on riski, mitä talvimelonnoissa aina pikkaisen mietin ja varon.
Birsskär.
Birsskär.
Birsskär.
Autiotuvassa pidin lyhyen evästauon, jonka jälkeen lähdin kuvaamaan saaria. Konungsskär on jo aikoinaan yhdistetty pienellä kävelysillalla viereiseen Birsskäriin, joten lähdin ensin kiertämään sen ympäri auringon viime säteiden osuessa saareen. Rantaviivassa oli aalloista jäätynyttä jäätä etenkin saaren pohjoisrannalla, mutta muuten sää ei kovin talviselta vaikuttanut.
Palatessani Konungsskärin puolelle aurinko oli jo laskemassa ja kuvasin jonkun auringonlaskun tunnelman ennen palaamistani autiotuvalle ja iltatoimien aloittamista. Täysikuu oli kirkas, joten tähtitaivaan valokuvauksesta oli turha haaveilla. Niinpä ilta kului ruokailussa, kämpän lämmityksessä ja kirjaa lukiessani. Luonnollinen pimeys sai unen tulemaan tunteja aiemmin, kuin kotona sähkövalon piirissä.
Auringonlasku, Konungsskär.
Auringonlasku, Konungsskär.
Huurteinen kajakki.
Aikainen nukahtaminen tiesi aikaista heräämistä, joten olin ulkona valokuvaamassa jo auringon ensimmäisten säteiden kajastaessa horisontissa. Ensin kuvasin auringonnousun valoja Konunngskärin rannoilla ja näköalakallioilla. Yön kosteus oli tiivistynyt kauniiksi kuuraksi rantakallioille.
Auringonnousu, Jäätä, Konungsskär.
Auringonnousu, kuutamo, Konungsskär.
Auringonnousu, jäinen ranta, Konungsskär.
Huurteinen rantakallio, Konungsskär.
Auringon noustua kunnolla ylös siirryin Birsskärin puolelle ja yritin kuvata merisavua, jota oli jonkin verran havaittavissa, mutta ei kovin voimakkaana. Merivesi oli ilmeisestikin joulukuun pakkasilla jäähtynyt jo liian kylmäksi ja ei enää tehokkaasti työntänyt kosteutta ilmaan. Pohjoisessa Korppoon pääsaari oli kuitenkin peittynyt sakeaan sumuun, mitä heikko pohjoinen tuulenvire toi merelle. Parhaat kuvat sainkin kuuraisista, varjoisista kallioista taustallaan aurinkoinen meri peittymässä sumuun.
Näkymä autiotuvan suuntaan, Konungsskär.
Huurteinen rantakallio, Konungsskär.
Huurteinen rantakallio, Birsskär.
Huurteinen rantakallio, Birsskär.
Puolilta päivin palasin tuvalle ja pakkasin varusteeni ja lähdin paluumatkalle. Melontakeli oli aivan satumaisen upea. Pakkasta kymmenkunta astetta, mutta oli täysin tyyntä ja kaksi aurinkoa lämmitti ihanasti.
Jo rannasta lähtiessäni jouduin turvautumaan jäänaskaleihin ja vetämään niillä itseäni ja kajakkiani paikoissa, mistä vielä eilen olin melonut. Birsskärin ja Konungsskärin välinen matala salmi oli saanut ohuen jääpeitteen. Korpoströmiä lähestyessäni alkoi jääpeite huolestuttavasti lisääntymään ihan leveillä ja syvilläkin vesialueilla. Katseellani etsin joutsenia ja muita vesilintuja löytääkseni avovettä. En halunnut turhaan käyttää kajakkiani ja melaani jäiden rikkomiseen, kun en ollut varma, kuinka paljon ne jään hankausta tositilanteessa kestäisivät.
Etukannen varustus: varamela, merikortti, kompassi ja jäänaskalit.
Aivan lähtöpaikalleni en selvinnyt, kun jäät Korpoströmin edessä olivat jo niin paksuja, että niiden rikkominen kajakilla ja melalla olisi ollut turhan hankalaa, mutta kuitenkin sen verta ohuita, että ne eivät vielä kantaneet kajakkiani. Onneksi pystyin kuitenkin rantautumaan rantakalliolle erään kesämökin lähellä. Mökiltä oli lopulta noin kilometrin kävely autolleni.
Retki oli upea päätös kuluneelle melontakaudelle. Melontakausi alkoi Konungsskärin autiotuvalta uudenvuoden yönä ja päättyi nyt juuri ennen joulua samaiselle autiotuvalle. Lopulliseksi melontakilometrien määräksi tälle vuodelle tuli lopulta 1032 km ja myös tavoite melomisesta vuoden jokaisena kuukautena tuli sekin täyteen.
Vastaa