Sain kuulla, että Vakka-Suomen pelloilla oli poikkeuksellisen hyvät olosuhteet valokuvata joutsenia. Tiistaina minulla oli iltaopetusta, joten lähdin aamulla kohti Mietoistenlahtea, mikä on tunnettu joutsenten levähdyspaikka kevätmuutolla. Sinne asti en ehtinyt, kun jo Lemun peltoaukeilla oli runsaasti joutsenia ja hanhia.
Ajoin autoni tien sivuun eräälle peltotielle ja pysäytin sen siihen. Käytin autoa piilokojuna ja kuvasin niitä suoraan autoni ikkunasta. Linnut silti arastelivat autoani ja pysyttelivät turhan kaukana. Koetin päästä niitä lähemmäs, mutta peltotie vei väärään suuntaan ja suoraan pellolle en tohtinut lähteä ajamaan. En myöskään halunnut tulla autostani ulos ja yrittää kuvat niitä ilman piiloa.
Aikani siinä kuvattua lähdin etsimään toista kuvauspaikka. Vähän matkan päässä tie vei läheiselle talolla ja siinä hyvässä paikassa oli levennys, johon saatoin pysäyttää autoni. Nyt linnut olivat lähellä. Osa jopa liian lähellä mukanani olleelle 500 millin objektiiville.
Siinä sitten kuvailin reilun tunnin, kunnes ajattelin, että alkaa olla riittävästi kuvia yhdelle aamulle ja ratkaisevasti erilaisten kuvien saaminen tuntui vaikealta. Hanhet pysyttelivät liian kaukana kuvattavaksi.
Illalla kuvia käsitellessäni huomasin monen olevan lievästi epäteräviä. Vaikka 500 millisen kuvanvakaaja onkin ollut hämmentävän hyvä, niin nyt minulla oli ollut vaikeuksia pitää objektia riittävän vakaana. Niinpä päätin lähteä seuraavana aamuna uudestaan yrittämään. Nyt otin mukaani tyynyn ovenkarmin ja objektiivin väliin, mikä helpottaisi sen paikallaan pitämistä. Samalla päätin ottaa mukaan myös lyhyemmän objektiivin, mikä helpottaisi kuvaamista lintujen ollessa hyvin lähellä.
Yöllä oli satanut lunta, mikä hiljalleen päivän mittaan suli pois. Nyt pysäköin autoni sen saman tien varteen, missä edellisenä päivänä olin ollut ensimmäiseksi. Nyt linnut olivat siinäkin riittävän lähellä kuvaamista. Niinpä jäin siihen kuvaamaan. Tyyny helpotti objektiivin vakaana pitämistä ja kuvasin välillä objektiivia vaihtaen tilanteen mukaan. Hanhetkin kävivät nyt lähempänä.
Kaikki näkemäni joutsenet olivat laulujoutsenia. Hanhista tundrahanhia oli eniten. Niiden lisäksi näin metsä- ja kanadanhanhia.
Aivan kommelluksitta ei tästä kuvauspäivästä selvitty. Kuvaussession ajaksi olin jättänyt ajovalot päälle, joten kun ajattelin siirtyä eteenpäin johonkin toisen paikkaan, huomasin, että sähkölasit eivät toimineetkaan. Niin ja starttimoottori tietenkään ei inahtanutkaan. Niinpä ei auttanut kuin soittaa hinausfirmaan ja pyytää tuomaan käynnistysapua. Siinä apua odotellessa oli aikaa jatkaa kuvaamista. Onneksi oli hinausvakuutus.
Kun jouduin poistumaan hetkeksi autostani, oli melkoinen yllätys, kun joutsenet eivät juurikaan minuun reagoineet. Siis en välttämättä olisi piilokojuani tarvinnut niiden kuvaamiseen. Samoin hinausauton tullessa minua auttamaan joutsenet pysyivät siinä muutaman kymmenen metrin päässä.
Siinä kuvatessa muutama paikallinen kävi ihmettelemässä joutsenia ja kyselemässä syytä, miksi joutsenia oli ennen näkemättömän paljon pelloilla. Tiedä oliko joutsenia määrällisesti poikkeuksellisen paljoa, mutta en ole ennen niitä päässyt kyllä näin läheltä tarkkailemaan. Olisikohan syynä se, että lintujen käyttämät vesialueet olivat kaikkialla lähistöllä varmasti vielä paksulti jäässä ja nyt joutsenet viettivät koko päivän pelloilla, kun normaalisti ne ovat viettäneet aikansa merenlahdilla ja käyneet pelloilla pelkästään ruokailemassa.
Kuvia tuli otettua liikaa, lähes 4000. Linnut olivat niin lähellä, että houkuttivat kuvaamaan niissäkin tilanteissa, kun kameran läpi ei näkynyt kunnollista sommitelmaa. Niiden seulomisessa meni päivä, jos toinenkin. Tässä koottuna päivien parhaimpia kuvia. Kuvaamisen kannalta hankalinta teknisten ongelmien lisäksi oli selkeiden linturyhmien kuvaaminen. Kuvat olivat sotkuisia, kun jonkun huonossa paikassa olevan linnun epäterävä kroppa peitti jotain olennaista kuvassa.
Vastaa