![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/Reitti_2024.jpg\" "\\"Reitti")
<\/a>Reitti Turusta Ahvenanmaa ymp\u00e4ri.<\/p><\/div>\n
L\u00e4htiess\u00e4ni matkaan pitk\u00e4n ajan s\u00e4\u00e4tiedotus lupasi varsin tuulisia s\u00e4it\u00e4, joten suunnitelman toteutuminen oli melko ep\u00e4varma. Alusta asti varauduin siihen mahdollisuuteen, ett\u00e4 joutuisin kesken kaiken palaamaan takaisin. Vasta Getan pohjoispuolen kalliot ohitettuani oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ahvenanmaan kierto tulee toteutumaan. Kysymys oli en\u00e4\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 reitti\u00e4 palaisin ja ehtisink\u00f6 meloa Uittamolle saakka vai joutuisinko soittamaan paluukyydin minua vastaan.<\/p>\n
Olosuhteet loppujen lopuksi suosivat retke\u00e4ni, sill\u00e4 vain yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4in saareen enk\u00e4 l\u00e4htenyt melomaan. Tuulinen ja sateinen s\u00e4\u00e4 eiv\u00e4t houkuttaneet Kihdille ja y\u00f6pymissaareni oli viel\u00e4 tutkimatta. Kihdin ylitys seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sitten olikin helppo tuulen tyyntyess\u00e4 t\u00e4ydeksi bl\u00e4g\u00e4ksi. Alkuun vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 keli pysyisi kylm\u00e4n\u00e4 ja tuulisena ja reitin l\u00e4pi p\u00e4\u00e4seminen vaikutti ep\u00e4varmalta. S\u00e4\u00e4n haltijat kuitenkin suojelivat retke\u00e4ni ja monesti k\u00e4vi niin, ett\u00e4 juuri suurimpien selkien ylitykseen sattui kohtuullisen v\u00e4h\u00e4tuulinen hetki.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin oikaista Ahvenanmaan p\u00e4\u00e4saaren ja Ecker\u00f6n v\u00e4list\u00e4 aikataulusyist\u00e4. K\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni ollut matka-aika alkoi olla puolessa v\u00e4liss\u00e4 ja toivoin kuitenkin ehtiv\u00e4ni Uittamolle ilman, ett\u00e4 joutuisin tilaamaan paluukyydin minua vastaan. Maisemallisesti ratkaisu oli melko tyls\u00e4 ja Ecker\u00f6n kierto ulkokautta olisi varmasti ollut kiinnostavampi reitti.<\/p>\n
F\u00f6gl\u00f6ss\u00e4 pitk\u00e4n pohdinnan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4tin ottaa riskin ja l\u00e4hte\u00e4 paluumatkaan alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaisesti K\u00f6karin kautta, vaikka s\u00e4\u00e4tiedotus ei sille varmaa s\u00e4\u00e4ikkunaa lupaillutkaan. K\u00f6karista olisi kuitenkin tarvittaessa p\u00e4\u00e4ssyt pois yhteysaluksella, jos s\u00e4\u00e4 olisi pysynyt pitk\u00e4\u00e4n liian tuulisena.<\/p>\n
Reissun pituudeksi tuli kokonaisuudessaan 18 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, 17 y\u00f6t\u00e4 ja 462 km. Pisin melontaretkeni t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 niin ajassa kuin matkassakin.<\/p>\n
<\/a>Kalalokkeja Turun satamassa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Presidentillisen m\u00f6kkirannan suojeluksessa olevia lokkisaaria.<\/p><\/div>\n
<\/a>Isoluoto, Merimasku.<\/p><\/div>\n
<\/a>L\u00e5ngsk\u00e4r, Ini\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>L\u00e5ngsk\u00e4r, Ini\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>L\u00e5ngsk\u00e4r, Ini\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Keltamaksaruoho.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kihti.<\/p><\/div>\n
