Melonnan tekniikkaleiri

Eräoppailla oli edessään melonnan tekniikkaleiri Dragsfjärdin Sandössä. Luvassa olisi kuusi päivää melontatekniikoiden opiskelua, uimaharjoituksia kajakin kanssa, navigointi- ja ohjausharjoittelua sekä sään salliessa aallokko- ja yömelontaa. Tavoitteena nostaa henkilökohtaiset melontataidot EPP2-tasolle. Tietenkin ohjelmassa olisi ihan pelkkää melontaretkeilyäkin.

Kokoonnuimme Kasnäsissä, mistä meloimme aurinkoisessa säässä Sandöseen. Kasnäsissä pakkasimme kajakit rauhassa ja nautimme lounaan ennen lähtöä. Heti alkumatkasta huolta aiheutti kajakki, josta jalkatuki pääsi hajoamaan ja sen myötä myös ohjausjärjestelmä. Sille saimme tehtyä hätäkorjauksen rautalangalla sekä nippusiteillä ja matka saattoi jatkua. Matkalla pidimme ensimmäisen pysähdyksen noin tunnin melonnan kohdalla ja toisen Högholmenin hiidenkirnulla.

Vesi oli todella korkealle ja saatoimme meloa Sandö åsenin eli itäriutan yli paikasta, mikä normaalivedellä olisi ollut kuivaa maata. Myös Tallörenin ja Sandön välinen riutta oli veden alla ja sen yli saattoi meloa. Sandöseen saavuimme sopivasti illansuussa. Illalla tyhjensimme kajakit tyhjiksi kaikesta ylimääräisestä, sillä seuraavina päivinä matkaan lähdettäisiin minimivarustuksella.

Oppilaiden toiveesta aloitimme päivät heti herättyämme kesän melontavaelluksen tapaan tunnustelemalla, haistelemalla, kuulostelemalla ja katselemalla päivän säätä ja keliä. Sen jälkeen olivat normaalit aamutoimet aamiaisineen. Ennen vesillelähtöä ohjausvuorossa olevat oppilaat vetivät aamulämmittelyn ja kevyen venyttelyn.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä en ollut ihan kartalla sen suhteen, kuinka pitkiin päivämelontoihin meillä oikeasti oli mahdollisuus. Onneksi ohjausvuorossa olevat oppilaat olivat hereillä ja tulivat sanomaan, että suunnitelmani oli täysin utopistinen. Niinpä lähdimme melomaan heidän suunnitelmansa mukaan Helsingholmenin pohjoispuolelle siten, että viimeistään lounaalla käännyttäisiin takaisin. Tuuli kävi etelä-lounaasta 5-6 m/s, mikä teki varsin sopivan aallokon melottavaksi. Ei liian haastava, mutta kuitenkin sellainen, mikä kehittäisi varmuutta aallokossa melontaan.

Trollskärin pohjoispuolen tyvenessä pysähdyimme miettimään erilaisia tapoja saada kajakki kulkemaan sivuttain. Melonnan peruskurssilla opetetaan yleensä kolmea eri tapaa meloa sivuttain. Tässä harjoituksessa lopulta löysimme helposti toistakymmentä erilaista tapaa meloa sivuttain, joista ihan kaikki eivät olleet kylläkään yhtä käyttökelpoisia. Mutta ajatuksena oli herätellä ajattelua siitä, että miten kajakkia melalla ylipäätänsä voi liikuttaa.

Lounaalle siirryimme Helsingholmenin pohjoisrannalle ja siitä palasimme takaisin leiriimme. Ensimmäinen puljaussessio lähti liikkeelle paripelastuksista ja eskimopelastuksen harjoittelusta. Kajakin kaataminen tuntui monia jännittävän ja harjoitukseen oli vaikea löytää rentoutta. Tärkeintä oli saada tuntumaa ja rohkeutta kajakin kaatamisen.

