Ensimmäinen kesälomaviikko: Vappumelonta Kustavin, Brändön ja Kumlingen vesillä. Retkiseurana minulla oli nuoruuden ystävä, joka oli aloittanut melontaharrastuksen muutamia vuosia sitten. Emme vuosikymmeniin olleet tehneet yhteisiä retkiä, joten keskusteltavaa meloessa ja tauoilla riitti. Melojana hän oli vielä kokematon ja kokemusta vaativista meriolosuhteista oli vielä niukasti. Vesi oli vielä hyvin kylmää ja olosuhteet ulkosaaristossa saattaisivat olla vaikeita. Siitä huolimatta tuntui luontevalta tehdä retki Suomen hienoimpiin melontamaisemiin Brändön ja Kumlingen ulkosaaristoon.

Tavoitteena oli pyrkiä mahdollisimman pitkälle länteen. Kaverini haaveili Väderskäristä, mutta edestakainen matka sinne olisi ollut liian pitkä tehtäväksi viikossa. Sen sijaan Yxskär Teilillä, komea saari sekin, oli täysin tavoiteltavissa. Kuten melontaretkillä aina lopullinen reitti syntyi päivä kerrallaan sitä mukaan, kun tiedossa olivat tulevat sääolosuhteet.

Eka leiripaikan ranta, Hamnskär.

Hamnskär.

Hamnskär.

Lopulta keli yhtä päivää lukuun ottamatta oli lähes tyyni. Sitä myötä koko Ahvenanmaan pohjoinen saaristo oli meille täysin auki. Niinpä kuljimme suurimman osan ajasta ulkosaariston avoimilla selillä. Yöpaikoiksi meille valikoitui monia aiemmilta retkiltä tuttuja saaria. Useimmissa kuitenkaan en ollut aiemmin yöpynyt ja olinkin kaivannut parempaa aikaa niihin tutustumiseen.

Tyyni aurinkoinen sää tiesi myös helteistä ilmaa, mitä kylmä vesi onneksi viilensi. Silti kaminateltta osoittautui turhaksi majoitteeksi. Vain yhtenä yönä lämmitimme telttaa puilla ja silloinkaan en löytänyt kovin hyvin palavia puita.

Småskär.

Småskär.

Småskär.

Småskär.

Småskär.

Småskär.

Kihdin ylitys Kustavista Ahvenanmaalle meni helposti suhteellisen tyynessä kelissä. Ensimmäisen yön olimme tutussa saaressa kihdin reunassa, jonne myöhemmin illalla saapui sattumalta muitakin melojatuttuja.

Sään salliessa menimme toiseksi yöksi ulkosaaristoon Småskärille. En ollut siellä yöpynyt 30 vuoteen. Puuttomalla kalliosaarella ei näkynyt erityisen hyviä telttapaikkoja, mutta siellä oli neljä vanhaa kalamajaa, joista hyväkuntoisimman eteisessä vietimme yömme. Yön aikana tuuli nousi ja koko seuraavan päivän tuuli sen verran voimakkaasti, että merelle ei ollut asiaa. Jäimme päiväksi kiertelemään saarta, mikä ei jäänyt harmittamaan, sillä olihan saari poikkeuksellisen kaunis kalliosaari aavan meren keskellä.

Norrklobben.

Porsskär.

Porsskär.

Porsskär.

Porsskär.

Seuraavana päivänä tuuli heikkeni ja pääsimme jatkamaan matkaa etelään. Aamusta vielä jonkin aikaa odottelimme aallokon heikkenemistä, kunnes arvioimme sen laantuneen riittävästi. Nopea säänmuutos sai meriveden laskemaan ja Innerskärs strömmenillä vesi virtasi voimakkaasti etelään. Jännä ilmiö, harvoin Saaristomerellä olen päässyt todistamaan niin voimakasta merivirtaa, että sen selvästi kajakistani havaitsen.

Seuraavaksi yöksi menimme Porsskäriin, joka oli vanhastaan asuttu saari avomeren laidalla. Olin sitä jo mielenkiinnolla katsellut viime talvena hiihtäessäni sen ohi ja nyt oli tilaisuus tutkia sitä hieman tarkemmin. Saaren poikki kulki alue, missä aikanaan oli ollut niittyä, mutta nyt se suurimmaksi osaksi oli metsittynyttä tervaleppälehtoa. Illalla lähdimme sitä tutkimaan. Niityn laidalla oli kaksi vanhaa tilaa, jotka olivat ulkoa hyväkuntoisen näköisiä. Aamulla kävin tutkimassa saaren mäntymetsiä ja löysin kalliomäen laelta näkötornin, joka oli jo aika huonossa kunnossa. Kiipesin siihen varovaisesti katsoen tarkkaan mihin astuin ja pääsin näkemään hyvät maisemat saaren metsien yli.

