Helmikuinen Nötö

Heti helmikuun alussa lähdin Nötöseen muutaman päivän reissulle yhteysaluksella. Tavoitteenani oli päästä vähän melomaan ja käydä lähisaarissa valokuvaamassa. Luistimetkin otin siltä varalta mukaan, jos olisin päässyt meloen Björköseen ja siellä sisäjärvellä luistelemaan. Säätiedotus lupaili pikkupakkasta ja heikkoa tuulta pari päivää. Viimeiseksi päiväksi oli luvassa kovaa tuulta, lähes myrskyä.

Kulunut talvi on ollut saaristossa lihasvoimin liikkuvan kannalta hankala. Joulukuusta saakka pintavesi on ollut lähellä jäätymispistettään. Yksi tyyni pakkasyö on riittänyt jäätämään meren yhdessä yössä, kunnes hetken päästä kova tuuli on taas hajottanut syntyneet jäät. Kestäviä jäitä ei ole päässyt muodostumaan ja melontasään ollessa hyvä meri on heti napsahtanut jäähän. Yhteysaluksella uskoin kuitenkin pääseväni tarpeeksi kauas, että meri olisi vielä laajalti sula.

Satelliittikuvien mukaan koko Saaristomeri pääsaarten eteläpuolelta oli jäätön. Tarkistin saaren jäätilanteen vielä lähtöä edeltävänä päivänä entiseltä opiskelijaltani, joka on ryhtynyt saaren kyläkauppiaaksi. Silloin jäätä oli vain hieman kylälahden pohjukassa. Tullessani yhteysalukselle kajakin kanssa esitti laivan henkilökunta epäilyksen kajakin järkevyydestä. Itse vakaasti uskoin ulkosaariston olevan vielä vapaa jäistä.  Hieman yllättäen edeltävänä yönä meri oli jäätynyt yhtenäiseen muutaman sentin jäähän Aspön-Nötön tasalle.

Majoitukseksi olin varannut kyläkauppiaalta Jurtan. Jurtta lämpeni pienellä kaasulämmittimellä ja luvalla sanoen se oli ehkä hieman viileä majoite tähän vuodenaikaan. Ei hän turhaan etukäteen varoittanut, että tähän aikaan vuodesta sitä vuokrataan vain harvoilla ja valituille henkilöille, jotka tunnetusti selviävät kylmässä. Olin toki varannut itselleni riittävän lämpimän makuupussin, joten kylmä minulle ei jurtassa tullut.

Ruokaa en ollut itselleni juuri mukaani kotoa ottanut olihan saaressa kauppa. Ymmärrettävistä syistä kaupan valikoima ei helmikuun alussa ollut ihan Turun markettien veroinen, mutta kyllä sieltä pätevät retkieväät kolmeksi päiväksi irtosi.

Kajakin olin ottanut mukaan, joten pitihän sitä päästä kokeilemaan pääsisikö sillä mihinkään. Heti rantaan päästyäni vein tavarani jurttaan ja vaihdoin kuivapuvun päälle. Rannassa laskin kajakin vesille ja lähdin seuraamaan yhteysaluksen tekemää railoa, josko sitä olisi päässyt merelle, missä yhteysaluksesta olin nähnyt sulapaikkoja.

Noin kilometrin matkan pääsin, kunnes jäät sulkivat kulkuni. Koetin, josko olisin jäänaskaleilla pystynyt vetämään itseäni jäällä eteenpäin, mutta se oli liian raskasta ja voimani tyrehtyivät heti alkuunsa. Pitäisi olla tehokkaammat jäätyökalut käytössä. Vaikka kajakilla noita jäitä ei enää saanut rikotuksi olisivat ne kävelijälle olleet liian heikkoja. Niinpä hetken leikin kajakillani jäissä, minkä jälkeen palasin lievästi pettyneenä rantaan.