Paluu K\u00f6karista Korppooseen oli etuk\u00e4teen ajatellen reissun j\u00e4nnitt\u00e4vin sel\u00e4n ylitys, sis\u00e4ltyyh\u00e4n siihen \u00d6stersk\u00e4rs fj\u00e4rden, miss\u00e4 kahdeksan kilometrin sel\u00e4n keskell\u00e4 on vain pari luotoa. S\u00e4\u00e4tiedotukset lupailivat kohtuullisen tuulista, joten p\u00e4\u00e4tin ylityksess\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 y\u00f6n tyyni\u00e4 hetki\u00e4. Ennen ylityst\u00e4 meloin varsin navakkaan tuuleen ensin K\u00f6kariin ja siit\u00e4 K\u00f6karin viimeisille suojaisille luodoille id\u00e4ss\u00e4, minne j\u00e4in odottelemaan iltaa ja tuulen sammumista. Kun tuuli oli riitt\u00e4v\u00e4sti tyyntynyt, meloin ensin \u00d6stersk\u00e4rin saaristoon, miss\u00e4 nukuin lyhyet y\u00f6unet y\u00f6n pimeimm\u00e4n hetken yli. Aamuy\u00f6st\u00e4 jatkoin auringon nousuun yli seuraavan ison sel\u00e4n. Lopulta koko p\u00e4iv\u00e4 oli melko v\u00e4h\u00e4tuulinen, joten olisin hyvin voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 aamulla nukkumaan kunnon y\u00f6unet.<\/p>\n
<\/a>Lanto grunden, Kumlinge.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lanto grunden, Kumlinge.<\/p><\/div>\n
<\/a>Skr\u00e4ckklobben, Kumlinge.<\/p><\/div>\n
<\/a>Skr\u00e4ckklobben, Kumlinge.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiirakoiras antaa naaraalle kalan.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiirakoiras antaa naaraalle kalan.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pilkkasiipi.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pargrundet, Saltvik.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pargrundet, Saltvik.<\/p><\/div>\n
Haastavimmat olosuhteet koin kuitenkin Getan pohjoispuolella, miss\u00e4 pohjoisessa ei ole saaristoa tai edes matalikkoja rikkomassa aallokkoa. Edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 oli tuullut kovaa pohjoisesta, mutta aamulla tuuli oli tyyntynyt ja k\u00e4\u00e4ntynyt etel\u00e4\u00e4n. Getan pohjoispuolella meri viel\u00e4 muisti y\u00f6n tuulen ja lykk\u00e4si pohjoisesta melojan p\u00e4\u00e4t\u00e4 korkeampaa maininkia. Maininki oli voimakkainta, mit\u00e4 olen Suomessa koskaan kokenut.<\/p>\n
Mainingin arvioimisen tekee vaikeaksi se, ett\u00e4 sit\u00e4 ei pysty oikein n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Ainoastaan matalikoilla, mihin maininki murtuu, pystyy hahmottamaan sen voiman ja ne ovat paikkoja mihin retkimeloja ei halua joutua. Nytkin sen voima p\u00e4\u00e4si minut yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yht\u00e4kki\u00e4 tajusin vain olevani tilanteessa, miss\u00e4 aallokko alkoi vied\u00e4 minua ja en en\u00e4\u00e4 pystynyt kontrolloimaan tilannettani t\u00e4ysin. Shokkialun j\u00e4lkeen sain tilanteen paremmin hallintaan ja pystyin navigoimaan itseni matalikoiden ohi Getan Havshotellille.<\/p>\n
