Aprillipäivän jälkeisen viikonlopun sää vaikutti hyvältä melontaan. Lämpötilaennusteet olivat nollan tuntumassa ja pohjoistuuli maltillista. Niinpä suuntasin vesille. Kustavin suunnalla saarten väleissä oli vielä paljon jäitä, joten päätin lähteä Saaristomerelle Dragsfjärdin suuntaan.

Työpäivän jälkeen ei liikoja ollut aikaa meloa ennen pimeäntuloa, joten ajoin Ekhamnin satamaan, josta olisi lyhyt matka kuvankauniille Sandön harjusaarelle. Ilta oli jo melko pitkällä, kun saavuin lähtösatamaani. Lahti oli vielä jäässä, mutta lähtöpaikastani oli pieni railo avoveteen, jota pitkin pääsin hyvin vesille. Lahden suulle oli itätuuli kasannut jäälauttoja, mutta ne pääsin helposti kiertämään.

Jäähileitä.

Auringonlasku.

Lairipaikan ranta illalla.

Aurinko oli jo ehtinyt laskea saapuessani leiripaikan rantaan Sandössä. Muita vesilläliikkujia ei näkynyt, joten tällä kertaa olisin saarella yksinäni. Tein nopean iltakävelyn saaren tunnetuimpaan kuvauspaikkaan: itäriutan, Sandö åsenin, kärkeen, josta kuvasin pakolliset kuvat. Pohjoistuuli oli kasannut riuttaa vasten ohuita jäälauttoja, jotka peilasivat auringonlaskun värejä ja kertoivat kuvien otetun aikaisin keväällä.

Sandö åsen iltamyöhällä.

Sandö åsen iltamyöhällä.

Jäähileitä rannassa.

Auringonnousu, Sandö.

Yö oli vielä pimeä ja pitkä, joten ehdin aamulla hyvin herätä ennen auringonnousua. Päätin ottaa sen vastaan saaren etelärannalla, missä kuvasin useampia maisemakuvia sekä telkkiä, jotka uiskentelivat saaren rannan tuntumassa.

Sandön eteläranta.

Sandön eteläranta.

Sandön eteläranta.

Telkkiä.

Sandön pohjoisranta.

Tallören.

Vielä ennen aamiaista lähdin kiertämään saaren ympäri. Pohjoisrantaa pitkin kävelin länsiriutalle, missä muuttavat joutsenet oleilivat pienessä parvessa: muutama laulujoutsen ja useampia kyhmyjoutsenia. Jäin istuskelemaan rauhaksilleen rannalle ja kuvailin joutsenia, jotka eivät juurikaan minuun kiinnittäneet huomiota. Etelärantaa pitkin palasin leiripaikalleni aamiaiselle.

Metsähallitus oli suorittanut viime talvena hoitotoimenpiteitä ja harventanut saaren metsiä. Onneksi hakkuut eivät olleet pilanneet maisemaa samoin kuin muutamassa aiemmin näkemässäni kohteessa. Kunhan puu- ja risukasat saadaan saaresta poistetuksi ilman maaperän tuhoamista niin toimenpiteiden voi sanoa tehdyn taiten.

Kyhmy- ja laulujotsenten sekaparvi.

Kyhmyjoutsenia.

Laulujoutsenpari.

Laulujoutsenpari.

Laulujoutsenpari.

Kolmas joutsen liittyi seuraan.

Kolmas joutsen liittyi seuraan.

Kolmas joutsen liittyi seuraan.

Joutsenet lähtivät lentoon.

Pitkän aamiaisen jälkeen purin leiriäni ja huomasin, jonkun eläimen sukeltelevan leiripaikan edustalla. Ensi vilkaisulla luulin sen olevan joku lintu, mutta tarkempi tarkastelu osoitti sen olevankin harmaahylje. Se ilmeisestikin kalasteli pitkään leiripaikan läheisen niemen kärjessä olevalla matalikolla. Säännöllisin väliajoin se kävi pinnassa hengittämässä.

Aina kun hylje sukelsi, niin hiippailin vähän lähemmäksi. Onnistuin vähitellen hiipimään kuvausetäisyydelle ja sain kuvatuksi ensimmäiset kuvani elävästä hylkeestä. Se jatkoi kalastelua pitkään vielä senkin jälkeen, kun olin jo niemen kärjessä kuvaamassa niin lähellä, kuin uimatta oli mahdollista. Useimmiten se työnsi vain kuononkärjen pintaan, mutta muutaman kerran se myös katseli ympärilleen.

Harmaahylje eli halli.

Harmaahylje eli halli.

Harmaahylje eli halli.

Pitkälti puolen päivän jälkeen päätin vaihtaa leirisaarta etelämmäksi, johonkin itselleni uuteen paikkaan. Luoteistuuli oli hieman voimistunut, joten hain saarten välistä tuulensuojaa. Matkalla näin hallin sukeltelevan edelläni. Illalla kävin kiertämässä Norra Benskärin etelän kautta ympäri ennen nukkumaan menoa ja aamulla tein toisen kierroksen pohjoisen kautta.

Norra Benskär.

Norra Benskär.

Norra Benskär.

Ennen kotimatkaa kävin Södra Benskärillä katselemassa paikkoja kuvasin sieltäkin muutaman maisemakuvan. Kävin myös saaren eteläreunalla paikassa, jossa olimme käyneet kesällä 8 vuotta sitten Saaristomeren melojien kesäretkellä.

Paluumatkalla tuuli olikin noussut jo melko kovaksi, mikä näin kylmien vesien aikaan ei tunnu niin kivalta. Norsstön pohjoispuolella aallokko alkoikin olla jo keskittymistä vaativaa. Päätin kiertää Högholmenin saaren ja hakea sen takaa hieman tuulensuojaa. Suunnitelma oli vähällä epäonnistuakin sillä Högholmenin takana oli vielä runsaasti jäitä, mutta niiden välissä oli sentään railo, mitä pääsin kulkemaan. Tultuani saaren takaa pois aallokkoon oli edessä vielä jännittävä ristiaallokko-osuus, kun Purunpään pystysuorat kallioseinät heijastivat meren aallot takaisin.

Södrä Benskär.

Södrä Benskär.

Södrä Benskär.

Vaikka öisin olikin ollut pakkasta ja tyyntä ei Ekhamnin jäätyminen paluumatkaksi aiheuttanut ongelmaa. Iltapäivien navakka luoteistuuli oli työntänyt jäät aivan lahden pohjukkaan.

Saariston luonto alkoi selvästikin herätä kevääseen, vaikka sää olikin kylmää. Molemmat joutsenlajit päivystivät sankoin joukoin merellä. Telkkiä ja isokoskeloita oli paljon liikkeellä, yhden tukkakoskeloparinkin näin. Merikotkia lenteli vähän siellä sun täällä, Purunpään päällä liiteli peräti neljä kotkaa. Haahkoja kuului ja näkyi muutamia, mutta kovin vähäisiä vielä olivat. Meri- ja harmaalokkeja näkyi runsaasti. Meriharakat pitivät omaa mekkalaansa rannoilla. Palokärjet olivat saarissa aktiivisia, kuten korpit ja variksetkin. Peipot lauloivat jo kevättä.