Toukokuuhun osui yksi vapaa viikonloppu, jonka päätin ottaa vastaan Ahvenanmaalle meloen. Muitakin melojia oli lähdössä samaan suuntaan ja olimme sopineet tapaavamme perjantai-iltana Hamnskärissä Kihdin länsilaidalla. Osa porukasta oli päässyt lähtemään reilusti aikaisemmin ja viimeiset tulivat leirisaareen vasta myöhään illansuussa. Itse meloin itsekseni siinä jossain puolivälissä, juuri sopivasti nauttiakseni Kihdin kohdalla ihanasti tyyntyneestä säästä. Lopulta meitä oli kuusi melojaa viettämässä kevättä Ahvenanmaalla.
Jo menomatkalla pääsin katselemaan vesilintuparvia. Haahkoja oli vielä runsaasti liikkeellä. Kustavin puolella näin ja kuulin alliparven, mikä on yksi kevään odotetuimmista lintuhavainnoista. Hamnskäristä käsin pääsin katselemaan molempia koskelolajeja sekä pilkkasiipiä. Molempia joutsenlajeja näkyi ja kuului, vaikka enemmistö olikin kyhmyjoutsenia.
Ilta oli kaunis ja tyyni. Leiripaikalta oli hienoa katsella ja valokuvata laskevaa aurinkoa, joka peittyi lopulta lännestä saapuviin pilviin. Seuraavana aamun heräsin aikaisin ja lähdin valokuvaamaan aamuista maisemaa. Aamu valkeni lähes pilvisenä, heikossa etelätuulessa, joten leirin puoli saaresta oli tyvenessä. Koillistaivaalla auringon suunnassa oli ohuempaa pilvisyyttä, joten saatoin hetken nähdä nousevan auringon ennen sen peittymistä pilviin. Myöhemmin aamupäivällä pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paahtaa pilvettömältä taivaalta.
Palatessani leiriin, myös muut alkoivat heräillä. Pidimme pitkän aamiaisen, jonka lomassa kuvasin leiripaikan edustalla kalastelevaa tiiraa ja ohi lentävää naurulokkia. Muut kävivät bongailemassa pikkutikkaa, jonka olin havainnut saaren sisäosissa. Saaren laajat koivikot olivat hiirenkorvalla ja pensaikkojen pikkulinnut jo saapuneet. Pajulintu ja peippo lauloivat säveltään. Mustapääkertun ja hernekertun laulu kuului leiripaikalle. Kovinta ääntä pitivät laulu- ja mustarastaat. Myös harmaapäätikka asusteli saaressa. Nuolihaukan näin lentävän saaresta naapurisaareen aikaisin aamulla.
Sunnuntaiksi oli luvassa melko kovaa luoteistuulta, joten päätimme palata Kihdin toiselle puolen jo lauantaina. Sitä ennen kiersimme kuitenkin Norrön saaren ympäri. Kihdin ylitykseen satuimme juuri tuulen ollessa iltapäivällä kovimmillaan, luoteistuulta 8-9 m/s. Tuollainen tuuli nostaa ihan merkittävän aallokon Kihdille, joten siinä kohdassa sai jo keskittyä melomiseen ja samalla nauttia aallokosta. Norrön pohjoispuolella olimme jo hieman saaneet totutella aaltoihin.
Matkalla koetin kajakilla lähestyä paria kivellä istuvaa tiiraa varmistaakseni niiden lajimäärityksen. Hiljalleen lipuvan kajakin linnut päästivät hyvin lähelle, riittävän lähelle, jotta saatoin paljain silmin erottaa lapintiiran punaisen nokan kärjen. Harmi vaan, että en oikein kajakista rohkene lintukuvauskameraani käyttää. Muuten matkalla näkyi merikotkia vähän siellä täällä. Rannoilla näkyi meriharakoita, rantasipejä ja punajalkavikloja.
Yöksi tulimme suojelualueen ulkopuoliseen Lasklopin saareen. Leirisaarena se ei kyllä ollut Hamnskärin veroinen ja saaren lähellä olevat kalanviljelykassit eivät oikein innostaneet maisemakuvaukseen. Lintuja sain kuitenkin illalla saaren edustalla jonkun verran kuvatuksi. Kyhmy- ja laulujoutsenilla oli jotain reviiririidan tapaista ja sain kuvatuksi useamman kuvan laulujoutsenparista, jotka näyttivät häätävän kyhmyjoutsenet kauemmaksi. Illan jo pimennyttyä kokeilin vielä kuvata ohilentäviä lapintiiroja, räyskää ja isokoskeloa, mutta vaatimattomin tuloksin. Varpushaukka nopeaa lentoa saaresta toiseen en ehtinyt edes yrittää kuvata.
Tuuli nousi viimeiseksi päiväksi kuten oli ennustettu, ja meille ei juuri jäänyt muuta kuin palata takaisin autoille normaalia reittiä ja päättää retki näiltä osin tähän. Kuva tuuli ei innostanut mihinkään Katanpään kiertoihin tuulen puolelta. Paluumatkaa piristi Kalasääksi pariskunta, joka lenteli kajakkiemme yläpuolella. Olisikohan pesä ollut lähistöllä. Vielä kotimatkalla näin auton ikkunasta hiirihaukan.
Vastaa