![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/DSF0002.jpg\")
<\/a>Tipi, Petteri, Mato Matala ja Reppu-Roosa Helsingin lentoasemalla j\u00e4nnitt\u00e4viss\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n tunnelmissa.<\/p><\/div>\n
Lentomatka Istanbuliin meni hyvin. Oli vain pitk\u00e4veteist\u00e4 olla koneen hattuhyllyll\u00e4. Tunnelma meid\u00e4n kesken oli hyvin j\u00e4nnittynyt ja odottava siit\u00e4, mit\u00e4 olisi tulossa. Istanbulissa vaihtoaika oli pieni, joten meit\u00e4 oltiin kent\u00e4ll\u00e4 vastassa ja repun liikkeist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen siirryimme puolijuoksua seuraavaan koneeseen. Toisella lennolla kone t\u00e4risi hurjasti Georgian yll\u00e4 osuessaan ilmakuoppiin, jotka tuntuivat hattuhyllyn reppujenkin sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Saavuimme hotellille my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 ja hotellihuoneessamme Amigo ja Pingis liittyiv\u00e4t ryhm\u00e4\u00e4n. Pian p\u00e4\u00e4simme somaan siskonpetiin nukkumaan muiden pehmoel\u00e4inten kanssa.<\/p>\n
<\/a>Pingis, Amigo, Petteri, Mato Matala, Reppu-Roosa ja Tipi siskonpediss\u00e4 hotellis\u00e4ngyss\u00e4 Du\u0161anbessa.<\/p><\/div>\n
1. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Ruhtinaallisten nelj\u00e4n tunnin y\u00f6unien j\u00e4lkeen k\u00e4vimme aamiaisella ja l\u00e4hdimme Karin repussa katsomaan Du\u0161anben n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4. K\u00e4velimme suoraan hotellilta Itsen\u00e4isyyden muistomerkille ja jatkoimme matkaa Sharshara-puistoon keinotekoisen vesiputouksen \u00e4\u00e4relle. Sielt\u00e4 palasimme saman puistoalueen toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mihin oli kokoontunut paljon ihmisi\u00e4 johonkin juhlaan.<\/p>\n
<\/a>Petteri itsen\u00e4isyyden muistomerkill\u00e4 Du\u0161anbessa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Mato Matala Sharshara-puistossa keinotekoisen vesiputouksen \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p><\/div>\n
Juhla paljastui kirjan p\u00e4iv\u00e4ksi ja paikka, miss\u00e4 sit\u00e4 juhlittiin, Tad\u017eikistanin kansalliskirjastoksi. Kirjastoon ei marssittukaan siit\u00e4 vaan sis\u00e4\u00e4n vaan meille j\u00e4rjestettiin opas, joka kierr\u00e4tti meid\u00e4t ymp\u00e4ri kirjaston. Reppu-Roosa huomasi heti, ett\u00e4 kirjastossa n\u00e4ytti olevan v\u00e4hemm\u00e4n kirjoja ja enemm\u00e4n henkil\u00f6kuntaa kuin kotonaan Naantalin kaupunginkirjastossa.<\/p>\n
Siirryimme l\u00e4heiseen Rudaki-puistoon. Ulkona l\u00e4mp\u00f6tila oli noussut jo tuskalliseen 35 asteeseen, joten piti muistaa juoda riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
Sielt\u00e4 suuntasimme matkamme kansallismuseoon, miss\u00e4 p\u00e4\u00e4simme tutustumaan Tad\u017eikistanin historiaan ja luontoon. Sattumoisin kohtasimme Olion museossa, joka liittyi seuraamme, jolloin pehmoel\u00e4inporukkamme oli lopultakin t\u00e4ysi.<\/p>\n
Lounastimme l\u00e4heisess\u00e4 ravintolassa, mik\u00e4 ruokalistallaan yhdisti paikallisia ruokia l\u00e4nsimaisiin ruokiin. Lounaan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme vierailemaan Toisen maailmansodan muistomerkill\u00e4, mik\u00e4 oli pystytetty Neuvostoliiton voiton kunniaksi Saksasta. Paikka oli pienell\u00e4 kumpareella kaupungin laidalla ja sielt\u00e4 avautui kaunis n\u00e4kym\u00e4 kaupungin ylle.<\/p>\n
<\/a>Olio WWII Memorial-muistomerkill\u00e4 Du\u0161anbessa.<\/p><\/div>\n
Sen j\u00e4lkeen olikin aika palata hotellille. Kiertomatkasta j\u00e4i erityisesti mieleemme presidentin ja h\u00e4nen poikansa kuvat, joita n\u00e4kyi monissa paikoissa, jopa j\u00e4ttim\u00e4isin\u00e4 muraaleina rakennusten seiniss\u00e4. Me pehmoel\u00e4imet j\u00e4imme hotellille lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, kun ihmismatkalaiset illalla l\u00e4htiv\u00e4t nauttimaan illallista Du\u0161anben y\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
2. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Aamiaisen j\u00e4lkeen hypp\u00e4simme Karin repussa autoon ja l\u00e4hdimme tutustumaan Harakatin kuntoutuskeskukseen. Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tutustuimme keskuksen toimintaan ja ihmisiin, jotka olivat saaneet apua keskuksen toiminnasta. Keskus j\u00e4rjesti vammaisille vertaisryhmi\u00e4 ja tietoa heid\u00e4n oikeuksistaan. Toiminnassa oli mukana niin lapsia kuin aikuisiakin. Ihmiset kertoivat avoimesti j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4, toiminnastaan ja omista kokemuksistaan. Oli hienoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulemaan mihin meid\u00e4nkin matkarahamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Lounaan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme osallistumaan keskuksen t\u00f6ihin. P\u00e4\u00e4simme maalaamaan keskuksen portin mustaksi niin sis\u00e4- kuin ulkopuoleltakin. Villeimm\u00e4t pehmoel\u00e4imet karkasivat p\u00e4iv\u00e4kotilasten leikkipuistoon ja keskuksen kaiteille kiipeilem\u00e4\u00e4n. Paahtava auringon paiste ja 35 asteen l\u00e4mp\u00f6tila sai monet meist\u00e4 voimaan hieman huonosti<\/p>\n
<\/a>Reppu-Roosa maalaa porttia mustaksi Harakatin kuntoutuskeskuksessa, miss\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n muun muassa vammaisten henkil\u00f6iden viisip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 vertaistukitapaamisia.<\/p><\/div>\n
3. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n matkasimme Karin repussa Ishirok-j\u00e4rjest\u00f6n toimistolle, miss\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6n ty\u00f6ntekij\u00e4t kertoivat ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Ishirok tekee ty\u00f6t\u00e4 vammaisten henkil\u00f6iden aseman parantamiseksi. Sen toiminta perustuu yhdenvertaisuuteen ja siihen, ett\u00e4 kaikilla, my\u00f6s vammaisilla, on yht\u00e4l\u00e4iset ihmisoikeudet. Ishirok j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vertaistukiryhmi\u00e4, koulutuksia sek\u00e4 valvoo saavutettavuuden toteutumista kaupunkia rakennettaessa.<\/p>\n
Lounaan j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4simme kotivierailulle, miss\u00e4 tutustuimme Nigina Ikromovaan, joka oli Ishirokin koulutusten kautta p\u00e4\u00e4tynyt yritt\u00e4j\u00e4ksi, joka ompeli vaatteita. Erityisesti h\u00e4n piti nuken vaatteiden tekemisest\u00e4 ja ehk\u00e4 pehmoel\u00e4intenkin. H\u00e4n teki my\u00f6s k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 ja koruja.<\/p>\n
Juuri Ishirokille suuntautuu osa meid\u00e4n matkarahoistamme V\u00e4est\u00f6liiton ja Kynnys ry:n kautta.<\/p>\n
4. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Edess\u00e4 oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n siirtyisimme vaelluksen l\u00e4ht\u00f6pisteeseen. Pakkauduimme kaikki Karin reppuun, josta emme p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ulkona tapahtui, mutta saatoimme tuntea auton liikkeet ja kuulla ihmisten \u00e4\u00e4net autossa.<\/p>\n
Lounastaukoon asti matka meni ihan suhteellisen rattoisasti. Kuulimme nais\u00e4\u00e4nen, joka sujuvasti selosti matkan tapahtumia toiselle nais\u00e4\u00e4nelle. Kuulimme lukuisista uhkarohkeista ohituksista jyrkkien rotkojen \u00e4\u00e4rell\u00e4, mik\u00e4 ei ollut kyll\u00e4 kivaa automatkoja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4lle pehmoel\u00e4imelle.<\/p>\n
