Kesän lopulla toimin apuohjaajajana Saaristomeren Melojien melontaretkellä Saaristomeren kansallispuistossa. Loppukesän sinilevätilanne oli saaristomerellä poikkeuksellisen huono ja aivan viime metreille suunnittelimme retken siirtoa pohjoisemmaksi puhtaampien vesien äärelle. Kaikesta huolimatta lähdimme liikkeelle Kasnäsin rannasta, missä paksu sinilevälautta peitti osittain lähtöpaikkamme hiekkarannan. Kovat tuulet kuitenkin hajottivat sinilevät mereltä muutamassa päivässä ja sinilevistä ei juuri haittaa alun jälkeen ollut.
Ensimmäiset kaksi yötä vietimme Sandössä ja niiden välisen päivän siivosimme Sandön rantoja roskista. Sandön länsipuolen hiekkarannoille tuuli oli tuonut paksun levämassan, jonka haju oli melko kuvottava. Leirimme perustimme hajumatkan päähän tuosta rannasta. Kun tuli aika siirtyä Sandöstä eteenpäin, lähestyvä ukkosmyrsky siirsi lähtöämme muutamalla tunnilla. Myrskyn laannuttua sää oli erinomainen siirtyä pohjoiseen Höglandiin, jossa niin ikään yövyimme kaksi yötä. Höglandista siirryimme viimeiseksi yöksi Södra Benskäriin hienossa tyvenessä säässä.
Melontaretken päivät olivat melko työntäyteisiä ja aikaa ei hirveästi kuvaamiselle jäänyt. Niinpä parhaat kuvaushetket olivatkin myöhäisiä iltoja, aamuisin en tullut heränneeksi niin aikaisin, että silloin olisin ehtinyt käydä kuvaamassa. Auringon laskut Sandössä olivat varsin komeat ja itäisen riutan kärjestä ja Tallörenin suuntaan sain mielestäni hienoja kuvia. Samoin kolmannen päivän ukkosmyrsky tarjosi kauniita pilvimaisemia. Sandön jälkeen taivas selkeni ja kauniita pilviä ei enää samalla tavalla ollut, joten kuvaaminenkin jäi vähäiseksi.
Vastaa