{"id":11006,"date":"2026-06-05T19:24:17","date_gmt":"2026-06-05T16:24:17","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=11006"},"modified":"2026-06-05T19:29:30","modified_gmt":"2026-06-05T16:29:30","slug":"kaiken-nakemisen-halu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=11006","title":{"rendered":"Kaiken n\u00e4kemisen halu"},"content":{"rendered":"

Ensimm\u00e4isen kerran havahduin \u2019oikeiden\u2019 panoraamakuvien mahdollisuuksiin katsellessani Anton Corbijn kuvaamaa U2:n levykantta: Joshua Tree <\/em>(Corbjin & Averill 1987). Toisin kuin laajakulmaobjektiivin kuvasta rajatussa panoraamassa kansikuvassa b\u00e4ndin j\u00e4senet saattoivat seist\u00e4 aivan kuvan reunassa, ja kuvan perspektiivi oli kuin olisin katsonut heit\u00e4 suoraan edest\u00e4. Kuvassa ei siis ollut keskustaa ja reunaa vaan koko kuva-ala oli tasa-arvoista kuvapintaa. Vuotta my\u00f6hemmin Peter Moss k\u00e4ytti samaa idea Tanita Tikaramin levykannessa: Ancient Harth<\/em> (Moss 1988).<\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin tutustuin Pentti Sammallahden ja I. K. Inhan yhteisn\u00e4yttelyyn Akseli Gallen-Kallelan museossa 1996. Siell\u00e4 huomioni kiinnittyi Sammallahden (1996) Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 kuvaamiin panoraamakuviin, joissa rullafilmikoon panoraamakameran ominaisuudet oli otettu taitavasti haltuun. Niin tasa-arvoisen kuvapinnan mahdollistama tarinallisuus kuin my\u00f6s kameran tuottama kaareva horisonttikin. J\u00e4in haaveilemaan kameran ostamisesta, mutta hinta oli m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisuuksista toiseen kulkevalle tutkijanalulle liikaa.<\/p>\n

Itselleni yll\u00e4tykseksi jo kaksi vuotta my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4sin kokeilemaan kameraa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kun kes\u00e4ll\u00e4 1998 kiertelin Virroilla kuvaamassa I. K. Inhan kuvauspaikkoja uudestaan. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut lyhyen ajan vuosina 1913\u201314 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4ht\u00e4v\u00e4linssinen panoraamakamera (Ennola 2018). Tamperelainen valokuvausliike oli antanut minun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni vastaavan panoraamakameran, joka oli kalliimpi kuin autoni. Tuo oli ensimm\u00e4inen kokemukseni oikeasta panoraamakamerasta.<\/p>\n

Kun digitaalinen kuvank\u00e4sittely 2000 luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 toi mahdollisuuden luoda vastaavia panoraamoja laadukkaasti tavallisen pokkarin kuvista, oli varsin luonnollista, ett\u00e4 tartuin tilaisuuteen ja v\u00e4hitellen panoraamakuvauksesta muodostui t\u00e4rkein valokuvaharrastukseni muoto. Sittemmin pokkari on vaihtunut keskikoon digij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n perspektiivinkorjausobjektiiveineen ja teknologia monimutkaistunut sek\u00e4 kehittynyt, mutta perusperiaatteet ovat s\u00e4ilyneet.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 k\u00e4sittelen ajatuksiani panoraamakuvauksesta Jan Kailan (2002, s. 73\u201379) ajatuksien pohjalta siin\u00e4, ett\u00e4 valokuva on aina sekoitus autenttisuutta ja konstruoitua. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 haluan korostaa, ett\u00e4 panoraamakuvauksella tarkoitan kuvausta, jossa lopullisen kuvan projektio on luonnollinen lieri\u00f6projektio.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Tervalepp\u00e4korpi, V\u00e4n\u00f6, Hiittinen, joulukuu 2025.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

V\u00e4stra Linsor, Parainen, tammikuu 2021.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Bergholm, Br\u00e4nd\u00f6, helmikuu 2024.<\/p><\/div>\n