Lounastauon j\u00e4lkeen auton liikkeet muuttuivat rajummiksi. \u00c4\u00e4net kovenivat ja kiihtyiv\u00e4t ja niihin liittyi mukaan kolmas naisen \u00e4\u00e4ni ja kaksi miehen \u00e4\u00e4nt\u00e4, joista toinen ilmeisesti kuului kantajallemme Karille. Nyt alkoi rahallisimpiakin pehmoel\u00e4imi\u00e4 jo j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Noin kuuden tunnin j\u00e4lkeen matka p\u00e4\u00e4ttyi ja p\u00e4\u00e4simme ulos autosta ja repusta. Olimme kuvan kauniilla vuoristoniityll\u00e4, jossa aasit ja lehm\u00e4t laidunsivat. P\u00e4\u00e4timme ottaa kaikista kaverikuvan Sangisafed-vuoren (3218) edess\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Kaverikuvassa Amigo, Tipi ja Mato Matala Immat-laaksossa, jossa he valmistautuivat l\u00e4ht\u00f6\u00f6n vuorille. Taustalla Sangisafed-vuori (3218).<\/p><\/div>\n
5. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Aurinko oli jo noussut, kun nousimme yl\u00f6s ja pakkasimme tavaramme. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 vaellusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Reppu-Roosa ja Petteri p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t katselemaan maisemia repun sivutaskuista. Ensimm\u00e4isen aamun aamutoimet sujuivat rauhallisesti ja olimme jo hieman aikatulusta j\u00e4ljess\u00e4, kun l\u00e4hdimme liikkeelle.<\/p>\n
Leiripaikalta l\u00e4hdimme Pasrud-jokea seurailevaa tiet\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, kunnes sivuutimme Chubistonin. Siit\u00e4 viel\u00e4 hieman eteenp\u00e4in ja ison niityn kohdalla kahlasimme joen toiselle puolelle. Yksi ihmisretkel\u00e4inen oli sen verta mahataudin heikent\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti aasien kanssa kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n helpompaa reitti\u00e4 seuraavalle y\u00f6paikalle.<\/p>\n
<\/a>Petteri Karin repun kyydiss\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Reppu-Roosa Pasrud-laaksossa lyhyell\u00e4 lepotauolla.<\/p><\/div>\n
Me sen sijaan l\u00e4hdimme viel\u00e4 hyv\u00e4kuntoisen Karin kyyditsem\u00e4n\u00e4 nousemaan kohti Talbas-solaa (3450 m). Matka sinne vei ensin Bodkhona-laaksoa yl\u00f6s. Matkalla yl\u00f6s sivutaskun matkalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ihastelemaan vuohilaumaa paimenineen. Lounaan, pastaa ja purkkikalaa, nautimme kuvan kauniissa laaksossa Bodkhona-vuoren (5152 m) juurella.<\/p>\n
Lounaan j\u00e4lkeen alkoi jyrkk\u00e4 nousu kohti Talbas-solaa. Mit\u00e4 korkeammalle nousimme, sit\u00e4 pienemm\u00e4ksi ilman happipitoisuus k\u00e4vi. Oli ilmeist\u00e4, ett\u00e4 nousu tulisi olemaan raskas kantajallemme, Karille. Lopulta aivan nousun viimeisill\u00e4 sadoilla metreill\u00e4 opas tuli apuun ja otti Karin repun ja meid\u00e4t kantaakseen. Oppaan oma reppu oli taas aasin kyydiss\u00e4.<\/p>\n
Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 pys\u00e4hdyimme hetkeksi, jolloin perinteinen saksalainen vuoritervehdys kuului reppuun sis\u00e4llekin. Alas l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 Karin vauhti kasvoi ja me j\u00e4imme oppaan kannettavaksi loppumatkaksi. Lopulta leiriin saavuimme varmaan yli tunnin my\u00f6hemmin kuin ensimm\u00e4isen\u00e4 tullut ryhm\u00e4. Kello viiden teehetki j\u00e4i t\u00e4lt\u00e4 illalta v\u00e4liin ja v\u00e4synein\u00e4 menimme makuupusseihimme heti p\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
<\/a>Petteri Bodkhona-laaksossa lounastauolla.<\/p><\/div>\n
6. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Kantajamme Kari oli sen verta pel\u00e4stynyt edellisen p\u00e4iv\u00e4n raskaasta vaelluksesta, ett\u00e4 j\u00e4tti l\u00e4htem\u00e4tt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n vaellukselle Mutnij\u00e4rvelle. Se olisi tiennyt nousua l\u00e4hes yht\u00e4 korkealle kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja seuraavasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 olisi tulossa viel\u00e4 raskaampi. Olimme ihan tyytyv\u00e4isi\u00e4 siihen, ett\u00e4 pidimme lepop\u00e4iv\u00e4n kuvan kauniilla Alauddin- j\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n
