Erätaitoleiri

Tammikuussa eräopasopiskelijoiden ohjelmassa oli viiden päivän leiri koulun metsäalueella Vahdolla. Retken tarkoituksena oli harjoitella perinteisiä erätaitoja käytännössä. Omassa metsässä toimiminen mahdollisti puiden kaatamisen ja oksien katkomisen erilaisten rakennelmien raaka-aineeksi.

Keli oli märkä, mutta pahimmat sateet olivat jo väistyneet ja kaatosadetta emme enää niskaamme saaneet. Lumet olivat lähes kokonaan sulaneet ja kaikki ojat sekä metsäpohja tulvivat vedestä. Lämpötila oli suurimmaksi osaksi plussan puolella, mutta kirkkaina öinä oli aavistus pakkasta.

Majoitteena meillä oli puolijoukkueteltta, mikä mahdollisti varusteiden kuivaamiseen. Iltaisin ja aamuisin oli lämmin paikka vaihtaa vaatteita ja touhuta. Oli myös kiva yöpyä koko porukalla saman katon alla.

Iso osa retken antia oli nuotioruokien laitto. Ensimmäiset kaksi päivää Päivi opasti meitä ruuanlaitossa ja ruokalista oli varsin jännittävä pitäen sisällään runsaasti erilaisia keruu- ja luonnontuotteita. Keskiviikkoillaksi olimme saaneet koulun viljelylaitokselta kolme kirjolohta, jotka valmistimme nuotion loimussa. Kalat olivat niin tuoreita, että niiden perkaaminenkin oli tavallista hankalampaa. Seurakseen lohet saivat nuotioperunoita. Jälkiruuaksi paistoimme lettuja nuotiopannuilla. Loppuviikon ruokalista olikin sitten oppilaitten laatima ja tehtiin yhdessä.

Ensimmäisenä iltana meillä oli ohjelmassa vaativa yösuunnistus. Koulun metsäalue ei ole ihan kaikkein helpoimpia maastoja ja kartta oli paranneltu pulautuskartta, joka tasoltaan ei vastannut ihan normaalia suunnistuskarttaa. Oman haasteensa toivat myös lukuisat tulvivat suo-ojat. Rastit olin vienyt maastoon jo edellisellä viikolla, jolloin suo oli ollut tukevasti jäässä. Nyt ojat olivat tulviessaan pahimmillaan ylipääsemättömiä. Kärsivällisesti opiskelijat erinäisten kommellusten jälkeen kuitenkin löysivät takaisin leiriin ja vain joltain ryhmältä oli muutama rasti jäänyt löytymättä ja nekin aikataulusyistä. Oppilaiden ollessa suunnistamassa, minä kuuntelin leirissä jännittyneenä suunnistajien liikkeitä ja lehtopöllön huhuilua.

Toisena iltana alkoi sataa räntää ja keli oli kurja, joten harjoittelimme teltassa haavojen sidontaa sekä sisäelinvammojen hoitoa henkistä ensiapua unohtamatta.

Nuotion sytytystä harjoittelimme luonnosta löytyvistä materiaaleista. Alkutalven lumi- ja vesisateiden vuorottelu olivat tehneet olosuhteista hankalimmat, mitä Etelä-Suomessa saattaa olla. Itselleni oli ainakin vaikea kuvitella enää yhtään märempiä olosuhteita paitsi, jos vielä olisi satanut kaatamalla samanaikaisesti. Ensimmäiseksi tehtiin nuotio tervaksista. Näytin miten tervasta luonnosta etsitään ja sen jälkeen jokainen kävi hakemassa oman tervaskannon ja sytytti siitä nuotion.

Normaalisti helpointa on tehdä nuotio kuusen kuivista alaoksista. Nyt tilanne oli toisin. Yhtä märistä oksista en ehkä koskaan ennen ole nuotiota yrittänyt sytyttää ja yleensä niin helppo tapa sytyttää nuotio osoittautui varsin haastavaksi. Lopulta vain kaksi oppilasta sai nuotion risuista syttymään ja siihenkin kului varmaan rasiallinen tulitikkuja. Mutta tulipahan se todistetuksi, että se on mahdollista vaikkei ollutkaan helppoa.  Tervaksista kaikki sen sijaan nuotion saivat sytytettyä.

Iso osa kolmen viimeisen päivän ohjelmaa olivat kädentaidot, mitä tehtiin osaavan puusepän, Jennin johdolla. Teimme lohenpyrstöliitoksia. Vuolimme ja veistelimme puusta lusikoita, kauhoja, paistinlastoja voiveitsiä, survimia ja kuksaa, kukin oman mielensä mukaan. Jenni opasti miten kieroon kasvaneen puun muotoja voi hyödyntää oman esineensä muotojen pohjana, jolloin esineestä tulee vahvempi. Aina ei voi kuitenkaan onnistua ja muutama esine pääsi särkymään ennen valmistumistaan.

Leirillä kävimme läpi jonkin verran solmuja ja tavallisimmat köytökset. Niitä hyödyntäen rakensimme havulaavun paikkaan, jonne runsaat 20 vuotta sitten oppilaamme olivat tehneet havulaavun. Sen jälkeen paikka oli toiminut leiripaikkanani monilla koulun retkillä. Muutaman nuoren kuusen jouduimme kaatamaan laavun tukirangoiksi ja kuusen alaoksia karsimme lähialueelta materiaaliksi. Havulaavun saaminen vedenpitäväksi on aina kovin haasteellista, joten pyrin tällä kertaa tekemään laavusta huomattavasti aiempaa jyrkemmän, jotta veden olisi helpompaa valua pois. Valmis havulaavu toimi meillä sitten illanviettopaikkana tehdessämme loimulohia, nuotioperunoita ja lettuja.

Seuraavana päivänä ylitimme tulvivan metsäojan A-pukilla. A-pukki on köytöksillä tehty A-kirjaimen muotoinen rakennelma nuorista puista, joka laitetaan pystyyn ylitettävän joen keskelle. Pukkia naruilla kallistelemalla leveämpikin joki pystytään ylittämään turvallisesti. Ryhmän yhteistyötä ja luottamusta se kuitenkin vaatii. Nyt ylitettävä joki turhan kapea, koska siitä olisi päässyt hyppäämälläkin yli, mutta periaate tuli selväksi.

Viimeiseksi illaksi opiskelijat olivat suunnitelleet reflektion, missä kokoonnuimme meidän ruuanvalmistusnuotioiden ääreen miettimään retken antia. Pohdimme mm. retkellä opittuja asioita sekä meidän omaa ryhmäprosessiamme. Tälläkin kerta vaikutelmaksi jäi, että paljon uusia asioita oli opittu.