Panoraamojen konstruktiivisuus<\/h1>\n

Janne Sepp\u00e4nen l\u00e4htee tarkastelemaan valokuvien autenttisuutta valokuvan materiaalisen ytimen kautta. H\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee valokuvan materiaaliseksi ytimeksi valotuksen hetkell\u00e4 syntyv\u00e4n kohteen j\u00e4ljen (Sepp\u00e4nen 2014, s. 8). Sepp\u00e4nen tarkastelee valokuvan materiaalista ydint\u00e4 kameran ominaisuuksien kautta.<\/p>\n

Tekem\u00e4ll\u00e4 tila, jossa takasein\u00e4n muodostaa puolikas lieri\u00f6 on mahdollista rakentaa camera obscura, jonka kuva vastaa luonnollista lieri\u00f6projektiota. T\u00e4llaisen kameran kuvakulma on rajallinen, koska, jos kuva kuvautuu sein\u00e4ss\u00e4 olevan rei\u00e4n kautta, kuva himmenee optimitilanteessakin reunoille kaavan cot(\u03b1\/2) mukaan. T\u00e4ll\u00f6in 125\u00b0 kuvakulmalla reunat himmenev\u00e4t aukon ja 150\u00b0 kuvakulmalla jo kaksi aukkoa.<\/p>\n

Optiikalla voidaan pikkasen parantaa tilannetta, mutta objektiivin suunnittelu, joka pystysuunnassa kuvautuisi ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 tasoon ja vaakasuuntaan kaarelle lienee mahdoton. Siksip\u00e4 voidaan todeta 150\u00b0 olevan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 teoreettinen maksimi, mit\u00e4 panoraamaa voi kuvata neulanreik\u00e4 tms. kameralla yhdell\u00e4 valotuksella. Sit\u00e4 laajempia panoraamoja ei ole edes teoriassa mahdollista kuvata yhten\u00e4 otoksena.<\/p>\n

Filmiaikana asia ratkaistiin kameralla, jossa objektiivi py\u00f6r\u00e4hti valotuksen aikana akselinsa ymp\u00e4ri. Kameroita, joissa filmi pysyi valotuksen aikana paikallaan, kutsuttiin py\u00f6r\u00e4ht\u00e4v\u00e4linssisiksi kameroiksi ja niiss\u00e4kin n. 150 astetta oli maksimaalinen kuvakulma. Kameroita, joissa sek\u00e4 filmi, ett\u00e4 kamera py\u00f6r\u00e4htiv\u00e4t valotuksen aikana, kutsuttiin py\u00f6r\u00e4ht\u00e4v\u00e4runkoisiksi kameroiksi ja niiss\u00e4 kuvakulma oli periaatteessa rajoittamaton, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4kin yli 360\u00b0. (Lampinen 1991)<\/p>\n

Py\u00f6r\u00e4ht\u00e4v\u00e4linssisten kameroiden valotus saattoi olla hyvinkin nopea, mutta etenkin py\u00f6r\u00e4ht\u00e4v\u00e4runkoisissa kameroissa liike oli sen verta hidasta, ett\u00e4 kohteet saattoivat liikkua valotuksen aikana, jolloin kuviin saattoi synty\u00e4 samanlaisia efektej\u00e4 kuin, mit\u00e4 Petri Anttonen (2005) on tehnyt omissa kuvissaan hitaasti liikkuvalla verhosulkimella.<\/p>\n

Digiaikana on tullut mahdolliseksi kuvata panoraamakuvat sarjana per\u00e4tt\u00e4isi\u00e4 otoksia, jotka yhdistet\u00e4\u00e4n tietokoneella yhdeksi yhten\u00e4iseksi kuvaksi. Ismo Luukkonen (2017, s. 162\u2013163) on mennyt v\u00e4it\u00f6skirjassaan viel\u00e4 pidemm\u00e4lle ja koonnut kuvan, jonka osaset on kuvattu jopa eri p\u00e4ivin\u00e4 ja jopa eri vuodenaikaan. Sepp\u00e4sen (2014, s. 100\u2013101) mukaan valokuvan materiaalinen ydin alkaa murentua, kun lopullinen kuva ei en\u00e4\u00e4 olekaan palautettavissa yhteen kuvaustilanteeseen. Samalla kuvan autenttisuus saa kolauksen.<\/p>\n

