Maaliskuussa paine päästä merelle kunnon retkelle oli jo kasvanut niin kovaksi, ettei auttanut kuin laskea kajakki vesille. Säätiedotuskin lupasi aurinkoista, lämmintä ja kohtuullista tuulta. Leudot säät olivat sulattaneet jäät monin paikoin ja satelliittikuvista saatoin nähdä Korppoon ja Nauvon eteläpuolisten alueiden jo vapautuneen jäistä suojaisia saarten välejä lukuun ottamatta. Olosuhteet olivat siten mitä parhaimmat hienolle melontaretkelle.

Tavoitteeksi otin kauniin Stora Hästön saaren Korppoon eteläpuolella ja lähtöpaikaksi Nauvon pääsaaressa olevan merivartioston käyttämän rannan. Ilta oli jo pitkällä, kun pääsin lähtemään liikkeelle, joten en melonut kuin runsaan kilometrin, kun jo pimentyvä ilta pakotti minut leiriytymään. Tein leirini Snäckön saareen upeaan haavikkoon, mikä oli sopivasti riittävän kaukana lähimmistä mökeistä.

Aikainen aamu, Getudden.

Aamu-usva, Getudden.

Aamu-usva, Getudden.

Aamu-usva, Getudden.

Ennen rantautumistani näin pienen näätäeläinten lauman lähietäisyydeltä sukeltelevan ja saatoin jopa kuulla niiden ääntelevän toisilleen. Äänten ja käytöksen perusteella päättelin niiden olevan saukkoja, vaikka kooltaan vaikuttivat hieman pieniltä saukoiksi. Hirveän arkoja eivät olleet ja tuntuivat viihtyvän vedessä.

Leiripaikallani ilta ja aamu olivat tulvillaan lintuja: telkkiä, isokoskeloita, uuttukyyhkyjä, joutsenia, merikotka. Haavikossa poikkesivat soidintamassa palokärki, käpytikka ja harmaapäätikka.

Aamu valkeni sumuisena, mikä sakeni tiiveimmäksi juuri auringon nousun hetkelle. Lämpö oli pakkasella ja saatoin nähdä meren vähitellen jäätyvän leiripaikkani edustalta aikaisen aamun hetkinä. Sumuinen aamu oli tavattoman kaunis ja kiertelinkin leiripaikan kallioilla kuvaten siitä useampia kuvia. Pitkähkön aamiaisen jälkeen lähdin vesille vasta auringon jo sulattaessa yön jäädyttämiä vesiä.

Kalliomännikkö, Getudden.

Haavikko, Getudden.

Leiripaikan ranta, Getudden.

Aamun jälkeen lähdin melomaan kohti Stora Hästötä. Aurinko oli jo sulattanut rannan ja kajakkia ei juurikaan tarvinnut käyttää jäänmurtajana. Fagerholman merivartioaseman kohdalla Baldur tuli vastaan ja jouduin hetken odottelemaan ennen väylän ylitystä. Suojaiset saarten välit olivat vielä paksussa jäässä, joten suuntasin avoimille vesille Lohmin ja Verkoholmin saarten eteläpuolelle. Verkhomissa pidin lyhyen evästauon ja nautin kevätauringon lämmöstä tuulensuojaisessa kallionkolossa.

Verkholm.

Stora Hästö

Illansuussa saavuin Stora Hästöseen, jonne pystytin teltan ja nautin iltapalan. Iltapalan jälkeen lähdin lyhyesti kiertämään saarta ja löysin nuotiopaikalta tutun kajakin: Pasi oli lähtenyt reissuun minun someviestini houkuttamana. Itse melojaa en nähnyt missään, mutta kännykän soittoääni paljasti hänen piilopaikkansa. Illan keittelimme yhdessä leiripaikani tuntumassa ja valokuvaus jäi välistä, vaikka auringonlasku olisikin ollut kaunis.

Aikainen aamu oli edellispäivän tapaan upea. Tällä kertaa lähes täysi kuu painui horisontin taa auringon noustessa ja auringon ensi säteiden värjätessä taivaan violetin eri sävyillä kuun suunnassa. Otin muutaman kuvan heti leiripaikan läheisyydestä. Teeri piti soidinpulputustaan jossain lähikallioilla. Muuten laululinnut olivat vielä melko hiljaisia. Pasi oli vielä syvässä unessa, joten palasin aamiaiselle teltallani.

Kuun lasku, Stora Hästö.

Kuun lasku, Stora Hästö.

Auringonnousu, Stora Hästö.

Auringonnousu, Stora Hästö.

Auringon noustua ja päivän hieman lämmettyä lähdin uudestaan kiertelemään saarta. Nyt Pasikin oli herännyt ja hän lähti esittelemään saaren hienoimpia paikkoja, olihan hän vieraillut saarella paljon useammin kuin minä. Melko pitkään kiertelimme saarta, kunnes oli pakko jo lähteä vesille, että ehtisi ennen pimeän tuloa takaisin autolle.

Leiripaikan lahti, Stora Hästö.

Leiripaikan lahti, Stora Hästö.

Stora Hästö.

Paluumatkalle lähdimme Pasin kanssa samaa matkaa, mutta vajaan neljän kilometrin jälkeen tiemme erosivat hänen jatkaessa kohti Korppoströmiä minun suunnatessa matkani Nauvon pääsaarelle. Merivartioaseman kohdalla kohtasin jälleen Baldurin joka tuli takaani ja kohta sen ohitettua tuli vastaan iso rahtilaiva, jonka mentyä pääsin vasta ylittämään väylän. Hieman jännittävä paikka tuo rahtilaivan kohtaaminen oli, koska se ohitti minut melko läheltä ja tilaa tai aikaa väistää lähemmäs saarta ei ollut.

Paluumatkalla vihdoin näin yksinäisen allin. Olin niin toivonut näkeväni niitä jo isoina parvina, mutta tyytyminen oli nyt yhteen koiraaseen. Muuten näkemäni vesilinnut olivat niitä tavallisia. Telkät ja isokoskelot olivat runsaimpina. Molemmat joutsenlajit olivat jo saapuneet, jos koskaan olivat muuttaneetkaan. Merimetsot ja haahkat olivat jo saapuneet.