Kolmannen päivän aamu aukesi synkän sumuisena, mikä tarkoitti, että joutuisimme navigoimaan kompassisuunnalla ja arvioimaan etäisyyttä kellon avulla. Otimme suunnan ja laskimme siitä erannon pois sekä arvioimme kuluvan ajan vauhdin 6 km/h mukaan. Ohjausvuorossa olevat lähtivät melomaan sumuun kompassin perusteella. Noin puolessa välissä matkaa kohteena olevat saaret alkoivat piirtyä esiin sumusta ja melko tarkkaan arvioimamme ajan päästä olimme saarten kohdalla.

Södergrundenin luotoryhmä tarjosi hyvän paikan harjoitella erilaisia käännöstekniikoita. Alkuun kertasimme melonnan peruskurssilla käydyt tekniikat: melaperäsin niin korkeana kuin matalana ja kaarivedot paikallaan sekä liikkeessä. Uutena tekniikkana esittelin keulaperäsimen, vaikka se ei varsinaisesti EPP2-tasolle kuulukaan. Etuperäsimen tehokkuus nopeassa tilanteessa kyllä nähtiin, vaikka se olikin useimmille vielä hieman vaikea tehdä hallitusti. Tekniikoiden esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään läheisiä luotoja ympäri mahdollisimman lähellä rantaa soveltaen opittuja ohjaustekniikoita. Sokkeloissa pujottelu tarjosi hauskoja harjoituksia, missä opittua pääsi käytännössä hyödyntämään.

Lounaalle menimme Kolaskärin rantaan ja lounaan jälkeen palasimme Sandön rantaan uimaharjoituksiin treenaamaan eilen aloitettuja asioita ja uutena asiana yksin pelastautumista ns. rodeo tekniikalla. Näytin mallisuorituksen melakellukkeella pelastautumisestakin, mutta kaikilla rodeo onnistui sen verta helposti, että sitä kenenkään ei kannattanut harjoitella.

Ilta olisi ollut sopiva yömelontaan, mutta kun säätiedotus lupasi seuraavalle päivälle vielä parempaa säätä, niin tuntui paremmalta lykätä se seuraavaan päivään. Lopulta ilta oli kaunis ja melko tyyni, hieman sumua, kaikkiaan ennustettua parempi. Käytin myöhäisillan muutaman maisemakuvan kuvaamiseen.

Neljäs päivä oli lämmin, joten oppilaiden toiveesta päätimme toteuttaa kaksi puljaussessiota. Lyhyen lämmittelykierroksen teimme kiertämällä Sandskärin ympäri. Paluumatkalla treenasimme kajakin kallistamista. Suojan puoleisen matkan meloimme puolet toiselle puolelle ja puolet toiselle puolen kallistamalla. Tavoitteena oli löytää asento, missä kajakkia on helppo pitää kallistettuna.

Ennen varsinaista puljausta harjoittelimme vielä alatukea sekä paikallaan että liikkeessä tavoitteenaan saada kajakki kallistumaan selvästi kaatumispisteen yli melan tukeen luottaen. Varsinaisissa puljausharjoituksissa treenasimme noita jo aiemmin treenattuja pelastustekniikoita. Päivän ollessa lämmin virtaa puljauksiin riitti edellisiä päiviä pidempään. Harjoitusten välillä kävimme leirissä lounaalla. Harjoitusten päätteeksi halukkaat pääsivät kokeilemaan eskimopyörähdystä.

Säätiedotus lupasi tuulen heikkenevän illaksi, joten päätin päivän olevan sopiva yömelontaan. Tarkoituksenamme oli kiertää Helsingholmen ympäri niin, että olin jakanut matkan seitsemään etappiin, josta kukin vetäisi yhden. Osuudet arvottiin osallistujille. Jokaisen piti katsoa osuutensa suunta, korjata siitä eranto ja arvioida siihen kuluva aika. Liikkeelle lähdimme pian auringon laskun jälkeen, joten ensimmäistä osuutta auringon kajo vielä helpottaisi.