Heti aamusta menimme Alauddin-j\u00e4rven rantaan, jonka tyyneen pintaan l\u00e4heiset vuoret kuvastuivat kauniisti. Hyppelimme rantakivill\u00e4 ilman, ett\u00e4 kukaan meist\u00e4 kastui. Toinen ihmisretkel\u00e4inen Anu auttoi meit\u00e4 kiville, kun Kari kuvasi. Pikku-uikku kalasteli pikkukaloja j\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Pingis loikoilee Alauddin-j\u00e4rven rantakivell\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Reppu-Roosa, Amigo, Mato Matala, Pingis, Olio, Tipi ja Petteri ryhm\u00e4kuvassa Alauddin-j\u00e4rven rantakivell\u00e4.<\/p><\/div>\n
Koko p\u00e4iv\u00e4n kiertelimme leiripaikan l\u00e4heisyydess\u00e4 katsellen, miten vuoret muuttuivat auringon valon suunnan muuttuessa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ehdimme kello viiden teellekin.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4 oli Tad\u017eikistanin kansallisp\u00e4iv\u00e4. Meid\u00e4n apunamme oli kulkenut suomalaisten ihmismatkalaisten lis\u00e4ksi kaksi opasta, kaksi kokkia ja kuusi aasikuskia sek\u00e4 kuusitoista aasia. Oppaamme, kokkimme ja aasikuskimme juhlivat p\u00e4iv\u00e4\u00e4 polttamalla isoa roviota ja laulamalla lauluja. Meid\u00e4n suomalaiset ihmismatkalaisemmekin osallistuivat iltanuotioon laulamalla omia laulujaan.<\/p>\n
<\/a>Amigo, Mato Matala, Olio, Petteri, Pingis, Reppu-Roosa, Tipi ryhm\u00e4kuvassa l\u00e4hell\u00e4 Alauddin-j\u00e4rven leiripaikkaa.<\/p><\/div>\n
7. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
Aamulla oli viel\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun nousimme yl\u00f6s pakkaamaan varusteita. T\u00e4n\u00e4\u00e4n Pingis ja Olio p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t katselemaan maisemia repun sivutaskuista. Kaksi ihmisretkel\u00e4ist\u00e4kin oli sen verran huonossa kunnossa, ett\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t matkaan aasin sel\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Aluksi matka vei alasp\u00e4in kohti Vertikal Alauddin -keskusta, joka oli suljettu aiemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Heti j\u00e4rvien luona sivutaskun matkalaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n mustat\u00f6yht\u00f6tiaisen, joka uteliaana katseli heit\u00e4 l\u00e4hipuiden oksilta. Keskukselta matkaamme liittyi my\u00f6s koira, joka oli ottanut el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4kseen turvata matkailijoiden reitti\u00e4 vuorilla.<\/p>\n
<\/a>Pingis matkalla kohti Laudan-solaa, taustalla n\u00e4kyy lumihuippuinen Chapdara (5049).<\/p><\/div>\n
Siit\u00e4 keskukselta matka l\u00e4hti sitten suoraan yl\u00f6sp\u00e4in kohti Lauda-solaa (3625 m) tai oikeammin kohti sit\u00e4 ennen olevaa False Lauda -solaa (3457 m). Korkeus ei vaikuttanut kantojuhtaamme Kariin yht\u00e4 paljon kuin kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten, joten matkamme sujui edelliskertaa ripe\u00e4mmin. Meille repussa ei hapen v\u00e4hentyminen aiheuttanut t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa suurempia ongelmia.<\/p>\n
Solien v\u00e4lisen matkan kuljimme jyrkk\u00e4\u00e4 vuoren rinnett\u00e4 l\u00e4hes samalla korkeudella, joten se ei ollut en\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tavalla raskas. Lounaalle asetuimme pian tuon ensimm\u00e4isen solan j\u00e4lkeen. Lounaspaikalta oli aivan tavattoman upeat maisemat, mit\u00e4 sivutaskun matkalaiset saivat ihastella. Kari ei n\u00e4l\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta pystynyt paljoa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossain pieni parvi Himalajan lumikanoja v\u00e4isti meit\u00e4 pakoon.<\/p>\n