Hotellilla k\u00e4vin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja ker\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 itse\u00e4ni. Paikka olisi ollut aika ankea paikka leiriyty\u00e4 ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan aallokon tyyntymist\u00e4. Seuraavaksi y\u00f6ksi ja aamuksi ennustettiin lis\u00e4\u00e4 tuulta pohjoisesta, joten seuraava p\u00e4iv\u00e4k\u00e4\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi ollutsen parempi. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 melomaan, kun maininki hieman illalla oli laskenut. Nyt tilanne oli paremmin kontrollista ja ohjasin itseni merikortin valkoisille alueille (syvyys yli 10 metri\u00e4), miss\u00e4 aallot olivat loivempia ja helpompia. Minulta oli j\u00e4\u00e4nyt kuitenkin yksi matalikko huomaamatta, mik\u00e4 toi yll\u00e4tyksen, kun huomasin kaukana edess\u00e4ni ehk\u00e4 noin joka kymmenennen aallon murtuvan valtavalla voimalla matalaan veteen. Sain kohdan v\u00e4istetty\u00e4 rannan ja matalikon v\u00e4list\u00e4, mutta tilanne oli pelottava, koska vaaran paikan pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vain satunnaisina hetkin\u00e4.<\/p>\n
Getan pohjoisrannalla ei juuri suojaisia leiripaikkoja ole, mutta muistin 1,5 vuoden takaa Livian er\u00e4oppaiden ensimm\u00e4isen rinkkavaelluksen ensimm\u00e4isen leiripaikan, miss\u00e4 pieni saari tarjosi suojaa pohjoisesta tulevilta aalloilta. Nyt paikan upeuden pystyi viel\u00e4kin paremmin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kuin silloin. Rannan kalliotasanteella oli upeaa kokkailla illallista ja aamupalaa. Yli nelikymmenmetrisen kallion ja tasanteen v\u00e4liin j\u00e4i hieno vanha kilpikaarnam\u00e4nnikk\u00f6, mihin oli helppo pystytt\u00e4\u00e4 riippumatto. Aamulla kiipesin kallion p\u00e4\u00e4lle ihailemaan pohjoiseen avautuvaa avointa merimaisemaa. Matkalla kalliolle n\u00e4in kiipeilykivi\u00e4, joissa oli n\u00e4kyviss\u00e4 vaaleita magnesiuml\u00e4ikki\u00e4 mahdollisissa otepaikoissa.<\/p>\n
<\/a>Koskelonp\u00f6ntt\u00f6 kalliossa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hienoin leiripaikka, F\u00e5gelberget, Geta.<\/p><\/div>\n
<\/a>F\u00e5gelberget, Geta.<\/p><\/div>\n
<\/a>F\u00e5gelberget, Geta.<\/p><\/div>\n
Lukemiseksi olin ottanut Myrskyluodon Maija -kirjasarjan kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 osaa, joita oli mukava iltaisin lueskella samalla, kun liikuin kirjan maisemissa. K\u00e4vin vierailulla V\u00e4dersk\u00e4rill\u00e4, mihin kirjan tapahtumat sijoittuivat ja miss\u00e4 alkuper\u00e4inen tv-sarja kuvattiin. Sarjan kuvauksiin tehdyt rakennukset olivat jo pahoin rapistuneet ja osin romahtaneet. Meloin my\u00f6s uuden elokuvan kuvauspaikan ohi ja en voinut olla ihmettelem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, miksi elokuvan tapahtumat olivat viety niin luonnottomaan paikkaan. Olihan uusi elokuva kuvattu kallioniemell\u00e4, miss\u00e4 ei el\u00e4misen edellytyksi\u00e4 1800-luvun maailmassa olisi ollut toisin kuin V\u00e4dersk\u00e4rill\u00e4, joka kuitenkin oli kohtuullisen vihanta saari.<\/p>\n
<\/a>Rantamatara.<\/p><\/div>\n
<\/a>Verikurjenpolvi.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hammarudda, Jomala.<\/p><\/div>\n