Ei auttanut kuin tyytyä kiertämään Nötötä kävellen ympäri ja keskittyä sen mökittömiin rantoihin, joita vain oli valitettavan vähän. Onneksi edellisenä viikonloppuna oli satanut ohut lumikerros. Lumikerroksen alta kuultava maa, vaihtelevasti jäätynyt meri ja paikoittaiset sulavesialueet toki tekivät maiseman talvisen kauniiksi valokuvata.

Illalla teimme lyhyen kierroksen kauppiaan kanssa kylillä. Kävimme katsomassa lähimaisemia, kirkkoa, vesipistettä ja hänen hevosiaan, jotka laidunsivat kirkon läheisyydessä. Illan pimetessä palasin jurtalleni ja sovimme lähtevämme aamulla yhdessä ulkoiluttamaan hänen koiriansa, ja samalla hän esittelisi saaren kauneimpia rantoja ja polkuverkostoa.

Öiseen aikaan saaressa oli komean pimeää kahta radiomastoa lukuun ottamatta. Jos en olisi ollut niin laiska lähtemään öiselle kävelyretkelle saaren lounaiskärkeen, olisi voinut oilla hyvät olosuhteet tähtitaivaan kuvaamiseen.

Aamulenkki suuntautui saaren lounaiskärkeen Grimsholmiin, missä meidän tiet erkanivat hänen palatessaan kylille ja minun jäädessä kiertelemään niemenkärkeä pariinkin otteeseen. Kylille palasin Södernäsetin kautta, missä oli sula salmi, johon yksinäinen kyhmyjoutsen oli jäänyt talvehtimaan.

Illalla lähdin kävelemään saaren pohjoisosiin. Tavoitteenani oli Mjöö sund ja laulava kivi, mutta lopulta ilman karttaa päädyin kuitenkin Norrnäsetiin. Ilta alkoi hämärtyä ja ei ollut enää järkeä jatkaa matkaa pohjoiseen, joten palasin Jurtalleni.

Seuraavan päivän myrsky sitten hajoittikin jäät monin paikoin saaren ympäriltä. Yli 15 m/s puhaltanut tuuli ei kuitenkaan innostanut lähtemään jääkylmän veden ja irtojäälauttojen sekaan. Ehkä ensi kerralla melontaa sitten paremmalla tuurilla.

Etsin siis kartasta mökitöntä tai vähämökkistä rantaa ja toivoin samalla pääseväni avoimen veden ääreen. Suuntasin alkuun kulkuni saaren luoteisosiin Långnäsiin ja Lenholmiin. Aivan mökittömiä nuo rannat eivät olleet, mutta mökkien väliin jäi kohtuullisesti rakentamatontakin rantaa. Pääsin kuvaamaan kohtuullisen läheltä viimevuotista kyhmyjoutsenpoikuetta Lenholmin rannassa olleessa pienessä sulassa.

Iltapäivällä pimeän jo puskien päälle ehdin vielä lyhyesti käväistä itärannalla Hästvikissä, missä oli enempikin rakentamatonta rantaa. Saaren itäpuoli olikin laajalti jäässä, mutta en lähtenyt testaamaan sen kestävyyttä vaan tyydyin kuvamaan maisemia saaren rannasta.

Viimeisenä aamuna aikaa ei juuri muuhun ollut kuin pakata kamat ja lähteä laivalle. Laiva oli etuajassa, koska sillä ei ollut tarvetta pysähtyä Jurmossa tai Aspössä, vaan se tuli suoraan Utöstä. Ihan täydellä kaasulla se ei tullut, jottei olisi ollut likaa etuajassa.

Lintuhavainnot olivat pääsääntöisesti saariston tavallisia talvilintuja. Joutsenia oli sulapaikoissa kumpaakin lajia. Avoimilla alueilla oli Isoja telkkäparvia ja isokoskeloita. Merikotkia näkyi normaalin tapaan varisten ja korppien ohella. Erikoisin havainto oli kylän peltoaukeilla aikaansa viettänyt hiirihaukka.

Kajakki ei tainnut olla tällä kertaa voittajan valinta. Mutta kaikesta huolimatta tässäkin kuussa päästiin vesille.