Kahden puiston kierros II

Selkämeren kansallispuisto

Selkämeren kansallispuiston alueella saaristo muodostaa kapean vyöhykkeen avomeren ja mantereen väliin. Välillä saaristossa pystyy melomaan varsin suojaisiakin vesiä ja välillä joutuu tekemään suuriakin selän ylityksiä aivan avomeren tuntumassa. Selkämeren kansallispuistossa saaret ovat usein ryteikköisiä ja kivikkoisia, joissa kulkeminen on vaikeaa ja tasaisen telttapaikan löytäminen mahdotonta. Riippumatto helpottaa yöpymistä noissa saarissa. Samoin vesialueet ovat matalia ja kivikkoisia ja monin paikoin pohjakosketusten välttäminen kajakillakin mahdotonta.

12-vuotiaan Selkämeren kansallispuiston läpileikkaus muodostuikin pääsääntöisesti tuntemattomammista saarista: Vähä-Hummi, Iso-Haidus, Nurminen, Loukkari, Iso Loueletto, Santakari, Sipulkari, Kovakynsi, Keskivedenkivi, Fransinkari, Pitkäkari, Säppi, Ykspihlava. Sitä ennen piti kuitenkin siirtyä suojaisamman sisäsaariston läpi puistosta toiseen.

Nåtöseen osui reissun ainoa sadepäivä tai oikeammin sateinen aamu. Liikkeelle lähdin vasta ilman seljettyä kello yhden aikoihin. Pysähdyin Iniön kirkolla, missä kävin kaupassa, täytin vesisäiliöt ja söin lounaan. Iltaa kohti tuulet tyyntyivät ja Iniön aukon pääsin helposti yli Kustavin saaristoon.

Seuraavan päivän puskin koko napakkaan vastatuuleen ja se tuntui jo lihaksissa. Reitinvalinnassa tein ilmeisestikin virheen, kun lähdin hakemaan suojaisia sisäsaariston reittejä. Ilmeisestikin saaret vain voimistivat tuulia ja avomeren reuna olisikin ollut helpompi. Maisemat olivat tylsät ja eläinhavaintoja tuli vain juhannusjuhlijoista. Aina ei voi voittaa.

Seuraavana aamuna unohdin kelloni saaren rantaan, jonka sitten myöhemmin palasin hakemaan. Vastatuuli oli yhä kova ja eteneminen raskasta. Saarten suojassa meloin Nurmiseen Uudenkaupungin edustalle, missä jouduin pidempään pitämään tuulta. Vasta seuraavan päivän illan suussa pääsin liikkeelle ja meloin verrattain lyhyen matkan eteenpäin.

Ärväskarin pooki jäi tälläkin kertaa välistä, mutta nyt keli salli Santakarin pookin Rauman edustalla. Tein siinä vain lyhyen pysähdyksen, koska taisi olla lintujen valtakuntaa. Siitä lähdettyäni tiheä sumupilvi äkisti peitti Kylmäpihlajan ja muita saaria. Nopeasti tarkistin kompassisuunnan, jotten eksyisi, jos sumu olisi osunut kohdalle, mutta ohi meni tällä kertaa.

Loppumatkasta säätyyppi muuttui ja kostea ilma mantereen päällä alkoi keräämään ukkospilviä päivisin. Kuten edelliselläkin kerralla päädyin Kovakynteen ystäväni mökille pitämään ukkosta. Rintama oli hurjan näköinen salamoineen ja tuulineen, mutta nopeasti se meni ohi ja illaksi tuuli tyyntyi täysin. Vielä seuraavana päivänä Säppissäkin pidin taukoa, jotta ukkoset mantereen päältä hellittäisivät.

”Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa,
mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla”

– Eppu Normaali

Meloin lähietäisyydeltä kolmen Suomen suurimman vedenkeittimen ohi, jotka olivat lämmittäneet meren trooppisen lämpimäksi kilometrien päähän. On se ihmeellistä, että merta kannattaa lämmittää tuolla tavalla, mutta kaipa tuon hukkaenergian hyödyntäminen on sitten mahdotonta.