Matkan aikana tein yhden ruokat\u00e4ydennyksen Maarianhaminassa. Kaasua olin ottanut kaksi hieman vajaata puolen kilon pulloa. Se oli siin\u00e4 rajalla riittik\u00f6, joten yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 Maarianhaminasta lis\u00e4\u00e4, mutta juhannussunnuntaina sit\u00e4 ei ollut mist\u00e4\u00e4n saatavilla. Lopulta kaasu riitti kuin riittikin perille, mutta paljoa sit\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt yli. Juomavesit\u00e4ydennyst\u00e4 tein aina kun oli mahdollista. Ruuan laittoon k\u00e4ytin merivett\u00e4. Menomatkalla tein kaksi vesit\u00e4ydennyst\u00e4: hotelli Gullvivanilla Br\u00e4nd\u00f6ss\u00e4 ja Hamnsundetissa Saltvikissa. Maarianhaminassa vesileilin korkki oli j\u00e4\u00e4nyt vuotamaan, joten t\u00e4ytin sen uudestaan R\u00f6dhamnin vierasvenesatamassa. Niill\u00e4 vesill\u00e4 selvisinkin sitten kotiin saakka.<\/p>\n
<\/a>Rankg\u00e5rden, Jomala.<\/p><\/div>\n
<\/a>Karikukko.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kalalokki.<\/p><\/div>\n
<\/a>Isompia aluksia, Maarianhamina.<\/p><\/div>\n
Muita melojia ei matkan varrella paljoa n\u00e4kynyt, vain kolme ryhm\u00e4\u00e4. K\u00f6karin pohjoispuolella vastaan tuli saksalaispariskunta, joiden kanssa en l\u00f6yt\u00e4nyt yhteist\u00e4 kielt\u00e4. Kommunikointi heid\u00e4n kanssaan tapahtui l\u00e4hinn\u00e4 elekielell\u00e4. Korppoon etel\u00e4puolella taas kohtasin ryhm\u00e4n sveitsil\u00e4isi\u00e4 naisia. Nauvon Berghamnissa samalle leiripaikalle tuli ammattioppaan vet\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4 paikallisia luontoliikunnan harrastajia. Illan mittaan heid\u00e4n kanssaan oli mukava vaihtaa ajatuksia.<\/p>\n
<\/a>N\u00e5t\u00f6, Lemland.<\/p><\/div>\n
Maarianhaminan etel\u00e4puolella poikkesin N\u00e5t\u00f6n lehtojensuojelualueella. Olin k\u00e4ynyt siell\u00e4 joskus vuosikymmeni\u00e4 sitten ja muistin paikan kauniiksi. Nyt rantauduin alueen pohjoisosassa olevalle venerannalle, josta l\u00e4hti polku yksityisen talon pihaan. J\u00e4in ep\u00e4varmaksi siit\u00e4 olinko oikeassa paikassa suojelualueella, joten j\u00e4tin k\u00e4velem\u00e4tt\u00e4 pihan l\u00e4pi varsinaiselle luontopolulle. Muutaman kuvan otin p\u00e4hkin\u00e4pensaslehdosta. Olisi kiva palata alueelle joskus kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun kukkaloisto on parhaimmillaan.<\/p>\n
<\/a>Kuggholma, Lemland.<\/p><\/div>\n
<\/a>Bj\u00f6rksk\u00e4r, Kuggholma, Lemland.<\/p><\/div>\n
Vierailin jo kolmannen kerran per\u00e4kk\u00e4in Lanto Grundenin vanhassa kalamajassa. Olen ollut mukana kaikissa siell\u00e4 viime syksyn j\u00e4lkeen k\u00e4yneiss\u00e4 retkikunnissa. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa en j\u00e4\u00e4nyt majaan y\u00f6t\u00e4 vaan ripustin riippumattoni sen taakse lehtometsikk\u00f6\u00f6n. Ilta Lanto grundenilla p\u00e4\u00e4ttyi kauniiseen auringon laskuun ja aamu valkeni sakeassa sumussa.<\/p>\n
S\u00e4ltingsk\u00e4rill\u00e4 F\u00f6gl\u00f6n etel\u00e4isess\u00e4 saaristossa oli kunnostettu kaikki saaren kalamajat upeaan kuntoon. Siell\u00e4 voisi olla kiva vierailla kylmemp\u00e4\u00e4n vuodenaikaan, jolloin tupien tuoma suoja olisi enemm\u00e4n tarpeen.<\/p>\n