Luontokuvaajien keskuudessa valokuvien autenttisuus on aina ollut keskeist\u00e4 ja yhteis\u00f6n sis\u00e4\u00e4n on syntynyt oma normistonsa siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 tapa tehd\u00e4 luontokuvaa. Yhteis\u00f6 on ollut varsin konservatiivinen hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n kuvien digitaalista muokkausta. Suomen luonnonvalokuvaajat kilpailus\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 kirjoitettuna kuvauksena vallitsevista normeista.<\/p>\n

Monesta kuvasta kootut panoraamat on koettu niin ep\u00e4autenttisiksi, ett\u00e4 niill\u00e4 Vuoden luontokuva<\/em> -kilpailuun osallistuminen oli kielletty\u00e4 ennen vuotta 2012. Tuona vuonna panoraamoilla sai osallistua vain taidetta luonnossa<\/em> -sarjaan, miss\u00e4 kuvien manipulointi oli kaiken kaikkiaan vapaampaa. My\u00f6hemmin sarjan nimi vakiintui muotoon sommittelu ja muoto<\/em>. Seuraavana vuonna osallistumisoikeus laajeni my\u00f6s maisemakuviin<\/em>. Vuonna 2018 osallistumisoikeus laajeni teoksia luonnosta<\/em> -sarjaan ja vasta 2024 panoraamoilla sai osallistua kaikkiin kuvasarjoihin. (Suomen luonnonvalokuvaajat ry 2023 ja 2026)<\/p>\n

Voidaankin todeta, ett\u00e4 lieri\u00f6projektioon kuvattu panoraamakuva on konstruktiivinen rakennelma, joka vaatii omat erikoislaitteensa, joiden muodostama kuva ei ole mahdollista luoda yksinkertaisella camera obscuralla. Siihen liittyy aina my\u00f6s ajallisuus, sill\u00e4 lopullisessa kuvassa esiintyv\u00e4t objektit ja tapahtumat eiv\u00e4t ole tapahtuneet samalla hetkell\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Modermagan, Tammisaari, maaliskuu 2023.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Norrklobben, Br\u00e4nd\u00f6, huhtikuu 2024.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

P\u00e4iv\u00e4luoto, Nauvo, toukokuu 2021.<\/p><\/div>\n

Panoraamojen autenttisuus<\/h1>\n

Valokuvan autenttisuus m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n usein ikonisuuden kautta eli autenttinen valokuva muistuttaa kohdettaan (Barthes 1984, s.124). M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ei kest\u00e4 analyyttist\u00e4 tarkastelua, mik\u00e4 tulee ilmeiseksi seuraavalla esimerkill\u00e4: Jos annamme sokealle ihmiselle kuvan kissasta ja el\u00e4v\u00e4n kissan k\u00e4teen, h\u00e4n tuskin kokee niit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n toistensa kaltaiseksi. M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 tulisikin olla, ett\u00e4 meid\u00e4n n\u00e4k\u00f6havaintomme kuvasta muistuttaa meid\u00e4n n\u00e4k\u00f6havaintoamme kohteesta.<\/p>\n

Jos hyv\u00e4ksymme t\u00e4m\u00e4n autenttisuuden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ksi, niin tulkinta panoraamojen autenttisuudesta muuttuu. Panoraamakuvan kuvakulma on niin laaja, ett\u00e4 ihminen ei pysty sit\u00e4 yhdell\u00e4 kertaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, vaan kuvaustilanteessakin kuvaaja joutuu katsomaan tilannetta useiden per\u00e4kk\u00e4isten ja eriaikaisten havaintojen kautta. N\u00e4in ollen lopullinen digitaalisesti koottu panoraama, joka my\u00f6s koostuu per\u00e4kk\u00e4isist\u00e4 eriaikaisista kuvista vastaakin tavallaan autenttista ihmisen kokemusta.<\/p>\n

