Syyslomalla oli aikaa lähteä melomaan. Keli ei luvannut erityisen hyvää, joten päätin tutustua ensisijaisesti Seilin saaristoon. Tavoitteeksi asetin yöpyä uusissa saarissa. Vesille lähdin Heinänokasta ja ensimmäisen yön kuitenkin vietin tutussa saaressa Airiston laidalla. Melontakilometrejä ei tällä reissulla erityisen paljoa tullut, mutta aikaani käytin tutustumalla saariin ja retkeilemällä niissä.

Hectorin Herra Mirandoksen henkisesti syyslomamelonnalla.

Seilin saaristossa minua kiinnostivat erityisesti vanhat metsät ja kesämökittömät saaret, joita siellä jonkunkin verran on. Saaristomeri on varmastikin Etelä-Suomen ainoita paikkoja, joissa vielä merkittävästi on luonnontilaisia vanhoja metsiä rauhoitusalueiden ulkopuolellakin. Seilin saaristo on toki nykyisin laajalti rauhoitettu. Vastaavia paikkoja ei enää juuri sisäsaaristossamme ole Ahvenanmaan ulkopuolella, jossa pystyy kuvaamaan laajoja näköaloja ilman kesämökkejä.

Yöt olivat napakan kylmiä ja monena aamuna kajakkini olikin kuuran peittämä. Pakkasen purema sai syksyn värit loistamaan. Yritin saada kuvattua syksyistä saaristometsää, mutta helppoa se ei ollut. Vaatii vielä runsaasti harjoitusta, jotta pystyn hahmottamaan, missä tilanteessa on mahdollista saada hyvä kuva ja missä ei.

Saariston luonto oli jo valmistautumassa syksyyn. Tiaisparvet pitivät pientä piiskutustaan kerätessään talvisia ravintovarastojaan. Aiempien vuosien tapaan saariston parvissa oli myös uhanalaisia hömö- ja töyhtötiaisia. Tikkoja näin kolmea lajia: palokärjen, harmaapää- ja käpytikan. Vesilinnut olivat niitä tavallisia: merikotkia, kyhmyjoutsenia, isokoskeloita, telkkiä ja sinisorsia.

Yttre Sattmark.

Sillholm.

Sillholm.

Sillholm.

Lehmäsaaret.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Pikku Riihiluoto.

Viime joulukuussa yövyin melontaretkelläni kamiinateltassa, mikä kylmään vuodenaikaan oli varsin miellyttävä. Kaverini oli valmis myymään sen, joten ostin sen ja tilasin siihen uuden kamiinan. Tämä retki oli noiden varusteiden kokeilua minulle.

Teltta on kahden hengen pyramiditeltta erillisellä pohjavaatteella. Ssopivan kokoinen ahdettavaksi kajakin keulaan. Kamiina taas on pieni, vajaan kilon painoinen titaanikamiina. Riittävän pieni, jotta mahtuu kokoon taitettuna kajakkini pienistä luukuista sisään. Olemukseltaan kamiina on hieman lelumainen, hyvin kevyistä materiaaleista tehty. Lämpö taivuttelee peltejä helposti, joten saa nähdä kuinka paljon käyttöä tulee kestämään.

Piippu on ohutta titaanipeltiä oleva rullapiippu, jota tulee käsitellä hanskat kädessä. Ensimmäisen lämmityksen jälkeen piippu ’muistaa’ uuden asentonsa ja käsittely muuttuu helpoksi, mutta ensimmäinen taivutus auki oli aika hankalaa. Pitkäksi rullatun piipun ympärille tulee rinkulat, joiden tarkoitus on pitää piippu rullalla. Nuo rinkulat unohdin ensimmäiselle leiripaikalle, joten jouduin korvaamaan ne rautalangalla muilla leiripaikoilla.

Puuta kamina ei ihan hirveästi kuluttanut. Muutama maassa lojuva iso ja kuiva männynoksa oli riittävästi yhdeksi illaksi ja aamuksi. Puu piti pilkkoa varsin pieneksi, mistä syystä paksujen oksien pilkkomisen jätin väliin, kuten myös isot ajopuut. Kuusta en käyttänyt kipinöinnin takia ja ensimmäisenä aamuna kokeilin tervasta, vaikka siitä käyttöohjeessa varoitettiin. Tervas tukkikin aika nopeasti kipinäsuojan, jolloin teltan lämmitys piti lopettaa siihen.

Pieni kaminateltta.

Kilon titaanikamina.

Öinen teltta.

Viimeiseltä leiripaikalta löysin kaksi pullopostia. Toinen oli päiväämätön Mimmin 4 v. lähettämä, missä hän kertoi olevansa souturetkellä. Toisen pullopostin oli lähettänyt Taika 9 v. reilut 9 vuotta sitten Rymättylästä. Siinä oli numero yhteydenottoja varten, mistä Taikan äiti vastasikin lähettämääni viestiin. Kumpikin kirje ja pullo olivat varsin hyvässä kunnossa ja ensi arvaamalta, en olisi arvannut tuon Taikan kirjeenkään olevan noin vanha.

Pulloposti.

Yksi tämän vuoden ulkoilutavoitteista täyttyi retken lopussa, kun saavutin 1000 melontakilometrin rajan. Ihan hyvä saavutus, kun tänä vuonna aloitin melontakauden vasta pari kuukautta tavallista myöhemmin, maaliskuun alussa.

1000 km melontaa täynnä tänä vuonna..