<\/a>Upeassa kunnossa olevia kalastajamajoja, S\u00e4ltingsk\u00e4r, F\u00f6gl\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>S\u00e4ltingsk\u00e4r, F\u00f6gl\u00f6.<\/p><\/div>\n
Lintuhavainnoista ehdottomasti ilahduttavin olivat karikukot, joita n\u00e4in jopa kymmenkunta paria eri luodoilla. Erityisesti Ahvenanmaan p\u00e4\u00e4saaren etel\u00e4puoleisilla ulkoluodoilla aika monelta kuulin karikukon \u00e4\u00e4nen. En edes muista milloin viimeksi olen kyseisen linnun n\u00e4hnyt tai kuullut. Olen jo ep\u00e4illyt mahtaakohan laji olla h\u00e4vi\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Suomesta, mutta ehk\u00e4 tilanne ei sent\u00e4\u00e4n niin paha ole. Ei ainakaan t\u00e4m\u00e4n retken havaintojen perusteella.<\/p>\n
Ruokki on melojalle aika hauska lintu. Usein se k\u00e4y tarkastamassa melojan tekem\u00e4ll\u00e4 pari kunniakierrosta h\u00e4nen ymp\u00e4ri. Ainakin kolmen itselleni vieraan ruokkiyhdyskunnan ohi meloin l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4. Riskil\u00f6it\u00e4 n\u00e4kyi ruokkia useammin, mutta my\u00f6s kaikkien ruokkiyhdyskuntien yhteydess\u00e4.<\/p>\n
Muuten lintuhavainnot noudattivat melko tavanomaisia saariston lintuja. Merikotka on nykyisin varsin tavallinen laji, joita n\u00e4kyi l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. Jossain saarissa \u00e4\u00e4net viittasivat pesint\u00e4\u00e4n. Kalas\u00e4\u00e4ksi on nyky\u00e4\u00e4n paljon harvalukuisempi, mutta niit\u00e4kin tuli muutamassa paikassa vastaan.<\/p>\n
Ulkosaariston tavalliset lokit ovat nyky\u00e4\u00e4n kala- ja naurulokki. Tiiroista lapintiiraa n\u00e4kyi enempi ulkosaaristossa ja kalatiiraa sis\u00e4saaristossa. Merikihu ja r\u00e4ysk\u00e4 olivat harvinaisempia lokkilintuja, joita n\u00e4in satunnaisesti.<\/p>\n
Isommat lokkilajit esiintyv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 kaupunkien l\u00e4heisyydess\u00e4. Naantalin kultarannan edustalla oli kaksi presidentillist\u00e4 lokkiluotoa. Toisessa asusti harmaalokki- ja toisessa selk\u00e4lokkiyhdyskunta. Molemmat nauttivat valtionp\u00e4\u00e4miesluokan suojelusta. P\u00e4\u00e4tin olla kokeilematta, mit\u00e4 se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaisi ja tyydyin ihailemaan kieltokylttej\u00e4 kajakista.<\/p>\n
<\/a>Suola-arho.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kangasajuruoho.<\/p><\/div>\n
<\/a>Tylli.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lapintiira.<\/p><\/div>\n
<\/a>Liejusimpukka.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hietasimpukka.<\/p><\/div>\n
<\/a>Syd\u00e4nsimpukka.<\/p><\/div>\n
<\/a>Sinisimpukka.<\/p><\/div>\n
<\/a>\u00d6landet, K\u00f6kar.<\/p><\/div>\n
Pilkkasiipi ja tukkakoskelo olivat tavallisimmat sorsalinnut. Haahkoja ei juurikaan alkumatkasta n\u00e4kynyt, mutta loppumatkasta paremmin aikaisten pesij\u00f6iden poikasten kuoriuduttua. Joitain yksitt\u00e4isi\u00e4 koirasyksil\u00f6it\u00e4 tuli vastaan, mutta suurin osa koiraista vietti kes\u00e4\u00e4ns\u00e4 melojaa ulommassa saaristossa. My\u00f6s isokoskeloita n\u00e4kyi silmiinpist\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n, mutta ilmeisesti niist\u00e4kin monet emot viel\u00e4 hautoivat.<\/p>\n