Kuvaa kauempaa katsottaessa panoraamakuva tarjoaa konstruoidun n\u00e4kym\u00e4n, mit\u00e4 ihminen ei kuvaustilanteessa ole voinut hahmottaa. Mutta kun katsoja astuu askeleen l\u00e4hemm\u00e4s ja katsoo kuvaa palanen kerrallaan, tarjoaa panoraamakuva autenttisen kaltaisen kokemuksen tilasta. Panoraamankuvan silmiinpist\u00e4vin ominaisuus, jossa kuvan perspektiivi on sama, edest\u00e4p\u00e4in katsova koko kuva alalla, tukee kuvan katsomista osissa.<\/p>\n

Panoraamamaisemia voi olla vaikea tunnistaa. Kuvatessani Inhan panoraamoja meloin er\u00e4\u00e4seen pieneen m\u00f6kkisaareen, mist\u00e4 Inha oli ottanut kuvansa (Inha 1988 s. 258\u2013259). K\u00e4vin esitt\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 m\u00f6kin asukkaille ja kertomassa asiani. He kertoivat katselleen kirjan kuvia ja miettineen mist\u00e4h\u00e4n p\u00e4in Virtoja ne oli otettu. Niin erilainen oli panoraamakameran perspektiivi, ett\u00e4 eiv\u00e4t olleet tunnistaneet sit\u00e4 takapihakseen, ennen kuin sen heille avasin.<\/p>\n

\"\"<\/a>

F\u00e5gelberget, Geta, kes\u00e4kuu 2024.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Risteenp\u00e4\u00e4nniemi, Kustavi, hein\u00e4kuu 2020.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sand\u00f6, Dragsfj\u00e4rd, elokuu 2023.<\/p><\/div>\n

Autenttisuuden illuusio<\/h1>\n

Itselleni kuvatessani panoraamoja on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 autenttisuuden illuusio, vaikka tunnistankin kuvieni konstruktiivisuuden. Pyrin siihen, ett\u00e4 kuvissa ei olisi helposti tunnistettavia poikkeamia autenttisuudesta.<\/p>\n

Pyrin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvan lieri\u00f6projektiolle tyypillisi\u00e4 v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4, joista silmiinpist\u00e4vin on selv\u00e4sti horisontin yl\u00e4- tai alapuolella olevien vaakasuorien linjojen k\u00e4yristyminen. Erityisesti ikimets\u00e4ss\u00e4 kuvaaminen on vaikeaa, kun kuvauspaikka tulee valita siten, ett\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevat kaatuneet puut suuntautuvat kameraa kohden. Sen sijaan olen kuvissani hyv\u00e4ksynyt toisen projektiolle tyypillisen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4n, joka saa suoran mets\u00e4nreunan tai rannan n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niemen nokalta.<\/p>\n

Kuvan ajallisuus on pakko huomioida silloin, kun maisemassa on liikett\u00e4. Etenkin aallokon kuvaaminen on vaikeaa. Saatan kuvata jokaista panoraaman osaa kymmenkunta versiota, joista kokoan lopullisen panoraaman siten, ett\u00e4 palaset liittyv\u00e4t toisiinsa mahdollisimman saumattomasti. Lopputuloksena on kuva, jossa n\u00e4kyv\u00e4t aaltomuodostumat eiv\u00e4t ole tapahtuneet todellisuudessa samanaikaisesti. Tekniikka mahdollistaa my\u00f6s helposti h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kuvista liikkuvia laivoja ja ihmisi\u00e4. Antaa laivan ja ihmisten sijoittua eri kuvissa eri kohtiin ja kokoaa lopullisen kuvan niist\u00e4 kohdista, miss\u00e4 ep\u00e4mieluisat objektit eiv\u00e4t n\u00e4y.<\/p>\n

Olen paljon miettinyt miksi, panoraamakuvaus minua miellytt\u00e4\u00e4. Kuvausprosessi on hyvin erilainen, kuin tavallisissa kuvissa. Siin\u00e4 miss\u00e4 tavallisissa kuvissa kuvataan n\u00e4kymi\u00e4, panoraamakuvissa kuvataan tiloja. Kuvan rajaaminen ei ole niin keskeist\u00e4, koska kuvassa pyrit\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki. Kuvan sommittelun kannalta on t\u00e4rkeint\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kameralle paikka, josta kuvan osaset suhtautuvat toisiinsa oikeassa suhteessa.<\/p>\n

