Säätiedotus lupaili tiistaiksi vuosikymmenen myrskyä ja minun oli maanantaina tarkoitus lähteä seikkailukasvatusopiskelijoiden kanssa neljän päivän melontavaellukselle. Sunnuntaina opiskelijat soittivat ja kyselivät, mitä tekisimme retken suhteen. Koetin vakuutella, että voisimme silti lähteä reissuun, mutta myrskyn vaikutukset turvallisuuteen täytyy ottaa huomioon. Ainakin alkuperäistä reittisuunnitelmaa pitäisi lyhentää merkittävästi. Opiskelijat eivät olleet kovin vakuuttuneita, mutta sovimme tapaavamme koululla maanantaina valmiina lähtöön ja tekisimme lopullisen päätöksen vasta sitten.

Sain heidät vakuutetuksi siitä, voisimme tehdä retken turvallisesti. Olosuhteet antaisivat erinomaiset mahdollisuudet opetella seikkailukasvatusta ja päätöksentekoa: sitä, miten turvallisuus otetaan huomioon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Pensarin pohjoisranta tarjosi meille tuulensuojaisen yöpaikan, missä pystytimme teltat alle viisimetriseen taimikkoon ja riittävän kauas isoista puista – siltä varalta, että puuskat olisivat puita kaataneet.

Menomatkalla saareen.

Kynsitulen harjoittelua.

Kynsituli.

Lepohetki.

Auringon lasku myrskyn jälkeen, Pensar.

Aamu myrskyn jälkeen.

Lopulta myrsky jäi pikkasen piippuun, vaikka toki tiistaina emme vesille päässeet. Sen sijaan kävimme retkeilemässä saaressa ja valmistimme mm. pihkasalvaa ja harjoittelimme kynsitulien tekoa opiskelijoiden ohjauksessa. Kävimme kiertämässä luontopolun saaren eteläosassa ja samalla saimme kokemuksen myrskyn voimasta. Suojaisella pohjoisrannalla siitä ei oikein saanut käsitystä. Illalla näimme hylkeen leiripaikan edustalla, joka haki tuulensuojaa kuten mekin.

Sadepilviä.

Kaatosade.

Kaatosade.

Tauko ennen selän ylitystä ja viimeinen sade.

Sateen jälkeen paistaa aurinko.

Kapea kanava kahden saaren välissä.

Muinakin päivinä saimme monenlaista säätä. Maanantaina tukahduttavaa hellettä höystettynä navakalla tuulella. Keskiviikkona kovaa tuulta, todella kovia sadekuuroja. Sadekuurot lähestyivät meitä melkoisella pauhulla, mikä herätti hetkeksi pelon sekaisia tuntemuksia. Aikamme sateessa melottuamme jouduimme väistämään ukkosta pariksi tunniksi maihin tarpin alle suojaan.

Illaksi sää tyyntyi juuri oikealla hetkellä. Olimme hetkeksi rantautuneet ennen suurempaa selänylitystä pitämään sadetta ja tuulta. Kun sade loppui, tuuli tyyntyi ja aurinko tuli esiin ja pääsimme liikkeelle. Torstaina sitten olikin enää vain kova myötätuuli. Sadekuuroja luvattiin, mutta tuurilla ne kaikki menivät ohi.

Myrskypilviä, Bjurskär.

Bjurskär.

Auringonlasku, Bjurskär.

Melonta kilometrejä tuli kaiken kaikkiaan 38, mutta niitä enemmän tuli kokemuksia haastavammista sääolosuhteista. Ehkä turhankin haastavista aloittelevalle ryhmälle, mutta oli hienoa huomata ryhmän kehittyvän haasteiden mukana. Ja lopputuloksena ryhmäläiset tuntuivat olevan innostuneita ja tyytyväisiä suoritukseensa. Kaikki olivat tyytyväisiä siitä, että lopulta lähdimme melomaan, vaikka sää olisi ollut ihan pätevä syy jäädä rannallekin.