Teimme Pippurin kanssa kahden yön retken Utöseen. Olin muutaman kerran aiemmin poikennut lyhyesti Utössä matkalla Jurmoon, kun lautta menomatkalla ei poikennut Jurmossa. Tämä oli ensimmäinen pidempi retkeni, jolla oli aikaa tutustua saareen kunnolla.

Utön kylän ranta.

Majakalta.

Alun perin tarkoitukseni oli palata Jurmon ja Berghamnin kautta takaisin, mutta Pippuri väsähti ensimmäisenä päivänä saarenympärikävelyyn ja jäi seuraavana päivänä telttaan makaamaan. Ajattelin, että sillä olisi tylsää nukkua makuupussissa, minun retkeillessä saaressa, joten palasimme kotiin suoraan Utöstä. Koiraparka taitaa tulla vanhaksi.

Kesnäs.

Kesnäs.

Kesnäs.

Koska Utön ja Jurmon leiripaikkojen läheisyyteen kulki tieura, niin päätin ostaa varusteiden kuljetukseen maitokärryt. Niissä kulki kätevästi retkeilyvarusteet, Ikea-kassillinen polttopuuta, viikon ruuat (joita ei sitten tarvittukaan läheskään kaikkia) sekä painava kameravarustus neljän kilon lintuobjektiiveineen ja viiden kilon jalustoineen.

Maitokärryt tavaran kuljetukseen.

Telttana minulla oli pieni kamiinatelttani, jonka tuulenkestävyyden varmistin lisäämällä siihen puuttuneet tuulinarut ja korjaamalla alkuperäiset paremmiksi. Kamiinan piippuun viritin harukset. Olihan Utön telttapaikka varsin tuulisella paikalla puuttomalla niemellä. Vanhat armeijan bunkkerit toki tarjosivat pientä tuulen suojaa.

Kamiinateltta kiinnitettynä tiukasti tuuleen.

Utö tunnetaan hyvänä lintupaikkana, joten olin varautunut kattavalla lintujen kuvausvarustuksella. Syysmuutto oli kuitenkin jo ohi ja ne harvat vesilinnut, mitä saaren ympäristössä vielä oli, uivat turhan kaukana kuvaamisen kannalta.

Kaiken kaikkiaan näin ainakin 22 lintulajia: kyhmy- ja laulujoutsen, telkkä, isokoskelo, sinisorsa, alli, merimetso, merikotka, meri- ja harmaalokki, kiuru, järripeippo, viherpeippo, urpiainen, tali- ja kuusitiainen, kottarainen, musta-, laulu- ja räkättirastas, korppi sekä varis. Merisirrejä oli toiveissa löytää, mutta jäivät tällä kertaa löytymättä.

Telkkä kylärannassa.

Iltaisin oli paljon pimeää luppoaikaa, joten yhden kirjan ehdin lukea: Sara Al Husaini, Huono tyttö. Kirjan aihe oli raskas mutta tärkeä. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja lisäsi omaa ymmärrystäni seksuaalisesta ja kunniaväkivallasta sekä naisen asemasta arabiyhteisössä.

Sään suhteen olin pikkaisen onnekas, kun toisena yönä saareen satoi ensilumi. Niinpä aamulla sain kuvatuksi talvisia maisemakuvia Utöstä meren ollessa sula. Utön tasalla kun harvoin on lunta muuten kuin muutamina päivinä talvessa.

Tupakointi kielletty.

Päivän aikana tuuli sitten yltyi myrskyksi, joten olin huolissani teltan kestävyydestä ja purin sen hyvissä ajoin pois. Tuuli nousi Utön oman tuulimittarin mukaan jopa 18 m/s lukemiin. Baldur (tai pitäisikö sanoa m/s Utö) kallistelii jo ihan hyvin siinä tuulessa. Isoimmassa niiauksessa kuului, kun tavarat lenteli jossain alemmalla kannella. Onneksi kiinnitin kärryn irtohihnalla kiinni laivan rakenteisiin, ettei lähtenyt liukumaan pitkin poikin ruumaa.

Ensilumi Kesnäs.

Ensilumi Kesnäs.

Ensilumi Kesnäs.

Saarella on yhä paljon suljettuja sotilasalueita, joilla liikkuminen on kiellettyä. Käytännössä vain saaren eteläosissa on rakentamatonta rantaa, missä saa vapaasti kulkea. Niilläkin on paljon näkyvissä armeija-ajan jälkiä, betonibunkkereita, vahoja kaapeleita sekä erilaisia rautatankoja törröttämässä missä milloinkin. Vapaan rannan keskellä on saaren jäteasema logistisesti oudossa paikassa häiritsemässä siellä otettuja panoraamakuvia.

Draken muistomerkki.

Monet kehuvat luontoharrastajat Utötä, mutta minulle retkikohteena se oli pettymys. Jos vertaan Utön luontoretkeilymahdollisuuksia esimerkiksi Jurmoon tai Öröseen, ovat ne aika vaatimattomat.  Ehkä aikaisemmin muuttoaikaan tilanne olisi ollut toinen tai jos olisin kajakkini mukaan, jolloin olisin pystynyt liikkumaan saaren lähivesillä.