Tämä talvi ei paljoa ole tarjonnut mahdollisuuksia talviaktiviteetteihin Etelä-Suomessa. Tein kuitenkin parin oppilaan kanssa yhden yön talviretken Seitsemisen kansallispuistoon, jossa tarkoituksemme oli kokeilla lumikammissa yöpymistä. Lunta oli kymmenkunta senttiä ja lämpötila nollan tietämillä, joten olosuhteet kammin rakentamiseen eivät olleet missään tapauksessa parhaat mahdolliset. Päätimme kuitenkin epäonnistumisenkin uhalla yrittää, olihan pelkkä lumikammin rakentaminen mielenkiintoinen kokemus.

Valmis kammi rannalta käsin.

Rakennuspaikaksi valittiin Haukilammin nuotiopaikka. Rakentaminen aloitettiin keräämällä jäältä iso kasa lunta lammen rannalle. Mukanamme oli kaksi tavallista lumilapiota, joilla kolmelle hengelle riittävän suuren kasan tekemiseen kului kutakuinkin puolitoista tuntia. Kasan valmistuttua taputtelimme sen sopivan muotoiseksi ja tökimme sen täyteen noin kolmenkymmenen sentin mittaisia tikkuja.

Lumen lapionnissa oli puolentoista tunnin työ.

Tämän jälkeen jätimme sen asettumaan ja jäimme toivomaan säätiedotuksen lupaamaa pakastumista. Tässä välissä teimme muutaman tunnin lenkin ja kävimme tutustumassa Koveron perinnetilaan ja Multiharjun metsäalueeseen sekä keittelimme päivällisen.

Kammin tikutusta.

Päivällisen jälkeen alkoi käydä selväksi, ettei sää tästä enää merkittävästi kylmenisi, joten aloimme kaivaa lumikammia ontoksi.  Alkuun yksi kaivoi kammista lunta ulos ja loput nostivat lunta kulkuaukon reunoille käytäväksi. Kammin suuretessa oli mahdollista myös toisenkin mennä sisälle kaivamaan, jolloin valmistuminen nopeutui huomattavasti.

Kaivaessa kävi ilmeiseksi, kuinka oleellisia tikut olivat. Ilman niitä olisi ollut aivan mahdotonta arvioida milloin oli niin lähellä kammin seinää, että oli syytä lopettaa kaivaminen. Kun sisätila oli saatu kaivettua valmiiksi puolipallon muotoiseksi holviksi, teimme peräseinälle vielä pienen ilmanvaihtoreiän ja sen viereen hyllyn kynttilää varten. Lunta ei ollut tarpeeksi, jotta olisimme saaneet makuutilan oviaukon yläpuolelle ja näissä lämpötiloissa se tuskin olisi ollut tarpeenkaan.

Kuva sisältä: kynttilähylly ja ilmastointireikä.

Yö lumikammissa sujui vaihtelevasti. Illalla ennen nukkumaan menoa, kun sisällä oli liikettä, sen lämpimyys ulkoilmaan oli aistittavissa. Peloistani huolimatta se ei myöskään rojahtanut niskaamme. Itse asiassa se ei juurikaan, oviaukon yläreunaa lukuun ottamatta, painunut yön aikana. Ilma kammissa vaihtui hyvin ja ensimmäisen kynttilän sammuttua en enää sytyttänyt toista. Itselläni yö oli lämmin ja miellyttävä, mutta toisessa reunassa nukkunut opiskelija oli palellut yön. Hän tosin oli ilmeisestikin liukunut hieman pois makuualustoiltaan.