Ytterskär.

Blägä.

Blägä.

Yxskär.

Seuraava päivä oli rasvatyyni, joten suuntasimme Porsskäriltä suoraan länteen isoille ja avoimille selille. Teimme viiden kilometrin selän ylityksen Ytterskäriltä Sparvhäranille. Siitä jatkoimme etelään ja jäimme yötä Yxskärin länsireunalle suojaisaan lahteen. Yxskär oli hieno paikka, mutta siihen tutustumiseen ei jäänyt riittävästi aikaa ja kova valo ei suosinut valokuvausta. Täytyisi vielä joskus palata sinne paremmalla ajalla.

Yxskäriltä käännyimme takaisin kohti Kustavia. Meloimme matalan salmen läpi pääsaaren Hemörarnan välistä. Vesi oli matalalla ja otimme useamman pohjakosketuksen, kunnes matalimmassa kohdassa joudumme turvautumaan kajakkien uittamiseen paikan ohi. Emme kuitenkaan joutuneet kantamaan kajakkeja. Salmen pohjoisrannalla oli saaren vanhat asuinrakennukset, jotka ainakin päälisin puolin olivat hyvässä kunnossa.

Paluumatkalla pysähdyimme Lanto grundenilla, jossa olimme kevään ensimmäiset kävijät vieraskirjan mukaan. Edellinen vieraskirjan merkintä oli viimetalviselta hiihtoretkeltäni. Yöksi meloimme Porsskär fjärdenin läpi sen toiselle laidalle.

Sundet.

Aukeaa.

Lanto grunden.

Ormö.

Bajonetten, Ormö.

Seuraavana päivänä jatkoimme kohti itää Ängskär fjärdenin magmakraatterin läpi Kihdille ja koska seuraavaksi päiväksi oli luvattu koventuvaa tuulta, menimme yöksi Varsinais-Suomen puolelle pikkuiselle Skärinriutalle. Päivä oli kuuma, joten haimme vilvoitusta kastautumalla veteen ja pitämällä taukoa rantajäiden päällä.

Kastautuminen helteellä.

Vielä oli jäitä.

Bådan.

Allien ja mustalintujen muutto oli parhaimmillaan ja niitä oli alueella tuhansia. Niiden seassa olevien pilkkasiipien määrän arviointi oli vaikeampaa, mutta niitäkin oli paljon. Tukkakoskeloita oli enemmän kuin isokoskeloita. Haahkat olivat pieninä parvina siellä täällä. Telkkiä, tukkasotkia, sinisorsia, taveja näkyi paikoin ja tuli vastaan yksi lapasorsaparikin. Mustakurkku-uikku oli jo reviirillään. Ruokki ja riskilä kävivät tekemässä kunniakierroksen kajakkien ympäri.

Yhtenä päivänä harmaahylje seurasi meitä pitkän matkaa kunnioittavan etäisyyden päästä. Merikotkia oli runsaasti, varpushaukka ja tuulihaukka aiheuttivat hätäännystä pikkulintujen parissa. Räyskiä ja lapintiiroja oli jo saapunut. Naurulokit ja kalalokit olivat pesäpaikoillaan ruokailemassa, Isompia lokkeja näkyi satunnaisemmin.

Metsäisemmillä leiripaikoilla lehtokurppa kävi kiertämässä soidintaan, ja teeret pulisivat illat ja aamut. Meriharakat ja tyllit olivat jo pesimässä. Valko- ja mustavikloja oli muutolla. Molempia joutsenia näkyi, kyhmyjoutsenia enempi ja monin paikoin ne jo hautoivatkin. Merihanhia näkyi runsaasti. Hyönteissyöjiä oli jo saapunut. Pajulintu ja hernekerttu lauloivat. Luulin nähneeni myös pikkusiepon, mutta havainto oli liian epävarma, jotta voisin ottaa siitä itselleni eliksen.

Reitti.

Komia kevätmelonta oli, vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen maisemakuvaukseen. Mutta kajakilla pääsi minne halusi ja kävin sen mahdollistamana monissa itselleni uusissa paikoissa.