![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2013\/05\/IMG_8981.jpg\")
<\/a><\/p>\nSaavuttuamme bussilla Kilpisj\u00e4rven retkeilykeskuksen pihalle oli melko kova tuuli. Taivaalta satavan lumen lis\u00e4ksi se nosti lunta maastakin, joten ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4matkan saimme taivaltaa melkoisessa lumituiskussa. Lumituiskussa hiihdimme Kilpisj\u00e4rven yli Ruotsin ja Suomen rajan tuntumaan, miss\u00e4 j\u00e4imme leiriin Ruotsin puolelle pienen kumpareen ja sen vieress\u00e4 kasvaneiden tunturikoivujen tarjoamaan tuulen suojaan.<\/p>\n
Saapuessamme leiripaikalle oli jo melko pime\u00e4\u00e4, joten pystimme teltat, kaivoimme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t leirirakennelmat tuulensuojineen melko vauhdikkaasti. Iltatoimien aikana s\u00e4\u00e4 hieman selkeni ja saatoin kuvata leiri\u00e4 ja hieman kauempaa revontulien valossa.<\/p>\n
<\/a>Ensimm\u00e4inen leiripaikka y\u00f6n valaistuksessa.<\/p><\/div>\n
Leirimme oli jo puolessa matkassa ja seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi j\u00e4ikin varsin helppo hiihto-osuus. Matkalla lumiluolaleiriin pys\u00e4hdyimme pakolliselle valokuvaustauolle kolmen valtakunnan rajapyykille. Saavuimme lumiluolaleiriin sen verta aikaisin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme rakentaa lumiluolat alkuper\u00e4isest\u00e4 suunnitelmasta poiketen jo nyt. Aikaa oli hieman niukanlaisesti ja vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 rakentaminen saattaa veny\u00e4 melko pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ryhm\u00e4kuva Kolmen valtakunnan rajapyykill\u00e4.<\/p><\/div>\n Eero ohjaa Eevaa.<\/p><\/div>\n Rakentaminen aloitettiin etsim\u00e4ll\u00e4 sopivann\u00e4k\u00f6inen rinne. Kaitsulla ja Eevalla oli selv\u00e4 k\u00e4sitys paikasta, johon riitt\u00e4v\u00e4n paksu ja pitk\u00e4 lumipenkka saattaisi muodostua kahdeksan lumiluolan kaivamiseksi. Lumiluolan rakentaminen vaati n. kolme metri\u00e4 syv\u00e4n ja leve\u00e4n lumipenkan ja pituutta luola keitti\u00f6ineen vaatinee noin 6 metri\u00e4. Lumipenkkaa tunnustelimme sondeilla varmistaaksemme sen syvyyden ja leveyden.<\/p>\n Eeva tunnustelee lumen syvyytt\u00e4.<\/p><\/div>\n Lumiluolan kaivaminen tehtiin kahdesta rei\u00e4st\u00e4. Aki alkoi kaivaa nukkumatilaa suoraan lumipenkan kyljest\u00e4, Ville alkoi kaivaa kulkuaukkoa maanrajasta, minun teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i huolehtia lumen siirt\u00e4misest\u00e4 kulkuaukosta kauemmaksi. Kulkuaukon yl\u00e4reunan j\u00e4timme melko alas, niin ett\u00e4 sen alta joutui konttaamaan ja oviaukon j\u00e4lkeen Ville alkoi kaivaa kulkuaukkoa ylemm\u00e4s, samaan tasoon nukkumatilan kanssa. Jonkun aikaa kaivettuamme molemmat rei\u00e4t saatiin yhdistetty\u00e4 ja voitiin aloittaa varsinaisen makuutilan muotoilu.<\/p>\n Makuutilan holvasimme melko korkeaksi ja penkan muotoa mukaillen toispuoleiseksi niin, ett\u00e4 sein\u00e4n puolella tila oli melko korkea. Se ei ainakaan Kaitsun mielest\u00e4 ollut hyv\u00e4, vaan symmetrinen holvi olisi ollut parempi. Ulkopuolen sein\u00e4 painuikin kolmen p\u00e4iv\u00e4n aikana jonkunkin verran. Saatuamme holvin valmiiksi suljimme rei\u00e4n, josta Aki oli aloittanut kaivamisen. Nukkumatilaan oli Ville tehnyt kullekin pienen hyllyn pikkutavaroita varten. Nukkumatilaan emme erillist\u00e4 ilmastointireik\u00e4\u00e4 tehneet.