Caj Koskisen kirjoituksen innostaman päätettiin Kristianin kanssa lähteä melomaan Mustionjokea Mustion ruukilta Billnäsin ruukille. Laivakoira Pippuri pääsi mukaan, koska tiedossa oli leppoisaa jokimelontaa avokanoottikaksikolla. Itse olisin ollut kiinnostunut lähtemään yksikölläkin liikkeelle, mutta yllättäen Kristian oli sitä mieltä, että logistiikka olisi kaksikolla helpompaa.
Sää oli mukava, aurinko vähän pilkotti ja lämmitti, lunta oli hieman maassa. Tuuli oli kohtalainen luoteistuuli, mikä pääsi kohtuullisen vapaasti puhaltamaan peltoaukeiden ylitse ja teki ilmasta hieman lämpötilaa kylmemmän. Parina edellisenä päivänä oli ollut pakkasta ja joki oli jo paikoin menossa jäähän. Vaikein jäätilanne oli Kirkkojärvellä minkä vasemmasta reunasta löytyi kuitenkin vielä sula kanava, josta pääsimme melomaan järven läpi.
Joki virtasi länsiuusimaalaisessa kulttuurimaisemassa. Rannoilla oli jonkin verran kapeita lehtimetsäalueita, mutta suurimmaksi osaksi rannat olivat peltoja ilman korkeita rantatöyräitä, joten joelta saattoi nähdä kauaksi. Parhaimmillaan maisemat olivat hieman yllättäen reitin lopussa Karjaan keskustan tuntumassa, missä joki virtasi puistoissa ja metsämaisemassa.
Reitin alkupäässä oli Junkarsborgin linnanrauniot, mistä kävijälle oli enää kovin vähän nähtävää. Selvin merkki asutuksesta oli vanha kaivo, mikä oli vielä suhteellisen helposti maastosta löydettävissä sekä linnan toiselle puolelle kaivettu kanava. Itse rauniot näkyivät vain heikkona maavallina maastossa. Onneksi paikalla oli taulu, mistä saattoi lukea tietoa linnasta ja sen historiasta, muuten olisi ollut vaikea hahmottaa näkemäänsä.
Lounastaukoa varten yritimme löytää tuulensuojaista sekä tietysti myös sellaista paikkaa, mihin pääsisi rantautumaan. Useampi lupaava kohde oli, mutta rantautuminen niissä tyssäsi liian paksuihin jäihin rannan tuntumassa. Lopulta rantauduimme Kirkkojärven itärannalle, missä oli kiva jyrkkä metsärinne syödä eväitä.
Luontohavainnoista hienoin oli ehdottomasti kuningaskalastaja eli kunkku, joka olikin minulle elämänpinna eli elis (= lintulaji, jonka näkee ensimmäisen kerran elämässään Suomessa). Tanskassa olen aikoinaan linnun nähnyt. Rantapelloilla oli laulujoutsenia laiduntamassa pienissä parvissa. Koskikarat olivat jo saapuneet joelle talvehtimaan ja Junkarsborgin koskella pääsimme seuraamaan niitä. Telkkiä oli joella runsaasti. Korppeja ja variksia lensi joen yli.
Paluun Billnäsistä autolle olimme suunnitelleet tekevämme taksilla, mutta lopultakaan meille ei selvinnyt, miten nykyaikana taksi pitäisi saada tilatuksi. Taksin satunnaiskäyttäjänä kaipaan sitä vanhaa aikaa, jolloin oli yksi selkeä numero, johon soittamalla taksin sai tilatuksi. Nyt soittelimme lukuisia taksiyrityksiä läpi, mutta kellään ei ollut autoa lähimainkaan ajossa. Kristian kyseli neuvoa satunnaisilta ohikulkijoiltakin, joilta saimmekin yllättäen kyydin lähtöpaikallemme. Olipa ystävällisiä ihmisiä!
Vastaa