Turun seudun lintukuvauspaikkoja

Kaksi vuotta sitten aloin kuvaamaan lintuja uudestaan pitkän tauon jälkeen. Tällä välin kuvaustekniikka oli muuttunut ratkaisevasti helpommaksi digitaalikameroiden myötä: kuvatessa ei tarvinnut ajatella filmin hintaa ja pimeinäkin päivinä pystyi kuvaamaan vikkeliäkin lintuja. Keväällä vaihdoin vielä vanhan käsitarkenteisen objektiivini vastaavaan auttomaattitarkenteiseen, jonka jälkeen olen saanut nauttia automaattitarkennuksen iloista, ja kuvanvakaimen myötä jalustaakaan ei ole aina tarvinnut kantaa mukanaan.

Yhtä intensiivistä kuvaamiseni ei ole ollut kuin 30 vuotta sitten piilokojuineen ja pitkine valmistautumisineen erämaan arkojen lintujen kuvaamiseen. Nyt olen kuvannut lähiympäristöni lintuja paikoissa, missä ne ovat jo tottuneita ihmisiin ja siten valokuvaaminen on ollut mahdollista ihan vaan rauhassa istuskelemalla tai seisoskelemalla.

Tavoitteena viimevuotiseen tapaan oli saada jokaisena kuukautena vähintään yksi hyvä lintukuva. Pyrin nyt erityisesti käymään kuvaamassa niinä kuukausina, joina kuvasato viimeksi jäi niukaksi. Tyttärelleni olin ostanut lahjaksi lintu­kuvaukseen sopivan kameran, joten monissa paikoissa kävimme yhdessä kuvaamassa. Tähän julkaisuun olen koonnut vuoden parhaita lähialueen otoksia järjestettynä kuvauspaikkojen mukaan.

Ruissalon kansanpuisto

Vuosi sitten syksyllä lopulta ’löysin’ Ruissalon Kansanpuiston lintujen ruokintapaikan, jota pidetään yllä talvikaudella. Kesäksi ruokinta-automaatit kerättiin pois. Paikka on varmastikin yksi Turun parhaista paikoista kuvata talvilintuja, ja sen ovat monet muutkin huomanneet. Aika harvoin siellä yksin tarvitsi olla. Pitkin viime talvea ja nyt jo kuluvaakin talvea olen käynyt siellä seisoskelemassa kameran kanssa.

Lajistollisesti paikka on varsin monipuolinen. Tali- ja sinitiainen, viherpeippo, viher- ja pikkuvarpunen, tikli, mustarastas ja käpytikka ovat paikan vakiovieraita. Järripeippo, peippo, kottarainen, räkättirastas, harakka ja närhi olivat satunnaisempia vierailijoita.

Kesäkaudella kansanpuistoa ympäröivät pellot ovat valkoposkihanhien suosiossa ja etenkin syysmuutolla voi hiekkarannalta löytää kahlaajia.

Katariinanlaakso

Katariinanlaakso on toinen helppo paikka käydä kuvaamassa pikkulintuja ruokinnalla. Luontopolun varressa muutamia kiviä ja ruokinta-automaatteja, joille ohikulkijat käyvät jättämässä linnuille ja oraville ruokaa. Ruokaa noilla paikoilla on ympäri vuoden, mikä on kesyttänyt alueen linnut ja oravat hakemaan ruokaa jopa ihmisten kädestä. Luonnon kannalta olisi varmaan fiksumpaa olla ruokkimatta niitä kesällä, kun luonnostakin löytyisi niiden luonnollistakin ruokaa.

Lajisto ei ollut ihan niin runsas kuin Ruissalossa. Tali- ja sinitiainen olivat tavallisimpia lajeja. Käpytikka ja mustarastas olivat myös tavallisia. Kesäkaudella myös peippo ja sepelkyyhky kävivät usein ruokinnalla. Yksittäinen punarinta myös talvehti paikalla ja hyvällä onnella saattoi nähdä puukiipijän ja kuusitiaisen.