<\/a>Pingis Laudan-solassa.<\/p><\/div>\n
Oikeassa Lauda-solassa ihmismatkalaiset pys\u00e4htyiv\u00e4t ottamaan ryhm\u00e4kuvia. Me pysyimme repussa turvassa kovalta ja p\u00f6lyiselt\u00e4 tuulelta, joka voimalla iski solaan. Tuuli tunki p\u00f6ly\u00e4 sivutaskuissa matkanneiden kaikkien karvojen sekaan ja sai ne n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n entist\u00e4kin ruskeammilta.<\/p>\n
<\/a>Olio taustalla Fann-vuoriston korkein huippu Chimtarga (5489).<\/p><\/div>\n
Alam\u00e4ess\u00e4 p\u00e4\u00e4simme nauttimaan Karin vauhdikkaasta etenemisest\u00e4 ja p\u00e4\u00e4simme leiripaikalle hyviss\u00e4 ajoin kello viiden teelle. Leiripaikka olikin upea, nyt kuivana kautena kuivuneen j\u00e4rven tai suon reunalla mit\u00e4 toinen toistaan komeammat vuoret reunustivat. Vain kiven heiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli Kuli Siyoh j\u00e4rvi.<\/p>\n
<\/a>Kello viiden teehetki messiteltassa. Takariviss\u00e4: Pingis, Petteri, Olio, Reppu-Roosa. Edess\u00e4: Amigo, Mato Matala, Tipi.<\/p><\/div>\n
8. p\u00e4iv\u00e4<\/h3>\n
P\u00e4iv\u00e4n agendalla ei ollut siirtymist\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n muualle vaan viett\u00e4isimme p\u00e4iv\u00e4n kiertelem\u00e4ll\u00e4 eri j\u00e4rvill\u00e4 suuren Kulikalon-j\u00e4rven ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Siisp\u00e4 erityisen aikainen her\u00e4tys ei ollut tarpeen. K\u00e4vimme kuitenkin kaverikuvassa suon laidalla aikaisin ennen aamiaista.<\/p>\n
Aamun ensimm\u00e4isen\u00e4 retkikohteena oli Dushakha-j\u00e4rvi yli viisikilometristen lumihuippuisten vuorten kainalossa. Tipi, Amigo ja Mato Matala olivat t\u00e4ll\u00e4 kertaa vuorossa p\u00e4\u00e4st\u00e4 repun sivutaskuun ihailemaan maisemia. J\u00e4rvelle oli muutaman kilometrin matka ilman mainittavaa nousua, joten matka sinne meni helposti. Sivutaskulaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kuvauttamaan itsens\u00e4 j\u00e4rven rannassa. Siin\u00e4 kuvauksien lomassa he huomasivat karhun tassun j\u00e4ljen rantamudassa. Lounaaksi palasimme leiriimme.<\/p>\n
<\/a>Tipi Dushakha j\u00e4rvell\u00e4. Taustalla Fann-vuoriston korkein huippu Chimtarga (5489).<\/p><\/div>\n
<\/a>Amigo Dushakha j\u00e4rvell\u00e4.<\/p><\/div>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4n retki suuntautui varsinaiselle Kulikalon j\u00e4rvelle. Aurinko paahtoi pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta ja etenkin repun sis\u00e4ll\u00e4 olleille pehmoel\u00e4imille alkoi tulla kuuma. Paluumatkalla pys\u00e4hdyimme juomaan virvokkeita paikalliselle er\u00e4maakioskille, joka oli yli kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4himm\u00e4st\u00e4 autotiest\u00e4. Paikan t\u00e4ytyy olla suosittu ihmisretkeilij\u00f6iden parissa.<\/p>\n
<\/a>Amigo Ruzirevat-vuoren (3640) edustalla.<\/p><\/div>\n
Ehdimme taas ilta viiden teelle, jota oli kiva viett\u00e4\u00e4 teltan varjossa. P\u00e4iv\u00e4n aikana koira, joka oli eilen ollut mukanamme, k\u00e4vi meit\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4 muutaman kerran, ennen kuin l\u00e4hti paluumatkalleen. Leiripaikan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 olevassa harvassa katajapuskametsik\u00f6ss\u00e4 oli melko paljon lintuja. Kari tunnisti ainakin nuoren kultahempon, virtav\u00e4st\u00e4r\u00e4kin, alppinaakan, mustavariksen, varpushaukan ja sinisorsan. P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi upeaan t\u00e4htitaivaaseen ilman valosaasteita.<\/p>\n
<\/a>Mato Matala Koulikalon j\u00e4rven rannalla. Taustalla Temir-Tau-vuori (4274).<\/p><\/div>\n