Laulujoutsen on levitt\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 saaristoon. Ei ehk\u00e4 ihan niin nopeasti, kuin pari vuotta siten otaksuin, mutta nytkin parsikuntia tuli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vastaan. Enemmist\u00f6 Selk\u00e4meren puolella, mutta yksi pariskunta Saaristomeren kansallispuistonkin alueella. Suurin osa joutsenista toki oli kyhmyjoutsenia, joiden ensimm\u00e4iset poikueet olivat jo l\u00e4hteneet liikkeelle.<\/p>\n
Mustakurkku-uikkuja oli ulkosaariston pieniss\u00e4 ruohostoissa, kun taas silkkiuikut olivat tavallisempia sis\u00e4saariston laajoilla ruovikoilla.<\/p>\n
Yksitt\u00e4isi\u00e4 merimetsoja n\u00e4kyi aina v\u00e4lill\u00e4, mutta varsinaista merimetsoyhdyskuntaa sain odottaa viimeist\u00e4 edelliseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Paraisten keskustan l\u00e4heisyydest\u00e4 lopulta l\u00f6ysin sen. Samassa yhdyskunnassa pesi my\u00f6s muita ihmisten vihaamia lintuja: variksia ja naakkoja.<\/p>\n
Meriharakka on varmastikin saaristomme yleisin kahlaaja. Sen lis\u00e4ksi n\u00e4in monilla saarilla tyllej\u00e4 ja punajalkavikloja. Rantasipi oli tavallinen sis\u00e4saariston suojaisemmilla rannoilla. Loppumatkasta vastaan tuli jo syysmuutolle l\u00e4hteneiden kuovien tai pikkukuovien parvi.<\/p>\n
Muutaman kurkipariskunnan p\u00e4\u00e4sin kuulemaan tai n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ulkoluodoilla. Harmaahaikara sen sijaan oli varsin tavallinen n\u00e4ky.<\/p>\n
Pikkulinnuista kiinnostavimpia havaintoja olivat luotokirvinen, joka varmastikin on yleinen noilla ulkoluodoilla, mutta jonka tunnistaminen ei ole helppoa, etenk\u00e4\u00e4n kun mukanani ei ollut kiikareita. Ja tietysti kultarinta, joka lauleli muutamalla rehev\u00e4ll\u00e4 leiripaikalla. Hernekerttuja oli saarissa runsaasti ja kottaraiset liikkuivat paikoin jo pieniss\u00e4 parvissa.<\/p>\n
Nis\u00e4k\u00e4ist\u00e4 eniten ilahdutti saukko, joka uiskenteli er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna leiripaikkani rannassa. Onhan j\u00e4lkien perusteella saukko saaristossa jo hyvin yleinen, mutta sen n\u00e4keminen vaatii aina silti onnea. Samassa saaressa mets\u00e4kauriit pitiv\u00e4t kovaa mekkalaa. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa saaressa mets\u00e4j\u00e4nis ei minua huomannut, kun olin liikkumatta paikallani. Poikkeuksellisesti hylkeit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 reissulla en n\u00e4hnyt ollenkaan.<\/p>\n
<\/a>Stora Klish\u00e4ran, K\u00f6kar.<\/p><\/div>\n
<\/a>\u00d6stersk\u00e4rs fj\u00e4rden.<\/p><\/div>\n
Maisemien valokuvaamiseen pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta paistava armoton auringonpaiste ei juuri antanut mahdollisuutta etenk\u00e4\u00e4n loppureissusta. \u00d6isin valot olisivat olleet parempia, mutta silloin olin liian v\u00e4synyt kukkumaan hereill\u00e4. Kiinnostavimmat kuvat sain mielest\u00e4ni alkumatkan vaihtelevammissa olosuhteissa. Muutamissa saarissa kuvasin lintuja ja parhaat kuvat sain lapintiiroista. Joitain lentokuvia ja muutaman hienon otoksen puolisoaan ruokkivasta koiraasta. Hetkitt\u00e4in my\u00f6s k\u00e4ytin aikaani kasvien kuvaamiseen.<\/p>\n