Saaronniemi

Keväällä meren sulettua kävimme useita kertoja Aamun kanssa Saaronniemessä katselemassa merilintuja: haahkoja, valkoposkihanhia, kyhmyjoutsenia, meriharakoita, lokkeja ja tiiroja. Veden ollessa vielä kylmää ei paikalla häiriöksi asti liikkunut muita ihmisiä. Erityisesti niemen kärjessä oleva pieni poukama mataline vesineen houkutteli kahlaajia, hanhia ja lokkeja kuvattavaksi. Tarvitsi vain jäädä rannalle hiljakseen istuskelemaan. Kesemmällä rannat sitten täyttyivät ulkoilijoista, kalastajista sekä leijalautailijoista ja ihmisten häiriö ajoi linnut paikalta pois.

Topinoja

Erään Järvelään suuntautuneen tuloksettoman kuvauskeikan päätteeksi päätimme Aamun kanssa poiketa kotimatkalla Topinojan kaatopaikalla, josko sieltä saisi jotain lokkeja kuvatuksi. Paikka osoittautui erinomaiseksi paikaksi juuri lokkien kuvaamiseen ja palasimme syksyn mittaan sinne vielä muutamia kertoja. Ensimmäisellä käynnillä olimme onnekkaita ja näimme haarahaukan, mikä oli minulle ensimmäinen havainto Suomen alueella.

Tietenkin paikassa on tärkeää toimia siten, ettemme häiritse siellä työtään tekevien arkea. Pyrimme kuvaamaan paikoissa, joissa ei ollut aktiivista toimintaa ja pysäköimään automme paikkaan, missä se ei olisi työkoneiden tiellä.

Aktiivisen alueen takana oli laaja asfalttikenttä, jolla ei nyt näkynyt kaatopaikan toimintaa. Muutama vesilammikko siellä keräsi ympärilleen lokkeja ja varislintuja sekä muuttoaikana myös kahlaajia. Kentällä oli mahdollista käyttää autoa piilokojuna ja siirtyä sen avulla hyviin kuvauspaikkoihin. Hieman linnut autoa arastelivat, mutteivat niin paljoa kuin olisivat kävelevää kuvaajaa arastelleet.

Aurajokivarsi

Aurajokiranta Turun keskustassa on varsin hyvä paikka kuvata kaupunkilintuja. Kävin muutamia kertoja kävelemässä jokirantaa tuomikirkon ja Forum Marinumin välissä. Jokirannassa on hyvä kuvata lokkeja istuskelemassa veneissä ja niiden kiinnitystolpissaan. Eräällä ravintolalaivan kiinnitysköydellä kävi haarapääsky säännöllisesti istuskelemassa tarjoten loistavan mahdollisuuden kuvata itseään läheltä ja hyvästä suunnasta yläviistosta.

Eräänä lokakuun aurinkoisena päivänä kävin jälleen kävelemässä kameran kanssa. Pysähdyin erään puskan vieressä olevalle penkille. Puskassa kävi kova sirkutus, ilmeisestikin joku kävi tuomassa sen juurelle ruokaa. Siinä istuskellessani kuvasin varpusia, jotka kävivät näyttäytymässä lähimmillä oksilla. Samalla reissulla seurasin myös muutamaa naakkaa lähietäisyydeltä etsimässä ruokaa nurmikolta.

Halinen

Keväällä Aurajoki suli ensimmäiseksi Rautatiesillan ja Halistenkosken väliseltä alueelta. Paikalle kertyi jonkun verran muuttolintuja: laulujoutsenia, telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia sekä yksinäinen uivelokoiras, joka sinnikkäästi yritti saada eräästä telkkänaaraasta itselleen puolisoa. Syksyllä koski oli taas jonkun viikon virtavästäräkin elinpiirinä. Paikka on ollut myös yksi kaupungin parhaista paikoista kuvata kesykyyhkyjä.