Makeaa vettä täydensin matkalla aina kun oli tilaisuus. Ruuan valmistukseen käytin merivettä aina kun mahdollista. Makeaa vettä minulla oli mukana reilut 12 litraa, joka hyvinkin riitti neljäksi päiväksi ja tarvittessa hieman pidemmällekin. Bodön merivartioasemalta ostin ionipuhdistettua vettä, joka kuulemma ei yhtä hyvin vie janoa kuin tavallinen. Iniön kaupalta ja Iso-Haiduksesta, Uudenkaupungin edustalla otin vielä vähän täydennystä. Eli kolmella vesitäydennyksellä selvisin koko reissusta.

Varsinaisen ruokatäydennyksen tein kerran, Iniön kyläkaupalla. Sen lisäksi, tilaisuuden salliessa hyödynsin vastaan tulevia ravintoloita. Bodössä ja Iniössä kävin suunnitellusti ravintolassa. Iso-Haiduksessa huomasin melovani ravintolan ohitse, joten päätin hyödyntää sen lounasmahdollisuutta. Juhannuksena oli täyttä, mutta yksi henki mahtui vielä sekaan ilman pöytävaraustakin. Siikaa ja perunamuusia. Oli hyvää. Aspön satamasta ostin aivan erinomaista savukalaa, minkä söin siinä paikalla.

Uudessakaupungissa sain kuulla kahden entisen opiskelijani olevan naapurisaarta kartoittamassa, joten pysähdyin hetkeksi juttelemaan heidän kanssaan. Raumalla Suomen etevin saaristokuvaaja neuvoi minulle hyvän leirisaaren, missä tapasimmekin sitten illalla. Seuraavana päivänä kävin perinteisesti pitämässä sadetta toisen raumalaisen ystäväni mökillä.

Lintuja sain kuvatuksi niinä hetkinä, kun odottelin saarissa milloin mitäkin. Koiviston saaressa kuvasin lapintiiroja lentämässä ohitse odotellessani kierrokselta palaavia tutkijoita. Nurmisessa kuvasin tiiroja, lokkeja ja saalistavan nuolihaukan odotellessani tuulen laantumista. Sipulkarissa saattoi ihastella merimetsojen ja haikaroiden lentoa kohti Suomen suurinta merimetsoyhdyskuntaa ennen illan pimenemistä.

Isoja pesimättömien haahkanaaraiden parvia näkyi paljon. Olikohan niiden pesinnät epäonnistuneet vai olivatko ne jättäneet pesimättä alun perinkin. Se, että noita pesimättömiä naaraita oli niin paljon, sai minut epäilemään vallitsevaa teoriaa merikotkien haitallisuudesta haahkoille. Eikö merikotkien saalistuksen pitäisi juuri kohdistua noihin aikuisiin naaraisiin, ei poikasiin? Pilkkasiipiä oli myös isoja parvia, vaikka jo 1980-luvun lopulla oltiin sitä mieltä, että lokit syövät niiden kaikki poikaset ja ne kuolevat sukupuuttoon. Merikotkia sen sijaan näin poikkeuksellisen vähän.

Säppiin meloessani näin muflonin. Vaikka muutaman kerran aiemminkin olen Säpissä käynyt niin muflonia en ole ennen sattunut näkemään.

Maisemakuvauksen suhteen ei ollut kovin kuvauksellisin reissu, kun aurinko pääsääntöisesti paahtoi pilvettömältä taivaalta. Keskellä päivää kova valo teki maisemista tylsähköjä. Öisin valo olisi ollut parempi, mutta silloin tuli yleensä nukuttua. Parhaat kuvat syntyivätkin usein iltaisin ennen nukkumaan menoa.

Surullista oli huomata, että aiemmin melko sinilevätön selkämeri on saanut riesakseen leväkukinnot. Niin Uudenkaupungin kuin Raumankin sisäsaaristoissa oli jo runsaasti levää.

Aiemmin Saaristomerellä…