<\/p>\n Kun oma luolamme alkoi olla nukuttavassa kunnossa, l\u00e4htiv\u00e4t Aki ja Ville auttamaan muita ryhmi\u00e4 kaivamisessa, kun min\u00e4 j\u00e4in viimeistelem\u00e4\u00e4n luolaa ja kaivamaan keitti\u00f6t\u00e4. Lumiluolan kulkuaukon toiselle puolelle muotoilin pienen syvennyksen, jonka kattoon tein suksisauvalla rei\u00e4n vesih\u00f6yryn poistumista varten. Keittokomeron katon pyrin muotoilemaan liesituulettimen muotoiseksi, jotta se olisi vet\u00e4nyt vesih\u00f6yryt tehokkaasti pois. Keittokomeron viereen tein pienen tasanteen istumista varten.<\/p>\n Kaivaminen oli suhteellisen raskasta sek\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4 hommaa ja varsinkin luolan sis\u00e4ll\u00e4 oli melko l\u00e4mmint\u00e4, joten sopivan vaatetuksen varaaminen oli hieman hankalaa. Samoin hanskat kostuivat tehokkaasti. Lumiluolien kaivamiseen kului melko tarkkaan Eevan etuk\u00e4teen esitt\u00e4m\u00e4 arvio nelj\u00e4 tuntia. Siin\u00e4 ajassa kaikki ryhm\u00e4t tosin eiv\u00e4t saaneet luolaansa viimeistelty\u00e4, mutta kaikkien luolat olivat valmiita nukkumiseen.<\/p>\n Painumistaan lukuun ottamatta lumiluolamme toimi erinomaisesti. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en tuo painuminenkin tapahtui kuitenkin p\u00e4ivisin, eik\u00e4 \u00f6isin, jolloin nukkujista tulleen kosteuden ja l\u00e4mm\u00f6n olisi kuvitellut aiheuttavan painumista. Lumiluola oli l\u00e4mmin, kylm\u00e4n\u00e4kin y\u00f6n\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila luolassa oli nollan tiet\u00e4miss\u00e4 ja esimerkiksi lehtorien luola ei toiminut yht\u00e4 hyvin. L\u00e4mpimyyden takeena oli se, ett\u00e4 olimme j\u00e4tt\u00e4neet kulkuaukon yl\u00e4reunan tarpeeksi alas. Nukkumatila oli parikymment\u00e4 sentti\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 kuin kulkuaukon yl\u00e4reuna, joka sai aikaan ilmalukon, joka tehokkaasti esti l\u00e4mmint\u00e4 ilmaa poistumasta luolasta. Lumi toimi my\u00f6s hyv\u00e4n\u00e4 \u00e4\u00e4nieristeen\u00e4, ulkoa ei juuri mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4 sis\u00e4\u00e4n kuulunut.<\/p>\n Valmis lumiluolamme sis\u00e4lt\u00e4.<\/p><\/div>\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toimimmekin leirin l\u00e4heisyydess\u00e4. Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli vuorossa Eevan lumiturvallisuusluento. Itselleni t\u00e4rkeimm\u00e4ksi asiaksi t\u00e4st\u00e4 luennosta j\u00e4i lumiturvallisuusasioiden huomioiminen ja ajattelu. Ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ennakoivana tekij\u00e4n\u00e4 itsell\u00e4ni olisi maiseman lukeminen ja potentiaalisten vy\u00f6ryvien rinteiden v\u00e4ltt\u00e4minen sek\u00e4 lumilippojen kiert\u00e4minen kunnioittavalta et\u00e4isyydelt\u00e4. Yli 25 % rinteiden v\u00e4ltt\u00e4minen on luontevaa jo senkin puolesta, ett\u00e4 laskettelutaidot eiv\u00e4t ole kovin kummoiset.<\/p>\n Lumiluolien rivist\u00f6.<\/p><\/div>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli ohjelmassa yhteiskeitti\u00f6n rakentaminen Maijan johdolla. Keitti\u00f6n rakentamiseen saivat halukkaat osallistua, kuitenkin mielell\u00e4\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi joka telttaryhm\u00e4st\u00e4. Muut saattoivat l\u00e4hte\u00e4 hiihtelem\u00e4\u00e4n l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 pieniss\u00e4 tyhmiss\u00e4. Hiihtelykin olisi saattanut olla kivaa, mutta lumirakentaminen vastasi paremmin oppimistavoitteitani, joten j\u00e4in leiriin rakentamaan keitti\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Lumen kaivuuta.