Järvelä

Järvelän kosteikko oli muutamia vuosia sitten hieno lintupaikka, missä vesilintuja oli mahdollista tarkkailla lähietäisyydeltä. Nyttemmin naurulokkiyhdyskunta on sieltä hävinnyt ja sen myötä vesilinnut vähentyneet. Onhan siellä toki vieläkin vesilintuja katseltavaksi, mutta harvemmin niitä on oikein kunnolla päässyt kuvausetäisyydelle. Parhaat kuvat tänä vuonnakin taisin saada Littoistenjärven puolelta aikaisin keväällä, kun linnut olivat kokoontuneet avantouintipaikan aiheuttamaan sulaan.

Erakonsaari

Töiden puolesta tein muutaman yhden yön melontaretken Erakon saareen Turun edustalla. Keväällä paikka oli etenkin valkoposkihanhien kansoittama. Pariskuntien urokset osasivat pitää puolensa ja ajoivat meidät nokkansa avulla pois pesien läheltä. Itsekin sain muutaman kertaa tuntea terävän nokkaisun pyrkiessäni liian lähelle kuvaamaan. Rantoja kävelemällä oli mahdollista yrittää kuvata myös muita lähellä olleita merilintuja.

Mietoisten lahti

Mietoistenlahti on Turun seudun paras lintujen tarkkailupaikka. Kuvaamisen kannalta siellä linnut ovat pääsääntöisesti liian kaukana. Ilman kaukoputkea ei paikalle juurikaan kannata edes mennä. Kävimme syksyllä Aamun kanssa katselemassa siellä lintuja ja muutaman kuvan sain otetuksi yli lentävistä linnuista. Merikotkat lensivät suhteellisen läheltä, mutta kurki ja hanhiparvet pysyivät melko kaukana.

Kasvitieteellinen puutarha

Aamu kävi kesällä Eevan kanssa katsomassa ruoka­sammakoita Kasvitieteellisen puutarhan lammi­koilla. Pian sen jälkeen hän vei minutkin katsomassa sammakoita, ja samalla lyhyesti näimme liejukanan lammen toisella laidalla.

Loppukesästä poikasten ollessa isoja kävimme uudestaan lammikoilla, jolloin sammakot olivat jo hiljaa. Nyt liejukanat poikasineen olivat esillä ja rauhallisesti lammen rannalla istuskellen niitä pääsi kuvaamaan niiden uidessa läheltä ohitse.

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki tarjoaa kiinnostavan maalaisympäristön kaupunkilaisille ulkona laiduntavine eläimineen. Alueella elelee tavallisia maalaismaiseman lintulajeja, jotka ovat tottuneita ympärillään pyöriviin ihmisiin. Tänä kesänä pääsimme kuvamaan laidunmaan aidalla istuskelevia harmaasiepon poikasia.

Parainen

Syyskuussa sosiaalinen media alkoi täyttymään etelänkiislakuvista Paraisten Simonbystä. Erään työpalaverin jälkeen Kalakoululla lähdin kameran kanssa etsimään lintua. Löysin autolleni paikan ja kun nousin siitä, niin laiturilta jo vinkattiin ’täällä se on’. Olivat kesyttäneet linnun silakkafileillä, joten oli helppo kuvattava. Oli varmaankin eksynyt lajitovereistaan, huonokuntoinen ja tuskin enää selvisi kovin pitkään.

Hartwalin hiekkakuoppa

Kaarinassa vanhan Hartwallin panimon läheisyydessä on hiekkakuoppia, joihin on syntynyt lampia.  Kävimme katsomassa muutamaa. Lampien rannoilla oli paljon jälkiä ihmisistä. Yhdessä eleli mustakurkku-uikkupariskunta. Lampi oli kohtuullisen kokoinen ja uikku kaukana meistä, mutta jonkun kuvan sain.

Paimio

Paimiossa oli uudenvuoden tienoilla nähty taviokuurnia paikassa, missä niiden kuvaaminen oli helppoa. Mekin lähdimme paikkaa katsomaan, mutta taviokuurnista ei näkynyt enää jälkeäkään. Muutama tilhi kävi paikalla, kun tarpeeksi kauan odottelimme.