Elokuun ja syyskuun alun kiireiden jälkeen minulla oli pari viikkoa ilman lähiopetusta. Etätöitä voisi tehdä muualtakin kuin kotoa tai työpaikalta, joten päätin vuokrata Kökarista talviasuttavan mökin, josta olisi hyvät verkkoyhteydet. Minimalistiseen leirintäalueen mökkiin en halunnut mennä vaan halusin ympärilleni hieman lisätilaa. Sellainen löytyikin lyhyellä varoitusajalla. Kajakin otin mukaani, jotta kelien salliessa saattaisin lähteä melomaan lähiympäristöön. Myös Pippuri lähti mukaani haistelemaan meri-ilmaa.

Melontaa auringonlaskuun.

Yhteysaluksella tapasin vanhan valokuvaajatuttuni vuosikymmenten takaa: Perttu Saksan. Hän oli matkalla Källskärin taiteilijaresidenssiin. Hän liftasi kyytiini lautalta hotellille. Emme ensi alkuun tunteneet toisiamme, mutta hetken keskusteltuamme tajusimme tuntevamme toisemme.

Töitä tein etenkin iltaisin ja aamupäivät pyrin käyttämään ulkoiluun. Tiistai oli sateinen ja illalla oli etäopetusta, joten sen päivän käytin kokonaan töihin.

Gommeldal.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tuuli nousi myrskylukemiin. Seuraavana päivänä lähdin sitten etsimään aaltoja valokuvattavaksi.

Ensimmäiseksi kävin Grönvikissä, mutta siellä oli muitakin kuvaajia, jotka tekivät laajojen panoraamojen kuvaamisesta vaikeaa. Sieltä siirryin kirkolle, mihin aallot ja maininki eivät oikein osuneet. Lopulta lähdin pikkutietä pitkin kohti Kalenia. Tien muuttuessa yksityistieksi jätin auton parkkiin ja jatkoimme matkaa Pippurin kanssa jalan.

Maasto oli todella hidaskulkuista etenkin Pippurille. Kalliota halkoivat pienet rotkot kohtisuoraan toisiaan vastaan ja monet niistä olivat liian leveitä hypätä yli. Välillä sain nostella Pippuria jyrkänteen pieniltä hyllyiltä toisille. Missä ei ollut kalliota, oli tiheää katajamattoa ja -puskia. Lopulta päästyämme rantaan maasto oli lopulta sitä, mitä olin toivonut: jylhiä kallioita, mihin myrskyn nostama maininki iski.

Kalen.

Kalen.

Kalen.

Kalen.

Kalen.

Vaimollani oli sattumalta pitkä viikonloppu vapaata, joten hän tuli saareen torstaista sunnuntaihin. Niinä päivinä minäkään en enää tehnyt töitä vaan yhdessä retkeilimme saarella.

Perjantaina kiersimme Kalenin pitkän luontopolun yhdessä. Reitti oli minulle tuttu edelliskesältä, mutta nyt meillä oli paremmin aikaa kiertää polku rauhassa. Maasto ei polullakaan ollut erityisen helppoa kulkea, joten aikaa kului enemmän kuin pelkkien kilometrien perusteella olisi voinut olettaa. Lauantaina kiersimme lyhyemmän kulttuuripolun kirkon tuntumassa.

Ketoneilikka.

Ketoneilikka.

Hamnö.

Hamnö.

Koko viikon oli melkoinen tuuli, joten lopulta en paljoa päässyt vesille. Maanantai vaikutti ennusteiden mukaan päivistä vähätuulisimmalta, joten lähdin käymään Källskärissä. Olinhan jo pitkään toivonut näkeväni paikallisen nähtävyyden Källskärs kannanin.

Aamulla tein Pippurin kanssa suhteellisen pitkän lenkin ja kannoin kajakin varusteineen rantaan. Tuuli oli alkanut aamusta jo nousta, kun lähdin matkaan. Reitti oli kuitenkin varsin suojainen, joten pääsin vaikeuksitta saaren pohjoiskärjessä olevalle hiekkarannalle.

Rannalla oli jokunen yksityinen kalastajamaja, joilta lähti polku saaren eteläosiin. Polulla oli hankalissa paikoissa vanhoja pitkoksia. Saaren eteläosissa oli ’kreivi’ Göran Åkerhielmin mökki, jonka rantarakennuksissa taiteilijaresidenssi sijaitsi. Mökin ympäristöön kreivi oli rakennuttanut upean välimerellisen puutarhan, jota en jäänyt sen koommin ihmettelemään. Olihan tuuli nousemassa ja Källskärs kannan retkeni tärkein kohde. Sitä ennen kävin kuitenkin vielä tervehtimässä valokuvaajatuttuani.

Matka kannulle meni ohi pronssisen Hermeksen patsaan. Varsinaista polkua luonnonnähtävyydelle ei mennyt, joten jouduin etsimään sitä kännykän karttasovelluksen avulla, minkä opastaman se löytyi helposti. Hetken kuvasin kivimuodostumaa kauniissa auringonpaisteessa, missä punertava kivi muodosti kauniin kontrastin syvän sinisen taivaalle.

Källskärs kannan.

Kaikista vaikuttavinta Kökarissa oli kuitenkin pimeys. Auringon laskettua katuvalot eivät valaisseet maisemaa edes pilvien kautta. Vain tuulimyllyjen ja yhden kännykkämaston valot näkyivät. Tähtikirkkaina öinä mökin portailta saattoi nähdä linnunradan. Pimeyden takia kannattanee vielä palata ja silloin kyllä otan kajakin ja yövyn lähisaaristossa.