<\/p><\/div>\n Ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa kaivoimme keitti\u00f6t\u00e4 varten noin kymmenen metri\u00e4 halkaisijalta olevan ympyr\u00e4n (tai syd\u00e4men) muotoisen vallihaudan, jonka leveys oli suurin piirtein sen kokoinen, ett\u00e4 siin\u00e4 kaksi ihmist\u00e4 p\u00e4\u00e4see kulkemaan sivuttain. Vallihaudan keskelle j\u00e4\u00e4v\u00e4 alue tampattiin kovaksi, kuten my\u00f6s noin metrin levyinen alue haudan ulkopuolella. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alue j\u00e4tettiin kovettumaan pariksi tunniksi, min\u00e4 aikana k\u00e4vin Maijan opastuksella harjoittelemassa mets\u00e4suksilla telemark-hiihtoa.<\/p>\n Keitti\u00f6n keskelle tampataan tasannetta.<\/p><\/div>\n Lumen kovetuttua nostimme ulkokeh\u00e4n ymp\u00e4rille lumiblokkeja tuulen suojaksi. Kaivoimme sis\u00e4keh\u00e4lle kolot keittimi\u00e4 varten ja ulkokeh\u00e4lle kaivoimme kolot istumista varten. Keitti\u00f6n valmistuttua aloimme p\u00e4iv\u00e4llisen valmistamisen siin\u00e4. Samalla oli mahdollisuus kierrell\u00e4 katsomassa muiden menyyt\u00e4 ja keittimi\u00e4. Yhteiskeitti\u00f6 tarjosi kivan sosiaalisen ruokahetken ja v\u00e4ki viihtyi siin\u00e4 useamman tunnin huolimatta melko kovasta pakkasesta.<\/p>\n Henryn luksuskeitti\u00f6, mallia raskas.<\/p><\/div>\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jakaannuimme nelj\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n. Yksi ryhm\u00e4 l\u00e4hti laskettelemaan Sallor\u00e1\u0161\u0161an rinteille. Toinen ryhm\u00e4 l\u00e4hti kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n Gahpoaivin huipulle. Kolmas ryhm\u00e4 l\u00e4hti harjoittelemaan mets\u00e4suksitelemarkkia ja lumiturvallisuutta Valjitin rinteille. Min\u00e4 l\u00e4hdin vet\u00e4m\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nnelle ryhm\u00e4lle luonnontuntemuspainotteista helppoa vaellusta Valjihatin ymp\u00e4ri.<\/p>\n Riekon kieppi.<\/p><\/div>\n Illaksi tuli juuri sopiva t\u00e4htikirkas ja kylm\u00e4 s\u00e4\u00e4, joten siirryimme koko porukalla Lumiluolaleirin takana olevalle tasanteelle tiiraamaan t\u00e4hti\u00e4. Kukin esitteli vuorollaan yhden t\u00e4htikuvion ja sanoi muutaman sanan siit\u00e4. T\u00e4htien katselun j\u00e4lkeen pidimme lyhyen l\u00e4mmittelyleikin.<\/p>\n L\u00e4mmittelyleikin j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme halukkaiden kanssa kuutamohiihdolle. Varmaan kylm\u00e4 s\u00e4\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4n rasitukset verottivat osallistujia jonkun verran, mutta lopulta ryhm\u00e4ksi muodostui varsin sopiva vajaat kymmenen henke\u00e4.<\/p>\n Monilla oli melko paljon vaatetta p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joten vauhti oli melko rauhallinen. Kierroksen aikana tarkoitus oli kulkea hiljaa nauttien \u00f6isen, pime\u00e4n luonnon kauneudesta ilman normaalia pulinaa. Kierroksen lopuksi luonto tarjoilikin upean revontulin\u00e4ytelm\u00e4n katsottavaksemme, miss\u00e4 yhten\u00e4inen revontulien vy\u00f6 kulki Mallan luonnonpuistosta Barrakselle. Uskoisin hiihtoretken olleen onnistunut el\u00e4mys kaikille siihen osallistuneille.