Edward Westonin (1984, s. 114\u2013115) kuvaama ennalta visualisointi on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta. Lopullinen kuvan sommittelu hahmottuu vasta, kun panoraama on koottu tietokoneen n\u00e4yt\u00f6lle. Itselleni juuri tuo kuvan yll\u00e4tyksellisyys on iso osa panoraamakuvauksen vieh\u00e4tyst\u00e4. Kuvaustilanteessa minulla on vain aavistus siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 voisi synty\u00e4 hyv\u00e4 kuva. Erillisist\u00e4 panoraaman osasista voi vain arvailla, milt\u00e4 lopputulos tulee n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kootessani panoraamaa eteeni yll\u00e4tt\u00e4en ilmestyy vaatimaton, hyv\u00e4 tai joskus jopa loistava kuva.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Ominaisten aukko, Stora Tr\u00e4skholm, Nauvo, syyskuu 2020.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

\u00c5dholm, Gullbrant, Nauvo, lokakuu 2024.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Laskloppi, Kustavi, marraskuu 2021.<\/p><\/div>\n

L\u00e4hteet<\/h1>\n

Anttonen, P. (2005). Ajan kosketus. <\/em>Taideteollinen korkeakoulu.<\/p>\n

Barthes, R. (1984). Sanoma valokuvassa. Teoksessa M. Lintunen (toim. ja suom.). Kuvista sanoin<\/em> (s. 120\u2013139). Suomen valokuvataiteen museon s\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n

Ennola, K. A. (19.5.2018). I. K. Inhan kuvausmatkat ja kuvakokonaisuudet <\/em>[Esitelm\u00e4]. Into-keskus, Virrat.<\/p>\n

Corbjin, A. & Averill, S. (1987). [Levykansi] U2, The Joshua Tree<\/em>, Island Records.<\/p>\n

Inha, I. K. (1988). Suomen maisemia <\/em>(3. p.). WSOY.<\/p>\n

Kaila, J. (2002). Valokuvallisuus ja esitt\u00e4minen nykytaiteessa.<\/em> Suomen valokuvataiteen museo.<\/p>\n

Lampinen, R. K. (1991). Panoraamakuvaus. Valokuva<\/em>, 41<\/em>(7\u20138), 40\u201344.<\/p>\n

Luukkonen, I. (2017). Valokuvan ajallisuus.<\/em> Aalto-yliopisto.<\/p>\n

Moss, P. (1988). [Levykansi] Tanita Tikaram, Ancient Heart,<\/em> Warner Music Group.<\/p>\n

Sammallahti, P. (1996). Ven\u00e4j\u00e4n tie.<\/em> [Kuvasalkku] Opus 31, Taideteollinen korkeakoulu.<\/p>\n

Sepp\u00e4nen, J. (2014). Levoton valokuva.<\/em> Vastapaino.<\/p>\n

Suomen luonnonvalokuvaajat ry (24.9.2023). Vuoden luontokuva.<\/em> https:\/\/web.archive.org\/web\/20230924145328\/http:\/\/www.vuodenluontokuva.fi\/vlk\/2018<\/a>.<\/p>\n

Suomen luonnonvalokuvaajat ry (8.5.2026). Vuoden luontokuva.<\/em> https:\/\/luontokuva.org\/vuoden-luontokuva-tiedotteet<\/a>.<\/p>\n

Weston, E. (1984). Valokuvallinen n\u00e4keminen. Teoksessa M. Lintunen (toim. ja suom.). Kuvista sanoin<\/em> (s. 110\u2013119). Suomen valokuvataiteen museon s\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ensimm\u00e4isen kerran havahduin \u2019oikeiden\u2019 panoraamakuvien mahdollisuuksiin katsellessani Anton Corbijn kuvaamaa U2:n levykantta: Joshua Tree (Corbjin & Averill 1987). Toisin kuin laajakulmaobjektiivin kuvasta rajatussa panoraamassa kansikuvassa b\u00e4ndin j\u00e4senet saattoivat…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":11010,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[28],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/11006"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=11006"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/11006\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11016,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/11006\/revisions\/11016"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/11010"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=11006"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=11006"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=11006"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}