Lähdön hetkellä tuuli oli vielä turhan voimakas, mutta uskoin sen ennusteen mukaisesti pian heikkenevän. Ensimmäisen osuuden vaihtuessa toiseen alkoi näyttää siltä, että tuuli ei ollutkaan heikkenemässä. Kyselin kurssilaisten tuntoja, mutta kukaan ei kehdannut sanoa, että alettiin olla haastavuuden äärirajoilla. Seuraavalle osuuden vetäjän äänestä ja kommentista kuulin ärtyneisyyttä jolloin aloin jo hieman epäillä homman mielekkyyttä.

Kun aallokko kauempana rannasta oli vielä yllättäen suurempaa kuin rannan tuntumassa ja kurssin muuttuminen poispäin auringosta hankaloitti aaltojen havainnoimista, päätin viheltää pelin poikki. Otin meidät lauttaan ja kyselin fiiliksiä. Aika moni siinä sanoi, että melonta pimeydessä siinä aallokossa ei tuntunut enää hyvältä. Niinpä teimme päätöksen palata takaisin lähimmän saaren suojaan, pitää siinä lepotauko vesillä ja palata sitten pienen stressilevon jälkeen leirisaareemme.

Rasittavan illan jälkeen aamulla nukuimme tavallista pidempään. Juomavesivarantomme alkoivat olemaan lopuillaan, joten meidän oli lähdettävä täydentämään niitä Helsingholmenissa. Vierasvenesataman muitakin palveluja hyödynsimme savukalan, jäätelön ja kahvin muodossa. Helsingholmenin satamassa kertasimme käännöstekniikoita pujottelemalla venepoijuja eri tekniikoilla.

Kiersimme saaren ympäri ja pysähdyimme saaren eteläpuolelle lounaalle ja kertaamaan käännöstekniikat vielä kertaalleen läpi. Harjoittelun jälkeen palasimme leiriin ja matkalla teimme hinausharjoituksia lyhyellä ja pitkällä köydellä. Leirissä olisi ollut mahdollisuus vielä treenailla pelastustekniikoita, mutta edellisen päivän kaksi puljausta ja yömelonta olivat vieneet mehut ja vain muutama opiskelija tarttui mahdollisuuteen. Yksi onnistunut eskimopyörähdys kuitenkin nähtiin tällä kertaa.

Illalla oli ohjelmassa vielä leiriin lihassärkyjen vuoksi päiväksi jääneen oppilaan suunnittelemat hullunhauskat leiriolymppialaiset. Lajeina olivat suunnistus, keppihumalajuoksu, kävyn sekä tulitikun heitto.

Viimeisenä päivän tuuli oli selvästi kovempi kuin aiempina päivinä, mutta oli kääntynyt itään, missä suunnassa Kemiönsaari esti aallokkoa nousemasta kovin suureksi. Niinpä lähdimme palaamaan Kasnäsiin aukean ulkosaariston reunaa myötäillen.

Heti ensimmäisen tauon jälkeen Dömmaskärin reunassa, joku havaitsi hylkeen. Jäimme sitä tarkkailemaan ja lopulta siinä oli vähintään kaksi hyljettä, jotka kävivät meitä pinnassa ihmettelemässä, parhaimmillaan vain ehkä kymmenen metrin päästä. Myöhemmin matkalla näimme kahden ketun katselevan meitä uteliaan näköisin, kunnes saivat meistä hajun ja luikkivat piiloon.

Kotimatkalla Högsåra fjärdenin kohdalla tuuli pääsi nostamaan kohtuullisen aallokon ja vilkas viikonlopun veneliikenne aiheutti hankaluuksia päästä vilkkaan väylän toiselle puolelle, mutta kun tiiviinä ryhmänä meloimme, niin veneiden oli helppoa väistää meidät. Kasnäsissä pakkasimme kajakit traileriin ja tämä tekniikkaleiri oli osaltamme ohi.