<\/p>\n Kaksi viimeist\u00e4 vaellusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 olivat varatut itsen\u00e4isille vaelluksille lumiluolaleirist\u00e4 Kuohkimaj\u00e4rven k\u00e4mp\u00e4lle. Kaksi porukkaa suuntasi lumiluolaleirist\u00e4 Goldahyttanille. Oppimistavoitteitteni mukaisesti en halunnut y\u00f6py\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 y\u00f6t\u00e4, joten torstain ja perjantain ajaksi liityin Maijan ja Miran telttaryhm\u00e4\u00e4n, joka suuntasi toisen telttaryhm\u00e4n kanssa matkansa Sallor\u00e1\u0161\u0161an rinteess\u00e4 olevalle tasanteelle y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Itse\u00e4ni kiinnosti my\u00f6s y\u00f6pyminen korkeammalla, miten se vaikuttaa y\u00f6n l\u00e4mp\u00f6tiloihin ja tuulisuuteen.<\/p>\n Henni ja Tuija nousevat tunturiin, taustalla Markos-Malla.<\/p><\/div>\n Mira samassa paikassa.<\/p><\/div>\n Salla raskas reppu sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p><\/div>\n Matka yl\u00f6s oli melko suoraviivainen. Tiheimm\u00e4n tunturikoivikon ja pienipiirteisesti kumpuilevan maaston pyrimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n hieman l\u00e4nnest\u00e4 ohi, miss\u00e4 oli melko laaja puuton ja tasaisesti viett\u00e4v\u00e4 rinne. Jyrkimm\u00e4n rinteen jouduimme nousemaan siksakkia rinnett\u00e4 yl\u00f6s, miss\u00e4 etenkin Sallalla oli vaikeuksia suksien pidon kanssa. P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme yl\u00e4tasanteelle aloimme etsi\u00e4 sopivaa leiripaikkaa, jonka l\u00f6ysimme pienest\u00e4 painanteesta. Ihan suunnitelman mukaiselle j\u00e4rven rannalle emme menneet, koska tasanne vaikutti melko tasaisen sopivalta leiriytymiseen.<\/p>\n Kello ei ollut viel\u00e4 valtavan paljon, joten meille j\u00e4i hyv\u00e4 aika valmistella erinomainen leiripaikka muureineen ja ulkokeitti\u00f6ineen. Min\u00e4 ehdin jopa kaivaa kulkuv\u00e4yl\u00e4n teltan ja keitti\u00f6n v\u00e4liin. Oppimisen kannalta oli hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 kerran tekem\u00e4\u00e4n talvinen telttaleiri niin hyvin kuin osasi, koska ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana pime\u00e4ss\u00e4 lierin valmistelu oli j\u00e4\u00e4nyt ehk\u00e4 hieman pikaiseksi. Illalla tuulen noustessa my\u00f6s muurin merkitys k\u00e4vi selv\u00e4ksi: sen suojassa oli hyv\u00e4 keitell\u00e4 ruokaa, mutta kun illalla k\u00e4vin hieman kauempana kuvailemassa, k\u00e4det j\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t aivan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n Keitti\u00f6n kaivuuta tunturiin.<\/p><\/div>\n Muurin rakennusta tuulensuojaksi.<\/p><\/div>\n Eteinen kaivettiin seisomakorkeuteen.<\/p><\/div>\n Leiripaikkamme keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n.<\/p><\/div>\n Aamu valkeni pilvess\u00e4.<\/p><\/div>\n Ilman kosteus oli tiivistynyt kaikkien esineiden pinnalle.<\/p><\/div>\n Perjantain laskeutuminen alas pyrittiin tekem\u00e4\u00e4n mahdollisimman turvallisesti loivinta rinnett\u00e4 alas. Nyt p\u00e4\u00e4sin harjoittamaan Maijan neuvomia telemark-taitoja. Rinteen alla osuimme melko vaikeakulkuiseen ja pienipiirteiseen tunturikoivikkoon, josta suuntasimme samanaikaisesti loivasti alas ja kohti m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Melko pian osuimme pienelle soiden ketjulle, joka veikin meid\u00e4t helposti Goldahyttanin ohi Kolmen valtakunnan rajapyykille ja siit\u00e4 perille. Laskeutuminen rinnett\u00e4 alas sujui huomattavasti ennakoitua nopeammin, joten olimme ensimm\u00e4inen ryhm\u00e4 Kuohkimaj\u00e4rven k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n